Meillä molemmilla, Ellin kanssa oli ensimmäinen KUNNON kosketus agilityyn Koirakoulu ACE oy'n tarjoamalla agilityn alkeiskurssilla. Ei siis täysin ensimmäinen kokemus, sillä Helsinki Winnerin aikoihin kävimme kasvattajan kanssa agility hallissa pomppimassa pari estettä ja kokeilimme putkea. Kesällä kokeilimme myös mökillä alkeellista harjanvarsi hypytystä Ellin ja Ruusun kanssa, mikä oli hyvin hupaisaa.
Nyt pääsimme kuitenkin tositoimiin ja ammattilaisen kanssa. Kun Elli saapui Kuopioon Sawo Showta varten jäi se suoraan Kuopioon luoksemme koko kuukaudeksi tämän kurssin takia ja heti seuraavanan maanantaina(08.08.-16) lähdimme ilta seitsemäksi koirakseskus METKAN hallille.
Elli ei paljoa paikkaa ihmetellyt, vaan marssi sisälle halliin päättäväsienä. Halli oli korkea rakenteinen ja avoin. Iso 30x30m kenttä oli puolitettu kahdeksi ja toisella puolella oli menossa myös joku toinen kurssi. Ensivaikutelma oli siis ''Wau. Miten me maalaisjuntit ollaan tänne eksytty?''.
Jonkunaikaa piti odotella muita kurssilaisia, sillä olimme etuajassa paikalla. Kävimme sillävälin ulkona nuuskimassa ja tutustumassa paikkaan Ellin kanssa. Neiti oli hermostunut, mutta niin olin minäkin. Pahuksen ramppikuume. Onneksi molempien jännitys ja hermostuneisuus laski kun oli meidän vuoromme päästä kentälle.
Kävimme siis yksitellen kentällä valmentajan puheilla ja aloitimme työskentelyn heti. Mukaan piti ottaa koiran lempinameja sekä targetti, mihin soveltui esim. pakasterasian kansi. Valmentajanamme toimi Antti joka oli mukava ja määrätietoinen. Meiltä kysyttiin ensin, että onko koira tietoinen tästä lajista. Vastasin siihen sitten, että putkea kokeiltu ja muutaman kerran esteitä hypitty ja siirryimme ensimmäisenä esteelle niin, että minä jäin Ellin kanssa esteen toiselle puolelle kun valmentaja meni toiselle ja pyysi näyttämään mitä osataan.
Lähetin Ellin siis matkaan ja neiti hyppäsi esteen yli leikiten ja meni heti valmentajamme luokse, käsiin kiinni herkkupalan toivossa. Elliä ei oltu ennen koulutettu targettiin ja se hieman mietitytti, että tajuaako neiti sen idean. Hetki siinä meni kun se alkoi hieman jo ymmärtämään, että herkut tulevat koutsilta ja targetin päältä eikä kädestä. Elli oli todella kiinni käsissä ja siitä seurasi hankaluuksia kun yritimme tutustua hetkenpäästä putkeen.
Ensin Elli ei uskaltanut millään mennä putkeen, onhan se kamalan pelottava juttu. Pienesti rohkaisemalla ja makupalojen avulla neiti meni parikin kertaa putkesta läpi. Hyvin tehty ja sitten pissitauko ja muiden vuoro.
Pääsimme joka kurssi kerta kentälle kaksi kertaa ja selvitettiin yksi asia kerrallaan. Pidimme sessiot lyhyinä niinkuin pentukoirille kuuluu tehdä, vaikka Elli ei pentu enää olekkaan.
Ensimmäisestä kurssikerrasta jäi hieman paha maku suuhun kun Elli ei ollut kuulolla, vaikka töitä tekikin. Se haki minun ja valmentajan välillä, että kumpaa tässä pitää kuunnella ja totella. Minulla oli työtä saada neiti tulemaan mukaani ihanan valmentajan luota joka tarjosi hirmuisen hyviä herkkuja. Motivaatiota oli, mutta enemmänkin vain ruoan perään.
