169. Lumiaurat

 Ihan oikea talvi, vihdoin. Lunta sekä pakkasta, lumisia koiria ja jäätä. Koirat ovat nauttineet pakkaslumesta auraten sitä nenällään ja naamat ovat aina sen mukaiset. Pakkasta on ollut viime päivinä rapiat -15. Omasta mielestäni pakkanen voisi pysytellä siellä -10 asteessa, mutta koirat ovat tuskin samaa mieltä.
Ruusun pakkas raja täytyy olla juuri tässä -15, sillä jos ulkona ollaan pidempään ja se pömpii lumessa, alkaa tärinä. Meillä on onneksi neidille tossut sekä villapaita, mutta ne jäivät matkasta kun neidit lähtivät lomailemaan Mamman luokse. Elli oli meillä taas hoidossa muutaman viikon ajan ja kun veimme sen takaisin kotiin viime perjantaina, jäi Ruusukin maalais lomalle.

Kun Elli oli meillä hoidossa kävimme pidemmillä lenkeillä, mutta kameran ulkoilutus jäi todella vähäiselle huonompien säiden takia. Joko tuli räntää taikka lunta taivaan täydeltä jolloin ei miellytä napata kameraa ulos kastumaan. Vihdoin kun saapui paremmat kelit, en aamupäivällä töiden jälkeen jaksanut ottaa kameraa matkaan vaan kävimme lenkin ja menin päiväunille. Blogikin on ollut hiljainen jaksamisen takia, työviikot ovat olleet rankempia mitä olin ajatellut ja vaikka kuinka yritän aloittaa postausta, en vain mitenkään jaksa avata edes konetta.

Olen pikkuhiljaa tottunut työtahtiin ja jaksan taas panostaa tähän osaan elämästäni. Kuvia sekä videoita on muokattavana läjäpäin. Olen suunnitellut että tekisin jonkinmoisen kooste videon taas johonkin väliin, mutta musiikin valinta on se suurin ongelma. Jospa joku kipale osuisi korviin oikealla tavalla ja saisin videon pätkät yhteen.

Kävimme viime torstaina(18.1.) hallilla hieman tokoilemassa neitien kanssa ja päivällä ennen sitä kävimme myös jäällä, vihdoin kameran kanssa ulkona mistä postauksen kuvatkin ovat peräisin. Nikon kamera on vielä hakusessa joten kuvat eivät ole parhaimmasta päästä, mutta ovatpahan kumminkin ja olen niistä ehkä jopa ylpeäkin. Alan pikkuhiljaa tajuamaan tuota mörkö kameraa ja nappuloita, mutta olen vielä keltanokka.

Hallilla käynnistä tulee toivottavasti oma postauksensa, jos saan videon pätkät toimimaan yhteen hiileen editointi ohjelmani kanssa sekä läppärin, joka toimii viikon viiveellä. Tämä kirjoittaminenkin käy muutaman sekuntin viiveellä ja auta armias kun täytyy avata jokin raskaampi ohjelma. Jospa saan läppärinikin kuntoon tässä lähipäivinä niin saan loput postaukset pihalle vähemmällä vaivalla.

Ruusu palaa viikonloppuna kotiin ja onhan sitä jo kova ikävä vaikka lauantaina sen Mammalle jätimme. Olen huokaissut onnestakin kun Ruusu jäi lomalle, tulin nimittäin sunnuntaina kipeäksi ja maanantaina kuume lukemat olivat 37.8, joten koiran hoito olisi ollut erittäin epämukavaa ja lenkillä olisin luultavimmin kuukahtanut hankeen. Olisi tuo isäntä sitä toki hoitanut jos neiti olisi kotona.

Seuraavia suunnitelmia koira rintamalla on Ystävänpäivä mätsärit 18. päivä helmikuuta täällä Kuopiossa. Jos Mamma antaa Ellin meille hieman ennen sitä hoitoon, käymme taas hallilla. Ruusulle olen varaamassa seniori tarkastusta, tai vähintään verikokeet. Ellin polvet kummittelevat vielä, mutta kunhan lähistöllä on joukkutarkkia, suuntaamme neidin kanssa sinne.

Koiranpentu suunnitelmat siirtyivät taas, mutta vain sentakia ettei emä tullut kantavaksi edellisestä astutuksesta joten syksyllä uudestaan. Saattaa tietty olla, että löydän samanlaisen yhdistelmän jostain muualta ja nappaan sieltä uuden ystävän kotiin. Silmät ja korvat tarkkana tarkastelen pentusuunnitelmia.

130. Ruusun kesä vinkki

Ylimääräiset karvat veks

Kesä on virallisesti täällä ja Ruusu neidin tassukarvat ovat olleet trimmaamattomana jopa vuoden päivät. Seniori neidin tassuihin jäi neulasia sun muuta inhottavaa kävelyä haittaavaa roskaa, joten oli aika napsaista ylimääräiset sukset pois ja keventää myös mahakarvaa. Suurin syy Ruusun rehottaviin tassukarvoihin oli yli pitkät kynnet mitä ollaan tässä parin vuoden ajan yritetty saada lyhyemmiksi ja nyt päätin, että ne ovat jo melko hyvässä jamassa joten niitä uskaltaa näytellä.
Ylipikät kynnet eivät ole minun ongelmani, kun Ruusu tuli minulle huomasin ongelman jota lähdimme parantamaan. Ruusun kynnenkasvu on nopeaa, mutta ilmeisesti kynsien leikkaus on vain jäänyt vähemmälle ennen minulle tuloaan(ei siitä enempää).

Ruusu ihmetteli kun käänsin petipaikan karvamaton ympäri ja pyysin neidin siihen. Ilme oli arvuutteleva sekä hieman tuomitseva. Onneksi neiti on kuitenkin tottunut nykimiseen sekä pöyhimiseen vaikka se ei kamalammin siitä nauttisikaan.
Ennen karvojen leikkausta Ruusu kävi tietysti muutama päivä ennen pesulla ja harjasimme turkin perusteellisesti. Takapuoli oli melko rastoittunut jota jouduin nykimään jonkun tovin, mutta neiti jaksoi hirmu hyvin tämän inhottavan operaation. Sterilointi on huonontanut turkin laatua tavattomasti ja tekisi mieli ajella koira lyhyeksi, mutta jos meinasimme vielä käydä näyttelyissä, se saisi sitten odottaa.

Tassukarvat lähtivät ohennus saksien kautta lyhenemään ja tassun alapuolelta leikkasin pienillä keittiösaksilla suurimmat hapsut pois ja rasvasin myös varpaat. Tassu operaatioon kului puolisen tuntia jonka jälkeen pyysin neitiä seisomaan, jotta näin olisiko tassuissa tasattavaa tai ylimääräisiä tupsuja. Ruusu katseli ihmeissään silmien valkuaiset vilkkuen kun kumartelin sen ympärillä taskulampun ja saksien kanssa. Pakko saada hoitopöytä!

Ennen - Jälkeen suksien leikkuun

Lopputulos on syötävän söpö!

Tassujen trimmauksen ja kynsien leikkauksen jälkeen päätin vielä lyhentää mahakarvoja, ei niin näkyvästi, mutta kuitenkin vähän. Karvojen lyhennys helpottaa harjaamista sekä viilentää kuumempina päivinä ja pysyy puhtaampana ilman suurempia risu kertymiä. Tähän trimmaus päivään ei kuulunut korvakarvojen lyhennys, sillä Ruusua alkoi ahdistamaan jatkuva ympärillä pyörimiseni joten päästin sen helpommalla. Harjasin neidin vielä loppuun kertaalleen läpi ja nappasimme lopputulos kuvan jonka jälkeen R sai herkkuluun palkkioksi hyvästä yhteistyöstä.

Nuu-Nuu ylpeänä

Tassukarvojen leikkauksesta on tosiaan kulunut jo viikko ja pakko myöntää, että Ruusun on helpompi kävellä ilman tupsutassuja ja olo on kevyempi ilman ''ylimääräisiä'' mahakarvoja. Askel on pehmeämpi, puhtaami ja lennokkaampi sekä koira näyttää hyvin tyytyväiseltä. Koira muuttui tassuttelijasta tipsuttelijaksi! Varpaiden rasvauskin tapahtuu paljon nopeammin kun niitä ei tarvitse kaivaa karvojen takaa.

55. Viljaton

Hei kaikki ystävät, Ruusu tässä. Sain emännältä luvan tulla kirjottaan teille ihan ite postauksen. Eiks oo hienoo!? Saan kuullemma kertoa teille mysteeripussista jonka tuo kiikutti ovesta sisään tossa muutama päivä sitten. Se kerto lähtiessään kun mulle luun antoi tekemiseksi että on menossa Musti&Mirri myymälään ja tulis kohta takasin. Minäpä kilttinä tyttönä järsin luutani ja odottelin sit sitä takas ja sit se tuli oikeesti takas! En ois voinu uskoa että tuli. Oli aivan kauheeta taas olla yksin, tai siis noiden kissojen kanssa. Sit kun ovi kävi niin menin kysymään emännältä että missä ihmeessä se kuppas ja että oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Sit tajusin ton ison rapisevan pussin joka tuoksu kivasti nenukissa. Oliskohan siellä herkkuja!? Aattelin ja emäntä tokaisi mulle ensin jotta oisin hiljaa ja en pälpättäs niin kovasti. Sit se otti mut hetkeks syliin ja rapsutti kivasti kutiavaa hännäntyveä minne en itse yltä. Olen kuullemma lihava. Pah!
Pian emäntä alkoi sit kaivaa räpsimislaitettaan ja asetteli mut siihen pussin viereen. Oottelin nätisti ja vesikielellä mietin että mitä herkkuja se mulle on tuonut. Saisko jo heti jotain jooko nams?

Pussista löyty sit tommoset. Joku uus ruokapussi josta emäntä selitti että se on hyväks mulle ja kokeillaan nyt ainakin jos alkas linjat kavenemaan. Minkäs teet jos oot mummolassa hoidossa ja saat herkkuja häh? Ei oo kohteliasta kieltäytyä, eihän? No mutta kuiteski, tuossa on mulle evästä jossa ei oo viljaa ollenkaan ja rasvaorosenttikin on vaan 14rosenttia. Kuullemma emännälle annettiin hyvä myyntipuhe siellä liikkeessä ja tää kuulosti parhaimmalle. Mulle kun ei oo oikeen viimeaikoina maistunut nuo Nutron light nappulat niin se päätti että vaihdetaan erilaiseen. Tätä löytyy mun ruokakiposta sit kai niinku päivittäin ja jos tulee merkittäviä eroja niin tässä pysyttäis. Hyvää se ainakin on niin puurona kun rapeanakin, maistuu! Tästä otetaan kuullemma kuvia ja myöhemmin ihmetellään että mikä on muuttunut.
Sit mua ihmetytti tosi paljon kun sain lisää ihania vinkuvia palloja! Mä siis niin rakastan palloja. Ne on ihania ja niitä on kiva vinguttaa ja noutaa ja pureskella ja nukkua niiden vieressä. Rakastan. Kiva kiva kiva! Emäntä avas heti nuo pallot ja leikkikin mun kanssa vähäsen mikä oli musta hirveen hauskaa ja en malttanu rauhottua vaikka meinasin läkähtyäkkin kun tuli kuuma.
Emäntä kaiveli pussista noille mun kissakavereille jonkun raapimis tötterön ja nekin sai jonkun keppi naru lelun mikä muakin kiinnosti aika paljon ensin mut sit otin oman palloni. Hetken sain vingutella yhtä palloa mun uudessa ihanassa pedissä mistä kans tykkään paljon. Paljon! Käytiin pitkä lenkki ulkonakin. Miksiköhän se nyt mua niin hemmottelee tuo kaksjalkanen kun saan lahjoja ja olla paljon ulkona?

