67. En vois väittää, ettetkö onnellinen ois

Heti Sawo shown jälkeen pakkasimme laukkumme ja lähdimme automatkalle kohti Rantasalmea. Olimme menossa juhlimaan perheenjäsenen 40v juhlia heidän mökillensä erääseen saareen ja koirat olivat tervetulleita mukaan. Matka kävi leppoisissa merkeissä, Elli ja Ruusu torkkuivat koko matkan välillä katsellen hetken maisemia ja läähättäen kuumuudesta. Pysähdyimme hetkeksi Matkukseen hakemaan päivällistä subwaysta ja matkamme jatkui siitä ilman muita pysähdyksiä.
Kun olimme perillä järvenrannalla meitä odotti venematka saareen. Hakijamme oli saapunut juuri meitä vastaan joten heitimme kamppeemme veneeseen ja minä nostin koirat sylissäni mukaan. Molemmat koirat olivat ihmeissään veneestä, mutta matka taittui onneksi ongelmitta.

Saareen päästyämme veimme tavaramme mökkiin ja päästimme koirat irti. Ensin seurasi juoksuhepulit pitkin pihaa ja Ruusu ennätti ensimmäisenä kastelemaan tassujaan hiekkapohjaiseen rantaveteen. Elli ei uskaltanut mennä veteen kunnes minä hetkenpäästä nostin sen varovasti rantaan. Ihmeissään pentu tuijotti minua avelevasti. Se ei osannut liikuttaa niveltäkään. Järkyttynyt neiti sai Ruususta pian seuraa kun se hyppäsi Ellin viereen yrittäen rohkaista tätä liikkumaan, mutta ei hän vaan uskaltanut liikkua, ei sitten mihinkään päin. Minä kun napasin valjaista kiinni ja kannustin hyppäämään rantaan niin sitten se pinkaisi ja rivakasti kuivalle maalle josta seurasi hepuli. Elli juoksi Ruusu kannoillaan ympyrää muristen ja äristen pian kuitenkin rauhoittuen.

Ilta meni rattoisasti seuraten koiria pihalla ja välillä niiden kanssa peuhaten. Paikanpäällä oli muutama muukin karvakorva joiden kanssa Ruusu ja Elli tekivät tuttavuutta. Ruusulle nämä koirat olivat jo jokseenkin tuttuja ennestään, mutta Ellillä täysin uudia tuttavuuksia. Oli hassua katsoa kun Elli yritti pyytää 14vuotiasta jo kuuroa narttua leikkiin ja sai aikaiseksi vain murinaa ja hampaiden väläyttelyä. Näinkin innokkaalla koiralla pitäisi olla leikkikaveri, mutta kukaan ei innostunut leikkimään räähkän kanssa.

Seuraavana päivänä Nuusku niminen 11vuotias narttu hieman jo uskalsi yhtyä leikkimään Ellin kanssa kun päästimme koirat aamu tarpeilleen mikä oli hauskaa katsottavaa. Otimme Lauantaina myös Ellistä palkintokuvat saunan terassilla niin, että kaunis järvimaisema olisi takana.
Ruusu nautti sillävälin rannan antimista ja tassutteli innoissaan vedessä ja maisteli välillä viileää vettä. Mummokoiruus oli onnensa kukkuloilla ja minua harmitti ajatus viedä se takaisin kaupunkiin kun sillä oli niin mukavaa täällä, mutten sitä voinut tännekkään jättää. Koirat kuitenkin pääsivät nauttimaan vapaudesta hyvän ajan. Palasimme kaupunkiin jo lauantai-päivänä.

Venematka pois saaresta oli huvittava kun matkustimme eri veneellä ja koirat pääsivät keulaan tutkimaan matkan kulkua. Minun piti olla tarkkana jos koirat olisivat yrittäneet hypätä pois kyydistä, mutta onneksi näin ei käynyt. Tiedä miten paniikissa olisin ollut kun etenimme moottoriveneellä ja koira olisi jäänyt potkurin alle. Pelastusliivit olisivat olleet hyvät mutta sellaisia ei ole tullut hankittua kun emme ole paljoa koirien kanssa veneilleet.
Itse en ole varma koirien mielipiteestä veneilyyn. Oliko se mukavaa vai pahin juttu koko maailmassa. Ilmeistä voimme päätellä kaikenlaista. Hienosti matka kuitenkin meni ja heti rantaan hypättyään neidit ravistelivat tuulettuneet turkkinsa ja köpöttelivät tyytyväisinä perässämme autoon ja kotimatkamme alkoi.