Tässä voi olla myös se, että Elli on Mamman koira ja ei ole minun kanssani tekemisissä paljoa niin korvat hävisivät. Pari päivää yhdessäoloa ei aina välttämättä lukitse oppimis motivaatiota hieman pidättäväiselle koiralle. Neiti ei ole luonteeltaan avoimmasta päästä.
Elli oli muutenkin melko riehakkaalla päällä, omaa vuoroamme odotellessa neiti päätti murista jokaiselle koiralle ja välillä jopa inisi ja pyöri kuin mikäkin häkkärä. Minua hieman jopa hävetti koiran käytös, mutta en minä sille siinä vaiheessa paljoa voinut tehdä kun koira ei minua kuunnellut.
Kotiläksyiksi saimme targetin vahvistamista ja valmentaja ehdotti meille klikkeriä, mitä olen Ellille vilautellut välillä. Siitä eteenpäin Elli söi naksuttimella seuraavan viikon ateriansa ja vahvistimme targettia parina päivänä.
Toinen kurssikerta meni super hyvin. Elli oli kuulolla ja saimme kehuja valmentajalta. Targetti oli vahvasti mielessä ja klikkeristä oli suuri apu.
Tällä kerralla kokeilimme esteitä, putkea ja rengasta. Kentälle ensimmäistä kertaa astuessamme valmentaja kysyi, että osaako Elli paikalla pysymis käskyn. Vastasin, että kyllä, mutta välillä neiti on malttamaton.
Lähdimme testaamaan, että pääsisimmekö kahden esteen ylitse, mutta se ei onnistunut, sillä en päässyt kamalan pitkälle koirasta kun se jo juoksi luokseni, esteen yli kuitenkin. Yritimme muutamaan kertaan kunnes kokeilimme vain yhden esteen kanssa ja se sitten onnistui paremmin ja koirale jäi positiivinen, onnistunut mieli.
Putken luokse menimme parin hyppykerran jälkeen ja tälläkertaa putki oli pidempi, mutten ottanut stressiä siitä ainakaan itselleni. Minä tiesin, että tämä näppärä tyttö kyllä hoksaa sen ja niin se tekikin. Muutaman kerran piti vain houkutella kunnes Elli meni edes'takaisin putkea pitkin minun ja valmentajan välillä. Jes, hieno valinta!
Pieni tauko oli paikallaan super hienon suorituksen jälkeen ja kävimme taas ulkona. Sisälle tullessamme odottelimme taas omaa vuoroamme ja tutustuimme muihin kurssilaisiin.
Toisella kerralla kentällä menimme suoraan renkaan luokse ja valmentaja laski sen melkein maahan asti ja kokeilimme, mitä Elli siitä sanoisi. Ensimmäinen kerta meni ohi ja seuraava ali. Rengasta laskettiin vielä alemmas, niin että se melkein makasi maassa.
Taas löytyi hankaluuksia napata koira valmentajan luota töihin, neiti oli niin kiini taas ruoassa vaikka miten kannustin, pyysin ja houkuttelin omilla nameillani. Muutaman kerran Elli tuli hienosti matkaani, mutta sitten se varmaankin taas muisti, että minulta ei nameja niin helposti saakkaan, vaan se on tuo mies jolta niitä saa ja sieltä löytyi targetti maasta, miehen edestä.
Pääsimme kuitenin renkaasta läpi hyvinkin moneen otteeseen kunnes Elli päätti, että hän ei liiku, ei kiinnosta. Silloin valmentaja nousi ylös ja sanoi, että tämä riittää. Saimme kuitenkin kehuja, että miten hyvin targetti oli nyt neidin päässä ja klikkerin kanssa homma toimi paremmin vaikka lopussa olikin ongelmia.
Kolmas ja viimeinen treeni kerta oli paras kaikista. Paikanpäälle saapuessamme Elli meni sekaisin. Se oli intoa täynnä ja veti hihnassa hallin oven nähdessään. Se pyöri ja hyöri kuin mikäkin häkkärä ja ikiliikkuja. Ei malttanut olla paikallaan paitsi silloin, kun häärätessä tuli jano.
