46. Nakupetteri EH3

Nyt on käyty Helsingin reissussa ja hyvin mielin kotiuduttu.
Perjantaina 04.12 alkoi matka kohti Helsinkiä mutta välietappina oli Mikkeli jossa yövyimme Elli-koiran ja näyttelyporukan kanssa, eli Ellin kasvattajan ja hänen siskonsa. Paikanpäällä oli yhteensä kuusi koiraa ja voitte vaan arvata mikä ihana häly siellä oli.
Matka meni sutjakkaasti ja yöllä ei sitten saatu kunnolla unta kun aamulla oli jännät paikat edessä. Näyttelyhin lähdimme lauantaina neljältä aamulla ja olimme messukeskuksella 7-8aikaan ja saimme kehämme vierestä hyvän leiriytymis paikan. Aloitimme päivän itsemme puunaamisella ja sitten käytimme koiria kehässä ja ulkona ennen koitosta.

Elli ei arvostanut turkin puunausta, kamalasti sitä ei viitsinyt nykiäkkään, että karvaa jäisi kehään asti päälle. Kehässä neiti käyttäytyi todella hyvin ja ilmiselvästi muisti homman kulun vaikka välissä on useampi kuukausi edelliseen, nimenomaan Iisalmi KV oli edellinen missä neiti oli näytillä ja mätsäreissäkään ei kierretty tässä välissä paitsi Ruusun kanssa.

Junnuja oli kehässä kaksi Ellin lisäksi ja saimme EHn sekä sijoituimme kolmanneksi. Kaikinpuolin mahtava päivä ja saatiin vielä super hyvä arvostelu neidille mistä on hyvä jatkaa. Tuomarinamme toimi Esa Ruotsalainen joka oli reilu ja ymmärsi junnujen karvattomuuden. Kertoi todella hyvin mitä ja miksi, kun meille väläytettiin EH.

''Erittän hyväntyyppinen narttu, jolla ihastuttavat mittasuhteet. Vähän lyhyt kaula. Hyvä runko ja hännänkiinnitys. Hyvä luusto mutta saisi kulmautua voimakkaammin sekä edestä että takaa. Karva ei parhaimmillaan. Tasapainoiset liikkeet. Reipas esiintyjä.''

Oli todella mielenkiintoista seurata neidin mielipiteitä isosta näyttelystä. Iisalmi KV ei ollut näin iso näyttely ja hieman mietitytti että meneekö neiti lukkoon ihmismäärästä ja hälinästä, mutta erittäin mallikkaasti neiti käyttäytyi alusta loppuun. Tästä pennusta ollaan niin ylpeitä!

Näyttelyiden jälkeen, tai siis kun meidän poppoo oli saanut koiransa käännytettyä kehässä kävimme viemässä koirat autoon ja lähdimme itse syömään ja pyörähtämään messualueella ja sielläpä taisi mennä rahaa vähän päälle 30€. Mukaan tarttui messutarjouksesta puruluita(Hau-Hau Champion Grain free dental sticks), Nutron Natural Choice raksuja Ruusulle ja light muodossa tietty. Sitten Chia De Gracian kojulta nappasin mukaani uuden pussin chian-siemeniä niin päästään Ruusun kanssa taas yhdessä pitämään chia kuuria, jes! Sitten mukaan nappasin ihanan vihreän maton Ruusulle makuualustaksi kotiin kun sillä ei ole vieläkään omaa petiä hankittu. Mutta nyt on! Sitten saimme 'joululahjaksi' Pienpystykorvat ry'n yhdistyksen numeron pito nipsukan mitä aletaankin tässä varmasti käyttämään. Onhan se hienompi kun muovitasku!

Nyt näillänäkymin yritämme käydä mätsäreissä vaikka Elliltä tippuukin turkki mutta onhan meillä harrastuksen kannalta myös tietty Ruusu & Puffe kehässä pyörimässä. Seuraavaksi yritämme siis matkata 2.tammikuuta Viiksi-Areenalle mätsäröimään jos hyvin käy.

14. Dog's happiness & training

Mielestäni jokaisella koiralla on oltava aktiivinen elämä vaikka sinulla olisikin koirarotu joka ei niinsanotusti vaatisi aktiivisuutta koirakirjojen tai rotunsa takia. Minulle on aina ollut tärkeää koiran onnellisuus niinkuin varmasti monelle koiran omistajalle tietysti. Onnellisen koiran näkee kauas, sen kirkkaasta ilmeestä ja kuuliaisuudesta. Joskus kuulainenkin koira ei kuitenkaan ole onnellinen vaan sillä on liikaa kuria ja liian vähän hupia.