Tsuh~ Meidät löytää myös Instagramista tai jostai sellasesta ja ihan oman nimen alta eli @tassujentaikaa ! Teidän kuullemma pitäs käydä painelemassa jotain nappuloita että pysytte kärryillä meidän jutuista myös siellä.

Oli kiva käydä kirjottamassa teille! Tosi kiva kiva! Nähdään taas pian, TSUH~

17. Ruusu ruseteissa

Päätimpä nyt heittää vihdoin tännekkin nämä kuvat Ruususesta ruseteissa. Löysin laatikosta koruja, pinnejä ja sensemmoista, joten päätin kokeilla mitä Ruusu niistä sanoo.
Pinniä ensin ravisteltiin ja kaula rusettiin kompasteltiin ennenkuin sain sen tarpeeksi ylös ja pinnin niin, ettei se ollutkaan niin epämukava.
Sittempä neiti päätti näyttää kuvaukselliset puolensa jälleenkerran ja näimpä kuvia tuli muutama.
Kuvissa jäi harmittamaan rakeisuus sillä ikkuna toi valoa takaa joka teki kuvista tummia ja muokkausta vaadittiin paljon. Oma moka, mutta ehkäpä jokupäivä otetaan ihan kuvauspäivä eikä vaan vedetä niitä hatusta ja järkätään kunnon 'studio' tänne kotiin.

14. Dog's happiness & training

Mielestäni jokaisella koiralla on oltava aktiivinen elämä vaikka sinulla olisikin koirarotu joka ei niinsanotusti vaatisi aktiivisuutta koirakirjojen tai rotunsa takia. Minulle on aina ollut tärkeää koiran onnellisuus niinkuin varmasti monelle koiran omistajalle tietysti. Onnellisen koiran näkee kauas, sen kirkkaasta ilmeestä ja kuuliaisuudesta. Joskus kuulainenkin koira ei kuitenkaan ole onnellinen vaan sillä on liikaa kuria ja liian vähän hupia.

Koirasi on onnellinen kun se saa olla koira ja elää tasapainossa!
-Oikeus toteuttaa normaaleja käyttäytymisen muotoja
-Saada riittävästi oikeanlaatuista ruokaa ja juomaa
-Elää mukavissa olosuhteissa ja sopivassa lämpötilassa
-Oikeus turvallisuuteen sekä viihtyvyyteen
-Oikeus elää kärsimättä kivusta, vammoista ja taudeista

Koiraansa reilusti kohteleva ihminen saa vastavuoroisesti elää reilusti käyttäytyvä koiran kanssa. Suhde on paras perusta oppimiselle. Suhde on helppo luoda koiraan osoittamalla sille, että sinä osaat olla reilu johtaja ja oikeudenmukainen sitä kohtaan. Jotkut koirat eivät kuitenkaan ole niin avomielisiä kuin toiset ja silloin tulee edetä hitaasti, mutta päättäväisesti. Epäloogisuus romuttaa kaiken.
Ystävää pyritään tukemaan, opastamaan ja kannustamaan elämän hankaluuksien keskellä. Myös ystävämme koira kaipaa meidän apuamme ja suojaamme. Sen on voitava luottaa meihin sen elämän jokaisella sekunnilla.
Meidän on ansaittava omalla määrätietoisella käytöksellämme koiriemme arvostus ja kunnioitus. Kun koira tietää paikkansa laumassa ja saa osakseen reilua ja ystävällistä kohtelua, se on tasapainoinen, onnellinen ja tottelevainen koira.

Innokas herkkusuu

Kontakti > Pyyntö > Suoritus > Klikkaus > Palkkio

Luottamus toisiimme ja toinen toisemme hyväksyminen näkyy kontaktina. Se on tilanne, jossa välillämme ei enää tarvita keinotekoisia siteitä, taluttimia. Yhteys on silloin siirtynyt henkiselle puolelle. Tämän koira ilmaisee katsomalla meitä avoimen luottavaisesti silmiin kuin kysyäkseen
"Mitäs me tehtäisiin?"
Tuolloin, suhteen ollessa kunnossa ja kontaktin muodostuttua koira on valmis oppimaan, omaksumaan meiltä asioita. Katsekontaktin toimiessa koira on vastaanottavainen ja yhteistyöhaluinen.

Yhteistyöhaluton koira välttelee ohjaajansa katsetta ja käskysi/pyyntösi menevät täysin kuuroille korville, vaikka koira osaisikin entuudestaan jo asioita. Tällöin on aivan turhaa toistaa käsky kovempaa, huutaa voimakkaammin ja lopuksi karjua: kontaktiton koira on todella kuin kuuro. Parempi keino on parantaa kuuroutta eli kontaktin puutetta työstämällä suhdetta uudelleen terveemmälle pohjalle.
On toki myös mahdollista kouluttaa koiraa ilman suhdetta ja kontaktia. Eri asia vain on, haluammeko me koiramme olevan iloinen, tottelevainen koira vai pelosta totteleva, alistettu pupujussi.

Ruusun kanssa meillä on jo aika hyvä kontakti, joskus hämykädellä pyydän irtautuneen katseen itseeni niinkuin tässä kuvassa

Olen kokeillut Ruusun kanssa monesti nyt kontaktia ja yhteistyömme kulkua. Lenkillä olen pitänyt neiti paljon irti metsäpoluilla ja kuulostellut että onko se oikeasti kontrollissa. Alussa minulla oli herkkuja taskussani joilla ohjasin Ruusua paikoista toisiin ja pidin virikkeinämme puiden kantoja joille pyysin Ruusun istumaan. Välillä, mutta tosi harvoin annoin ruusulle ruokapalkkion, enemmän käytän suullista palkkiota ja kehun sitä paljon.
Katsekontakti pysyy meillä hyvin ja kun minä erotan itseni Ruusu jatkaa vielä hetken katsomistani ja jatkaa tassuttelua eteenpäin tuijottaen, mutta heti kun käännän katseeni koiraan se automaattisesti katsoo minua huomattuaan, että katson sitä pyytäen kontaktia. Joskus joudun sanomaan neidin nimen tai jotenkin ilmoittamaan, että olen täällä ja pyydän sinulta kontaktiani.
Käytän klikkeriä ulkonakin joskus, en aina sillä pidän lenkkimme mielummin ihan siellä koiruuksien tasolla jossa Ruusu saa juosta, haistella ja olla koira. Tämän postauksen kuvat on kuvattu 03.05 jolloin minulla oli klikkeri mukana ja avopuolisoni kuvaamassa meitä, koska meidän aiempi postaus klikkeristä pääsi Koiranleuka lehteen joka on SPSH'n oma jäsenlehti ja tarvitsimme sinne hieman klikkeri kuvia.

Ruusu lentää kepin perään!

Tonnekko se keppi meni!?

Hyväksymällä koiramme yksilölliset luonteenpiirteet ja sen rakenteessa tai terveydessä olevat puutteet, voimme asettaa järkeviksi katsomamme päämäärät kuinka ylös tahansa ja päästä tavoitteisiimme.

Antamalla koirallemme aikaa eli etenemällä rauhallisesti koiran henkisen kehittymisen myötä, on mikä tahansa tavoite saavutettavissa. Rakkaudella ja koiramme hyväksynnällä olemme jo puolitiessä; vankka pohja kaikelle toimimiselle on vahva ja luottamuksellinen suhde.

Tekstin pohja luotu Salme Mujusen koulutus kokemuksista