Onneksi pääsimme pian kentälle, sillä luulen, että Elli ei olisi kestänyt pidempää odotusta. Putkahdimme nopeasti seuraavaan tyhjään väliin ja aloitimme työt. Elli pinkoi kenttää ympäri ja hyppi valmentajan ympärillä innoissaan. Nauroin vain ja totesin, että tämä taitaakin tykätä tästä hommasta.
Heti ensimmäisenä lähdimme tekemään uutta juttua. Takakiertoa ilman hyppyä. Ellin tarvitsi vain kiertää este valmentajan luokse minun lähettämänä. Ensin istutettiin koiruus esteen lähelle, nokka kohti esteen nurkkaa josta kierto tapahtuisi.
Ensin oli heti ongelmia saada Elli pysymään paikoillaan, mutta pienen muistuttelun ja naksuttimen avulla saatiin neiti tomerasti istumaan paikallaan ja odottamaan kun itse menisin omiin asemiin esteen viereen ohjaamaan koiran siitä ohitse. Ei tarvinnut montaa kertaa pyytää kun Elli jo ymmärsi homman. Ensimmäisellä kerralla se jopa hyppäsi esteenkin vaikka ei olisi tarvinnut.
Muutamia toistoja oikealle ja pian Elli alkoi toimia omatoimisesti, heti kun olin istuttanut sen ja astunut pari askelta taakse, suunnannun oman kehoni esteestä pois niin Elli tuli juoksujalkaa esteen ohi ja suoraan nenä targettiin odottaen makupalaa. Etevä tyttö.
Samaa tehtiin tietty myös vasempaan suuntaan mikä meni erittäin hyvin vaikka välillä onkin huono jos koira ennakoi, mutta tässä tilanteessa palkitsimme kuitenkin suorituksesta.
Lopuksi taisimme ottaa vielä pidemmän, suoran putken kanssa läpimenoja ja miten hienosti se menikään. Elliä ei tarvinnut pahemmin enää kutsuakkaan kun sanoi ''putkeen''. Kun meidän vuoromme oli lopuillaan juttelimme vielä valmentajan kanssa tulevasta ja harmittelin, ettemme pääsisi viimeiselle tunnille.
Valmentaja antoi meille vielä ehdotuksia tulevaan, koulutus ohjeita sekä kertoi minulle kotiläksyt Mammalle mitä tämän kannattaa Ellin kanssa tehdä. Selvästi Elli on koira joka on niin viisas, että se osaa tekeytyä tyhmäksi ja sentakia ei välillä kuunnellut minua treeneissä ollenkaan. Elli kaipaa myös paljon aktiviteettiä, paljon ja Mammalle riittää vain seura ja että koira osaa istua, odottaa ja antaa tassua. Ymmärrettävää, tietysti. Kerroin sitten Mammalle, että Ellin kanssa vaan lisää temppuja ja aktiivisia leikkihetkiä sekä remmissä kävelyä. Oma kotipiha riittää hyvin, mutta kunnon lenkkiäkin neiti kaipaa, mikä koira ei kaipaisi?
 |
| Elli nokkaunilla treenien jälkeen |
Kurssin hinta, 99€ neljästä kerrasta ei ollut paha vaikka kerkesimme käydä vain komesti ja meiltä laskutettiin koko kurssi. Ei harmita, sillä saimme koutsilta hyvin paljon apuja, ideoita sekä pääsimme Ellin kanssa agilityn huumaan. Tätä on pakko jatkaa Ellin kanssa ja vaikka uudestaan ihan alkeiskurssin merkein. Potentiaalia sillä tähän hommaan on. Ensin käymme kuitenkin polvitutkimuksissa, että onko siinä sitten järkeä lähteä enää tätä harrastusta viemään eteenpäin.
Kiitos Koirakoulu ACE oy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti