Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2017. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2017. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

176. Ruusuke kuvia

Hei vaan taas! Olemme tällä hetkellä Levillä lomalla koirien kanssa viikon verran ja kun muut laskettelevat, minä työstän blogia ja yritän maltilla olla kertomatta salaisuuksia tulevasta.
Olen ollut hidas ja huono ottamaan palkintokuvia vaikka niitä ei tällähetkellä paljoa ole ollut. Edellisestä mätsäristä missä kävimme marraskuussa en tainnut edes minnekkään kirjoittaa. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa ruusuke kuvat kerralla tähän!

12.11.2017
Match Show Kuopiossa Ruusun ja Ellin voimin. Ruusu pärjäsi todella hyvin pitkästä aikaa josta yllätyin, vaikka neiti laukkasi ja askel oli ajoittain epäpuhdas, mutta mielenkiinto oli super. Elli toimi todella hyvin, niinkuin aina mutta mamma oli taas ruokkinut neitiä liikaa ja noh, olihan se lihava pakko myöntää.
Ruusu pääsi veteraani kehässä sinisten ykköseksi ja sieltä tietty best in show kehään jossa sijoituimme yhdeksänneksi. Elli oli pienten aikuisten sinisen nauhan saaneista neljäs. Mukaan hyvä mieli, kaksi ruusuketta ja pokaalia + muuta pientä kivaa.

Ruusu VET SIN 1 BIS 9

Elli PA SIN 4


Seuraavat palkinto kuvat ovat vuoden 2018 ensimmäisistä mätsäreistä mistä löytyy videopostaus.

Elli PA PUN 1 BIS 9

Ruusu VET SIN 4

Ja loppuun todelliset edustus kuvat meistä. Ruusun kanssa meillä synkkaa, olemme samalla aaltopituudella. Elli on aina niin hieno ja joskus jopa maltillinen kun remmistä päästetään irti pönötys kuvaa ottaessa.


maanantai 1. tammikuuta 2018

168. Vuosi vaihtui

Vuosi 2017 on koettu, eletty, taputeltu ja mitä näitä nyt on. On aika tehdä pieni katsaus tuohon menneeseen vuoteen, josta löytyy mm. parhaat hetket, kuvat, muistot...

Vuoden neljä parasta kuvaa/hetkeä


Suosituin postaus 2017
''Saavuimme myymälään vähän vaille viisi ja avustaja saapui laittamaan koiralle silmätipat silmätarkastusta varten jonka jälkeen odottelimme kymmenisen minuuttia ennen tarkas huoneeseen menemistä. Huone oli pieni ja pimeä, siellä mahtui juuri ja juuri kääntymään koira sylissä ympäri.Elli nostettiin pöydälle lääkärin pyynnöstä joka nappasi koiran polvet käsiinsä heti''




Vuoden 2017 menot
Tammikuu
160€
Helmikuu
106,10€
Maaliskuu
74,81€
Huhtikuu
205,50€
Toukokuu
34,38€
Kesäkuu
54,75€
Heinäkuu
59,69€
Elokuu
34,05€
Syyskuu
38,81€
Lokakuu
10,47€
Marraskuu
53,96€
Joulukuu
215,69€
YHTEENSÄ
1048,21€

Kuluihin laskettu ruoat, herkut, match showt,
eläinlääkäri kulut jne.





Tavoitteet vuodelle 2018
En ole oikein koskaan miettinyt tavoitteita, sillä tykkään elää päivä kerrallaan tätä hassua elämää. Jokseenkin joskus tulee mietitteyä, mitä voisi tehdä, mitä tarvitsee ja mitä haluaa.
-Meille tulee uusi perheenjäsen jonka kassa harjoittelemme koiran elämää ja kasvamme pikkuhiljaa harrastusten pariin
-Ruusun kanssa käymme vähintään kerran virallisissa näyttelyissä
-Elli saa viimeisen sertinsä valioituakseen
-Lähdemme Ruusun kanssa kaverikoira koulutukseen
-Käymme Norjassa kalassa
-Aktivoidun Ruusun koulutuksessa ja opettelemme kolme uutta temppua

Sitten vielä..
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!
                                                                                     terv. Tassujen Taikaa poppoo

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Luukku 24



Tassujen Taikaa poppoo toivottaa ihastuttavaa joulua ja toiveikasta uutta vuotta 2018!

Viimevuoden kalenterin kanssa meinasi tulla harmaita hiuksia, mutta voinen sanoa että tämän vuoden kalenteri teki ne harmaat hiukset.
Ensinnäkin, piparit ovat täysin kotitekoisia taikinasta lähtien ja niiden tekemiseen menee normaalisti kaksi päivää. Elli vieraili luonamme rajallisen ajan joten aika täytyi käyttää hyväksi kaikella mahdollisella tavalla.

Toisin kuitenkin kävi. Täytyi aina odottaa apukäsiä, taikka olit itse töissä. Sillointällöin koko homma unohtui. Jokunen kerta meni koiria kuivatellessa kokopäivän, kiitos kuuluu suomen sääolosuhteille. Heti kunnon, kauniin ensilumen tultua tuli nukuttua iltahämärään saakka kun vihdoin sai nukkua pitkään. Seuraavana päivänä lumi oli sulanut. Toisella lumisateella lähdettiin pihalle heti, joulukorttikuvat kasassa 27.pv, mutta itse kalenteri hukassa. O-ou!
Kalenteri kuvaukset aloitettiin vihdoin 28.pv ja siis marraskuuta. Kiirettä piti, mutta nyt se on tehty. Kiitos kaikille...

Tässä teille vielä lopuksi pieni, lyhyt, ytimekäs ''behind the scenes'' of joulukalenteri 2017;

 
Terävyys?
Mikä se sellainen on?

perjantai 22. joulukuuta 2017

Luukku 23

''Missä voisi köllötellä, joulun taikaa ihmetellä?''




Kuvissa vuonna 1967 valmistettu antiikkinen desing tuoli nimeltä pastillituoli, jonka suunnitteli Eero Aarnio. Tälläinen tuoli maksaa nykypäivänä 1500€ uutena, mutta vanhemmat ovat arvokkaampia. Eero Aarnio voitti American Industrial Desing Awardin vuonna 1968 pastilli- sekä pallotuolilla. Tuolit saivat myös tunnustusta The New York Timesissa, jonka mukaan tuoleissa on ''mukavimmat mahdolliset muodot, jotka voivat kannatella ihmiskehoa''.

Luukku 22

''Tallikoiran elämää''
by Ruusu                                       

Ruusu maneesissa, kakkaa metsästämässä
Emäntäni harrastaa isoja neljijalkaisia meidän lisäksi, siis hevosia. Hevoset ovat isoja, kiinnostavia mutta melko pelottavia otuksia, mutta minä rakastan niiden kakkaa! Äiskä ottaa minut joskus tallille mukaan. Silloin kun hänellä oli oma hevonen, pääsin aina mukaan, ihan aina. Sain kesällä kulkea pyörän korissa tallille, juosta siellä vapaana, jahdata tallin kanoja ja syödä kakka kikkareita, niitä on kiva metsästää ruohikosta sillä välin kun emäntä hoitelee hevosia. Olen hyvin tarkkaavainen ratsastuksen ohjaaja, katson aina mitä tyttö tekee hevosen kanssa, joskus jahtaan niitä, että menisivät kovempaa. Joskus taas tarkastelen kauempaa, jos he menevät liian kovaa. Komennan myös välillä, että minuakin täytyy helliä.


Kyllä minäkin olen hevosella ratsastanut. Aivan kuten äiskäkin, todisteena kuvat kahdesta ratsustani. Ollaan kävelty, ravattu, mutten kuullemma saa vielä laukata kun en ole harjoitellut tarpeeksi. Olen tuon ruskean hevosen kydissä ollut kärryissäkin pienen lenkin.
Ei, ei minua pelottanut vaikka korkeat paikat aiheuttavatkin täristystä ja väristystä. Hevosten kanssa on minulla sopimus; Minä saan enemmän porkkanaa!

porkkanaa porkkanaa porkkanaaporkkanaaporkkanaaaaa
Tyttäreni Elli on myös päässyt hevoshommiin. Alku vuodesta hän oli päivystämässä äiskän tallipäivää ja on tuo ruskea hevonenkin hälle tuttu pentuudestaan. Mokomakin ärinäpussi kun piti sillekkin murista, äristä ja haukkua heti ensi tapaamisella. Kyllä nyt täytyy toiseen tutustua ennen tuomitsemista! Hän kyllä välillä kävi päälle jos äiskä ei ollut välissä...
Mökkimme naapurissa asustelee ravihevosia ja ne kyllä ovat tuttuja kakkakikkareita myöten. Niillä voi herkutella ja niissä voi kylpeä. Emme ymmärrä miksi aina pitää huutaa ja kieltää, ettekö ymmärrä mitä kaikkea niillä voi tehdä?




Muistoja tallilta




Olen AINA kanssasi, äiskä

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Luukku 18

''Pihlajanmarjat''


''Jospa minä marjan saisin..''


''Kyllä sitä maiskuttaisin.''

''JAA KUN kaikki OOOIKEIN oisi, MUUKAVASTI...''


''Mitä? Mitään ole tehnyt minä en..''

Koiramessut 2017

Luukku 17
Oli taas se aika vuodesta kun koirakansa on puunattu viimeisen päälle ja kaikki suuntaavat kohti Helsingin messukeskusta. Niin myös mekin Ruusun kanssa! Ruusu välttyi suuremmilta trimmaus operaatioilta, sillä kehään emme tälläkertaa astuneet, vaan olimme esiintymässä.

Olimme viimevuonna agility näytöksessä, mutta paikanpäällä tajusin, että neidin aksa päivät ovat ohitse, ainakin suuremman väkijoukon edessä, sillä putkeen meno ei maitannut. Tänävuonna olimme houkutusten highway esityksessä mikä osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Kotitreeneissä R oli hidas ja epäluuloinen, mutta torstain treeneissä Ruusu yllätti juoksemalla suoraan luokseni houkutus kujan päähän.



Ensimmäiset harjoitus kerrat olivat hitaita, ''Onko pakko, olenko minä hyvä?''
Kun kaivoin vinkulelun sijaan namipussin neidin eteen ja rapistelin sitä, niin johan löytyi neidin elämässä uusi vaihde. Turbona perään! Hyvillä fiiliksillä joukkueen kanssa esitystä kohti.
Emme käyneet perjantaina messuilla, sillä teki mieli nukkua työviikon pölyt kehosta pois, jotta olisi lauantaina skarppina. Ruusu oli samaa mieltä ja kuorsasi pitkälle puoleen päivään.

Lauantaina suuntasimme messukeskukselle kahdentoista aikaan jotta kerkeisimme kierrellä, totutella paikkaan, meluun ja vilskeeseen mummeliinin kanssa. Kun esitys koitti, itselleni iski pieni jännitys, mutta onneksi Ruusu piristi iloisella asenteellaan sekä tuhinallaan.
Esityksessä oli kaksi kierrosta, ensin karsinta, sitten finaali. Me pääsimme finaali kierrokselle joukkueemme kanssa ja fiilis oli huipussaan. Vaikka hävisimmekin mittlön, ei hopee oo häpee! Varsinkaan kun taistelimme kahdesta sekuntista.
Yritin tässä messujen jälkeen kaivaa internetin syövereistä josko joku olisi kuvannut esitystämme mutta harmikseni en löytänyt vielä mitään kuin yhden kuvan mikä ei sopinut postaukseeni(pyh pah).
Esityksen jälkeen suljin Ruusun ronskisti koiraparkkiin häkkiin ja kävin tekemässä ostokset. Ostos kierroksella meni parikymmentä minuuttia ja Ruusun mielestä olin poissa taas pari vuotta. Heti kun menin koiraparkkiin, kuulin vinkunaa ja neiti yritti murtautua kopista ulos.
Kävimme katsomassa vielä koirakeilauksen ennen kuin lähdimme keskukselta isäni tykö lepäämään kolmen hujakoilla, Ruusu aivan rättiväsyneenä. Isäni pihaan päästyämme siinä heräsi taas normaali into, pömpiminen, tuhina sekä hyppiminen.



Sunnuntai, viimeinen messupäivä ja haikea fiilis. Olimme messukeskuksella valle yksitoista ja kiertelimme kuvailemassa ympäristöä hieman idea rikkaampana kamerasta. Kuvia tuli otettua enemmän mutta kuitenkin suurinosa oli omaan makuun todella tavallisia.
Kävimme katsomassa ennen esitystämme pallopaimennuksen mikä oli mukavaa katsottavaa ja mietin, että tulevan pennun kanssa lähdemme ehkä harrastamaan tätä itsekkin. Senverran hauskaa menoa oli esiintyjillä sekä koirilla.

Kun esityksemme taas koitti oli aika suunnata tapahtumakehään. Aktivoin Ruusua ennen omaa suoritustamme innostamalla sitä puhumalla kirkkaammalla äänellä ja tekemällä sen kanssa temppuja. Olimme viimeisenä lähdössä vastus joukkueemme kanssa ja jännitys tiivistyi. Olimme tosiaan aina toisena lähdössä joukkueessamme.
Ruusu päätti jäädä herkuttelemaan kujan alkupäähän herkulliselta tuoksuvalla luulla. En ilmeisesti 'ärsyttänyt' sitä tarpeeksi namipussilla jotta mielenkiinto olisi vain minussa. Joukkueemme sai aikasakkoa peinestä virheestä, mutta olimme silti taas toiseksi nopein joukkue. Finaali kierroksella ryhmämme ensimmäinen koira jäi herkuttelemaan samanlaisella luulla kuin Ruusu aiemmin. Johtaen meidät tappioon, mutta hei, tämähän onkin vain leikkiä ja yleisön viihdyttämistä. Itseäni ei harmittanut yhtään! Oli todella mukava joukkue, kokemus ja opin koirastani taas jotain uutta, ihanaa.



OSTOKSET:

  • 3 pss Hau Hau Champion herkkuja 5€ (Hau Hau Champion)
  • MSM Balans 10€ (Vitabalans Oy)
  • TopCanis talutin 10€ (Sonarc ry)
  • 2 pss Natures:menu 5€ (Musti & Mirri)
                                                YHT: 30€
Messutarjoukset pettivät tänä vuonna. Ei sinäänsä mitään erityistä tai huimia alennuksia, mutta kyllähän messuilta aina jotain tarttuu matkaan. Ostoslistalla oli mm. heijastinliivit/tms Ellille sekä Puffelle, uusi ruokakuppi Ruusulle, uusia treeninameja testiin.
Nameja tuli ostettua ja saatua houkutuksesta, mutta ei oikeastaan mitään 'uutta' mikä oli hakusessa. Kaikkea kivaa löytyi mutta hinnat olivat suolaisia tai ne jotkut kivat herkut sisälsivät viljoja. Harmi kun heijastinliivejä ei oikein löydy pitkäkarvaisille koirille mitkä oikeasti näkyisivät jonnekkin. Tarjolla oli todella kivan näköiset vilkkuvat ja ladattavat valjaat mutta ledi sattui juuri kauluskarvan alle joten siitä ei olisi mitään hyötyä.


Messupuolella oli aivan ihana kuvaus piste missä oli reki, joulukuusi ja tonttulakkeja. Ruusun kanssa päätimme vain kokeilla nopsaan tätä asetelmaa ennen kotimatkaa. Minulla oli isännän siskon kamera lainassa ja olin vielä ihan pihalla koko laitteesta, mutta ihan kiva tästäkin tuli.
Harmiksi objektiivi ei oikein sopinut messukeskukselle joten kuvia on vähän, mutta muistot elävät. Tämä reki kuvakin on tiivis vain sentakia kun en pystynyt peruuttamaan tarpeeksi, jotta koko kokonaisuus tulisi kuvaan. Mutta hei, tarkennus on kohdilaan!


Ensivuoden messuja odotellen!