Koirasi on onnellinen kun se saa olla koira ja elää tasapainossa!
-Oikeus toteuttaa normaaleja käyttäytymisen muotoja
-Saada riittävästi oikeanlaatuista ruokaa ja juomaa
-Elää mukavissa olosuhteissa ja sopivassa lämpötilassa
-Oikeus turvallisuuteen sekä viihtyvyyteen
-Oikeus elää kärsimättä kivusta, vammoista ja taudeista

Koiraansa reilusti kohteleva ihminen saa vastavuoroisesti elää reilusti käyttäytyvä koiran kanssa. Suhde on paras perusta oppimiselle. Suhde on helppo luoda koiraan osoittamalla sille, että sinä osaat olla reilu johtaja ja oikeudenmukainen sitä kohtaan. Jotkut koirat eivät kuitenkaan ole niin avomielisiä kuin toiset ja silloin tulee edetä hitaasti, mutta päättäväisesti. Epäloogisuus romuttaa kaiken.
Ystävää pyritään tukemaan, opastamaan ja kannustamaan elämän hankaluuksien keskellä. Myös ystävämme koira kaipaa meidän apuamme ja suojaamme. Sen on voitava luottaa meihin sen elämän jokaisella sekunnilla.
Meidän on ansaittava omalla määrätietoisella käytöksellämme koiriemme arvostus ja kunnioitus. Kun koira tietää paikkansa laumassa ja saa osakseen reilua ja ystävällistä kohtelua, se on tasapainoinen, onnellinen ja tottelevainen koira.

Innokas herkkusuu

Kontakti > Pyyntö > Suoritus > Klikkaus > Palkkio

Luottamus toisiimme ja toinen toisemme hyväksyminen näkyy kontaktina. Se on tilanne, jossa välillämme ei enää tarvita keinotekoisia siteitä, taluttimia. Yhteys on silloin siirtynyt henkiselle puolelle. Tämän koira ilmaisee katsomalla meitä avoimen luottavaisesti silmiin kuin kysyäkseen
"Mitäs me tehtäisiin?"
Tuolloin, suhteen ollessa kunnossa ja kontaktin muodostuttua koira on valmis oppimaan, omaksumaan meiltä asioita. Katsekontaktin toimiessa koira on vastaanottavainen ja yhteistyöhaluinen.

Yhteistyöhaluton koira välttelee ohjaajansa katsetta ja käskysi/pyyntösi menevät täysin kuuroille korville, vaikka koira osaisikin entuudestaan jo asioita. Tällöin on aivan turhaa toistaa käsky kovempaa, huutaa voimakkaammin ja lopuksi karjua: kontaktiton koira on todella kuin kuuro. Parempi keino on parantaa kuuroutta eli kontaktin puutetta työstämällä suhdetta uudelleen terveemmälle pohjalle.
On toki myös mahdollista kouluttaa koiraa ilman suhdetta ja kontaktia. Eri asia vain on, haluammeko me koiramme olevan iloinen, tottelevainen koira vai pelosta totteleva, alistettu pupujussi.

Ruusun kanssa meillä on jo aika hyvä kontakti, joskus hämykädellä pyydän irtautuneen katseen itseeni niinkuin tässä kuvassa

Olen kokeillut Ruusun kanssa monesti nyt kontaktia ja yhteistyömme kulkua. Lenkillä olen pitänyt neiti paljon irti metsäpoluilla ja kuulostellut että onko se oikeasti kontrollissa. Alussa minulla oli herkkuja taskussani joilla ohjasin Ruusua paikoista toisiin ja pidin virikkeinämme puiden kantoja joille pyysin Ruusun istumaan. Välillä, mutta tosi harvoin annoin ruusulle ruokapalkkion, enemmän käytän suullista palkkiota ja kehun sitä paljon.
Katsekontakti pysyy meillä hyvin ja kun minä erotan itseni Ruusu jatkaa vielä hetken katsomistani ja jatkaa tassuttelua eteenpäin tuijottaen, mutta heti kun käännän katseeni koiraan se automaattisesti katsoo minua huomattuaan, että katson sitä pyytäen kontaktia. Joskus joudun sanomaan neidin nimen tai jotenkin ilmoittamaan, että olen täällä ja pyydän sinulta kontaktiani.
Käytän klikkeriä ulkonakin joskus, en aina sillä pidän lenkkimme mielummin ihan siellä koiruuksien tasolla jossa Ruusu saa juosta, haistella ja olla koira. Tämän postauksen kuvat on kuvattu 03.05 jolloin minulla oli klikkeri mukana ja avopuolisoni kuvaamassa meitä, koska meidän aiempi postaus klikkeristä pääsi Koiranleuka lehteen joka on SPSH'n oma jäsenlehti ja tarvitsimme sinne hieman klikkeri kuvia.

Ruusu lentää kepin perään!

Tonnekko se keppi meni!?

Hyväksymällä koiramme yksilölliset luonteenpiirteet ja sen rakenteessa tai terveydessä olevat puutteet, voimme asettaa järkeviksi katsomamme päämäärät kuinka ylös tahansa ja päästä tavoitteisiimme.

Antamalla koirallemme aikaa eli etenemällä rauhallisesti koiran henkisen kehittymisen myötä, on mikä tahansa tavoite saavutettavissa. Rakkaudella ja koiramme hyväksynnällä olemme jo puolitiessä; vankka pohja kaikelle toimimiselle on vahva ja luottamuksellinen suhde.

Tekstin pohja luotu Salme Mujusen koulutus kokemuksista