191. Hyväntekeväisyys Match Show

Pitkästä aikaa Mamman kanssa yhdessä harrastusten parissa, ihanaa yhteistä aikaa! Olen viimeaikoina käynyt yksin mätsäreissä koirien kanssa, mutta nyt pääsimme Mamman kanssa yhdessä tien päälle, mukanamme ensikertalainen Hippie.
Suuntasimme Varkauteen Mekaanisen musiiki museon järjestämään match showhun 10.05.-18 helatorstaina. Mamma oli hakenut minut, Ruusun ja Hippien edellisenä päivänä Leppävirralle ja pääsimme aikaisin paikanpäälle. Hippie oli ihmeissään moisesta autoilusta, mutta käyttäytyi todella mallikkaasti takapenkillä Ruusun ja Ellin kanssa. Räyhä herra Puffe jäi tälläkertaa kotiin.

Mekaanisen musiikin museon pihan parkkialueelle oli laitettu kaksi kehää jotka olivat sopivan kokoisia, eivät liian isoja taikka liian pieniäkään, ainakaan meille, pienempien koirien pyörittäjille. Hippie käyttäytyi hienosti myös paikanpäällä vaikka autosta ulos tullessa pääsi pari haukahdusta ja ihmetys tönötys jäätymistä. Se tuli niin hienosti vierellä ja uskalsi tehdä jopa tarpeensa sivummalle aluetta.
Ruusu ja Elli käyttäytyivät normaaliin tapaansa, hyvin ja Elli meni mököttämään kevythäkkiin heti kun se oli pystyssä. Kehien alkuun jäi vartti aikaa kun olimme ilmoittautuneet sekä asettautuneet varjoon. Ensin oli tietysti lapsi ja JH kehät kunnes oli pentujen vuoro, eli olimme Hipin kanssa ensimmäisenä menossa kehään meidän porukasta. Jännitys iski heti ilmoittautumis luukulla ja oli huipussaan kun astuimme kehään mutta helpotti hieman kehässä kun päästiin tekemään yhdessä.
Hippien kehä käyttäytyminen oli ihailtavaa vaikka hölmö pennun retale ei tietysti vielä malta seistä paikallaan sekuntiakaan. Kehuin sitä jatkuvasti ja nakkasin namia suuhun kun se malttoi edes hetken olla neljän jalan.

Liikkuminen sujui todella hyvin, ei vedetty eikä kiskottu vaan kuljettiin niin hienosti vierellä suurimman osan ajasta, jopa kontaktissa vaikka muuta hälinää löytyikin ympäriltä.
Pöydällä olimme hieman pidättäytyneitä, tuomari oli jännittävä juttu, mutta annettiin nätisti katsoa hampaat ja muutenkin kopeloida ilman mutinoita koko pieni koira läpi. Saimme enismmäisestä kehä pyörähdyksestämme punasen nauhan ja punaisten kehässä pääsimme kolmannelle sijalle. Eikä! Super pentu!
Alla Hipin suorituksesta video;

(linkki videoon)

Palkintokuvat olivat ''hieman'' haastavia ottaa tämän duracellin kanssa. Sain sieltä kuitenkin pari hyvää ja laitoin myös huumori mielessä pari epäonnistunuttakin!

Mamma päätti esittää Ellin tälläkertaa aivan itse. Vaikka Mammaa jännittikin ja jopa vapisi hieman ennen kehään menoa se meni paremmin kuin hyvin! Elli & Mamma nappasivat pienten aikuisten punaisten kehän ykkössijan! Elli käyttäytyy kehässä niin nätisti ja malttaa seistä todella hienosti, asettaen aivan itse itsensä. Ihana oli katsoa pitkästä aikaa Mamman ja Ellin yhteistyötä, viimeksi taisin nähdä heidät kehässä kun Elli oli puolen vuoden ikäinen. Suuri jännitys palkittiin ja Mamma sanoikin päivän päätteeksi, että nyt tuli taas himo lähteä uudestaan.

Me olimme Ruusun kanssa veteraaneissa sitten viimeisenä kehässä jota odotimme innolla. Hellelukemat kurkottelivat kahtakymmentä ja varjossa oli sopivan viileää, koirilla oli kyllä hieman lämmin mutta pärjäsivät hienosti kun oli vettä tarjolla.
Ruusu oli innoissaan taas menossa kanssani mistä saan olla iloinen, häntäkin heilui välillä mitä ihastelen. Vaikka neiti laukkasi ensimmäisellä kehä kierroksella hetken, se jaksoi ravata todella hienosti loppuun asti. Veteraaneja oli vain muutama, joten olimme kaikki samaan aikaan kehässä. Ruusu ei siis saanut puntaista taikka sinistä nauhaa vaan sijoituimme suoraan. Tuomari taisi tykätä meidän tytöistä kun Ruusu pääsi ykkössijalle! Kova kilpailu, mutta eikä, nyt oltiin Ellin kanssa best in show kehässä vastakkain!

Best In Show kehä alkoi välittömästi veteraani kehän jälkeen ja koirat olivat kuumissaan ja väsyneitä. Hippie joutui odottamaan yksin varjossa kevythäkissä joka aiheutti vikinää ja raapimista. Onneksi sain apuja vieressä olevalta tytöltä jolle nopsaan sanoin että ''jos se vikisee niin tökkää vähän verkkoa''.
Kuulin kehään Hipin vikinän, mutta yritin keskittyä Ruusuun joka oli taas todella hienosti kehässä vaikka olikin pakahduttavan kuuma suoraan auringossa. Onneksi pieni tuulenvire helpotti suoritusta. Elli ja Mamma nappasivat todella hienolla suorituksella neljännen sijan ja me pääsimme Ruusun kanssa toiseksi! Niin hieno päivä, koirat ja fiilis!

Viisi pussia palkintoja, viisi ruusuketta sekä pokaalia. Super tyttöjä ja pätevä Hippie 4kk ekoissa mätsäreissä! Jokainen käyttäytyi todella hienosti ja liikkuivat hyvin. Päivän päätteeksi kaikille iski väsy ja minulla oli jalat kipeät. Hippie nukkui pitkät päiväunet kun pääsi lepäämään. Kävimme vielä mätsäreiden jälkeen mummolassa varkaudessa ja siitä ajoimme Leppävirralle mökille pika käynnille jonka jälkeen pääsimme rauhoittumaan. Kannatti lähteä ja yritämme Mamman kanssa päästä yhdessä taas enemmän harrastamaan koirien kanssa.

Osan postauksen kuvista ovat ottaneet Ape Karjalainen sekä Nora Paloma ja niistä löytyy kuvaajien oma vesileima ja ne ovat kopioitu blogiin kuvaajan luvalla. Kiitos hielle ihanista kuvista!

176. Ruusuke kuvia

Hei vaan taas! Olemme tällä hetkellä Levillä lomalla koirien kanssa viikon verran ja kun muut laskettelevat, minä työstän blogia ja yritän maltilla olla kertomatta salaisuuksia tulevasta.
Olen ollut hidas ja huono ottamaan palkintokuvia vaikka niitä ei tällähetkellä paljoa ole ollut. Edellisestä mätsäristä missä kävimme marraskuussa en tainnut edes minnekkään kirjoittaa. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa ruusuke kuvat kerralla tähän!

12.11.2017
Match Show Kuopiossa Ruusun ja Ellin voimin. Ruusu pärjäsi todella hyvin pitkästä aikaa josta yllätyin, vaikka neiti laukkasi ja askel oli ajoittain epäpuhdas, mutta mielenkiinto oli super. Elli toimi todella hyvin, niinkuin aina mutta mamma oli taas ruokkinut neitiä liikaa ja noh, olihan se lihava pakko myöntää.
Ruusu pääsi veteraani kehässä sinisten ykköseksi ja sieltä tietty best in show kehään jossa sijoituimme yhdeksänneksi. Elli oli pienten aikuisten sinisen nauhan saaneista neljäs. Mukaan hyvä mieli, kaksi ruusuketta ja pokaalia + muuta pientä kivaa.

Ruusu VET SIN 1 BIS 9

Elli PA SIN 4

Seuraavat palkinto kuvat ovat vuoden 2018 ensimmäisistä mätsäreistä mistä löytyy videopostaus.

Elli PA PUN 1 BIS 9

Ruusu VET SIN 4

Ja loppuun todelliset edustus kuvat meistä. Ruusun kanssa meillä synkkaa, olemme samalla aaltopituudella. Elli on aina niin hieno ja joskus jopa maltillinen kun remmistä päästetään irti pönötys kuvaa ottaessa.

174. Vuoden ensimmäinen match show

Kuopiossa järjestettiin taas match show ja tiedettävästi olimme touhussa mukana. Osallistuimme jopa kolmeen eri kehään nimittäin näissä mätsäreissä oli parikehä missä esitetään kaksi koiraa samaan aikaan. Mielestäni idea oli hauska ja olihan se pakko mennä kokeilemaan! Sovimme mamman kanssa että hakisimme Ellin taas lainaan, eihän parikehään voinut ilman toista koiraa mennä.

Päivä alkoi ihanasti auringon paisteessa pikku pakkasella. Tavoitteena oli kuvata kokonainen my day, mutta idea lensi harakoille jo heti aamusta kun unohdin kuvata ja olo oli viikonlopun mukainen töiden jälkeen, väsynyt, mutta pakko oli mätsäriin lähdettävä keikkumaan.
Suuntasimme Musti & Mirri areenalle vaille yksitoista, puoli tuntia ennen ensimmäisten kehien alkua jotta kerkesimme rauhoittua, ilmoittautua sekä käydä koirien kanssa pissalla. Paikanpäältä löytyi paljon tuttuja ja koira-armeijamme oli valtava. Ruusun edellinen omistaja ja Ellin, Magical Rose's kasvattaja oli myös kahden koiran voimin paikalla joista toinen oli Ellin isä Aimo. Aimo yritti tehdä kehien välissä tuttavuutta taas Ruusun kanssa, mutta arvattavasti Ruusua ei kiinnostanut pätkän vertaa ja antoi mielipiteensä hyvin selväksi innokkaalle sulhaselle.

Parikehä oli ensimmäinen koitoksemme ja mielestäni se meni hyvin ilman minkäänlaista harjoittelua. Olisi ehkä pitänyt harjoitella jo kotona vierekkäin kulkemista, Ellin kannalta. Ruusu ei piitannut kaverista vierellään, mutta Elli vaikutti olevan hieman hämillään. Seisominen oli hankalaa, Elli mokoma oli vinossa ja Ruusu meinasi istua. Pieniä askellaji virheitä tuli mummokoiralle mutta muuten koitos meni mallikkaasti vaikka emme sijoittuneetkaan. Tuomarin kommentti ''Ihastuttava ja iloinen yhdistelmä.''.
Ruusun kanssa kävimme veteraanikehässä ja Ellin kanssa tietty pienissä aikuisissa. Ruusun kehä meni super hyvin, neiti jopa heilutti häntäänsä mitä se ei ole koskaan tehnyt kanssani, ei ikinä. Meinasin turskahtaa itkuun kun se oli niin innoissaan. Tuomarikin sanoi ''Hänellä oli hauskaa!'' ja niin sillä oli. Pilke silmäkulmassa ja ihana, ihana häntä heilui vienosti. Sinisen nauhan kehässä pääsimme neljänsiksi ja olin ymmälläni. Meinasimpa taas itkeä, niin hieno mummokoira!

Ruusu lähti isin kanssa kotiin hetkeksi kun jäimme Ellin kanssa odottamaan pienten aikuisten kehää. Isi kuvasi nämä videot joten saamme häntä kiittää kun jaksoi näihin ''kissan ristiäisiin'' tulla mukaan, tosin hyvin vastenmielisen näköisenä, hah.
Pieniä aikuisia oli huima määrä, 32 kappaletta ja me olimme 14. joten odottelu oli pitkä ennen sekä jälkeen. Onneksi Elli osasi rauhoittua makaamaan välillä vaikka ihmettelikin kaikkea ja oli selvästi hieman stressaantunut.
Videota ei ole Ellin ensimmäisestä kehä kierroksesta kun isi oli Ruusun kanssa myöhässä, mutta ompahan loppu osa tallessa. Ellin stressi ja huoli katoavat aina kehään astuessa, se ikään kuin herää eloon, nauttii ja esittelee itseään ylväästi tassut koreasti liitäen. Saimme punaisen nauhan ja punaisten kehässä tapahtui se mitä en osannut odottaa, voitto. Siitä sitten liidimme best in show kehään missä sijoituimme yhdeksänneksi.

(linkki videoon)
Ihan mahtava päivä ja koirat huipussa vireessä. Tästä on taas hyvä jatkaa sekä mietiskellä mihin näyttelyihin neidit ilmoitetaan sillä Ellillä on järkyttävä karvanlähtö. Mietimme ja tuumailemme Mamman kanssa jos lähtisimme valloittamaan etelä-suomen näyttelyitä, mahdollisuus on levittää reviiri Haminaan asti. Ruusun kanssa pidän matalampaa profiilia ja en välttämättä sitä ilmoita kuin yhteen näyttelyyn ennen helteitä taikka viimeistään syksyllä ellei sen turkki katoa. Neidin häntä on nimittäin mieletön. Seisottaessa hännän saa nenän päähän asti! Palkinto kuvat tulevat myöhemmin.

Oletteko te jo käyneet tänä vuonna Match Showssa?

120. Piipiäinen

Ollaan taas käyty Ellin kanssa mätsäröimässä kun arki alkoi tuntua turhan tylsältä. Saadaampa olla taas tästä neidistä ylpeitä kun niin hienosti veti estraadilla ja esitteli itseään into pinkeänä kaikille.

Kävimme siis Pop Dog Ryn järjestämässä Popparien Match Showssa 12.03 sunnuntaina ja sieltä pärähti pienten aikuisten kehästä punainen nauha ja kakkos sija.

Kivoimpana yllärinä paikanpäällä oli paikallinen kuvaaja Marika Piilonen, eli postauksen mätsäri kuvat ovat hänen käsialaansa. On kyllä mahtava saada vähän parempilaatuisia harrastuskuvia joskus itselleenkin. Omalla kameralla kun ei näin tarkkaa jälkeä tule, tai en ainakaan itse saa asetuksia niin hyvin kohdilleen, jotta saataisiin parempia kuvia.

Pikku piipiäinen tosiaan käyttäytyi paikanpäällä oikein mallikkaasti ja oli todella mukava kun pienten aikuisten kehä alkoi heti klo. 12.00, ettei jouduttu odottamaan normaaliin tapaan jopa paria tuntia ennen omaa vuoroa.
Neiti näppärä kiiti vierelläni jopa välillä innostuen hommasta ja seistessä tihrusilmä oli haukkana kiinni minussa. Elli asetteli itsensä hyvin ja ryhdikkäästi niinkuin aina ennenkin. Pöydällä Elli seisoi ehkä parhaiten koskaan tähän mennessä sillävälin kun tuomari tutki koiran rakennetta. Siitäkin saatiin havainnollistava kuva, jes!

Ja vaikka itselläni on tympääntynyt ja vakava ilme niin ei tämä nyt niin vakavaa hommaa ole! Kyllä sitä itsekkin hymyilytti kun näki miten Elli nautti huomiosta ja tekemisestä.
Ruusukkeesta jopa napattiin kiinni hampailla kun lähdimme punaisten kehästä sivummalle.

Palkinnoksi ruusuke, pokaali sekä pari namipussia mitkä kyllä meidän ahmateille maistuvat.

Poppoomme kiittää nopeaa kehä toimintaa ja kuvaajalle iso kiitos mahtavista kuvista!