Lyhyt mökkiloma oli mukavaa vaihtelua Ruusun kaupunkielämään. Kyllä koirasta aina huomaa milloin se nauttii. Elliä en osaa lukea niin hyvin että oliko se enempää tyytyväisempi kuin tullessaan maalta Mamman luota meidän tykö. Onnellinenhan tuo oli, muuta en väitä.
Meidän kaupunki elämä on alkanut hyvin, Mamma pelotteli meitä, että Elli pissii yöllä sisälle tai ulos lähtiessä alkaa jo kykkiä uko-ovella, mutta mitään ei ole tähänmennessä sattunut tai tapahtunut. Koira on ollut koira ja Ruusu ollut hyvin tyytyväisen oloinen saadessaan karvaisen ystävän.

14. Dog's happiness & training

Mielestäni jokaisella koiralla on oltava aktiivinen elämä vaikka sinulla olisikin koirarotu joka ei niinsanotusti vaatisi aktiivisuutta koirakirjojen tai rotunsa takia. Minulle on aina ollut tärkeää koiran onnellisuus niinkuin varmasti monelle koiran omistajalle tietysti. Onnellisen koiran näkee kauas, sen kirkkaasta ilmeestä ja kuuliaisuudesta. Joskus kuulainenkin koira ei kuitenkaan ole onnellinen vaan sillä on liikaa kuria ja liian vähän hupia.

Koirasi on onnellinen kun se saa olla koira ja elää tasapainossa!
-Oikeus toteuttaa normaaleja käyttäytymisen muotoja
-Saada riittävästi oikeanlaatuista ruokaa ja juomaa
-Elää mukavissa olosuhteissa ja sopivassa lämpötilassa
-Oikeus turvallisuuteen sekä viihtyvyyteen
-Oikeus elää kärsimättä kivusta, vammoista ja taudeista

Koiraansa reilusti kohteleva ihminen saa vastavuoroisesti elää reilusti käyttäytyvä koiran kanssa. Suhde on paras perusta oppimiselle. Suhde on helppo luoda koiraan osoittamalla sille, että sinä osaat olla reilu johtaja ja oikeudenmukainen sitä kohtaan. Jotkut koirat eivät kuitenkaan ole niin avomielisiä kuin toiset ja silloin tulee edetä hitaasti, mutta päättäväisesti. Epäloogisuus romuttaa kaiken.
Ystävää pyritään tukemaan, opastamaan ja kannustamaan elämän hankaluuksien keskellä. Myös ystävämme koira kaipaa meidän apuamme ja suojaamme. Sen on voitava luottaa meihin sen elämän jokaisella sekunnilla.
Meidän on ansaittava omalla määrätietoisella käytöksellämme koiriemme arvostus ja kunnioitus. Kun koira tietää paikkansa laumassa ja saa osakseen reilua ja ystävällistä kohtelua, se on tasapainoinen, onnellinen ja tottelevainen koira.

Innokas herkkusuu

Kontakti > Pyyntö > Suoritus > Klikkaus > Palkkio

Luottamus toisiimme ja toinen toisemme hyväksyminen näkyy kontaktina. Se on tilanne, jossa välillämme ei enää tarvita keinotekoisia siteitä, taluttimia. Yhteys on silloin siirtynyt henkiselle puolelle. Tämän koira ilmaisee katsomalla meitä avoimen luottavaisesti silmiin kuin kysyäkseen
"Mitäs me tehtäisiin?"
Tuolloin, suhteen ollessa kunnossa ja kontaktin muodostuttua koira on valmis oppimaan, omaksumaan meiltä asioita. Katsekontaktin toimiessa koira on vastaanottavainen ja yhteistyöhaluinen.

Yhteistyöhaluton koira välttelee ohjaajansa katsetta ja käskysi/pyyntösi menevät täysin kuuroille korville, vaikka koira osaisikin entuudestaan jo asioita. Tällöin on aivan turhaa toistaa käsky kovempaa, huutaa voimakkaammin ja lopuksi karjua: kontaktiton koira on todella kuin kuuro. Parempi keino on parantaa kuuroutta eli kontaktin puutetta työstämällä suhdetta uudelleen terveemmälle pohjalle.
On toki myös mahdollista kouluttaa koiraa ilman suhdetta ja kontaktia. Eri asia vain on, haluammeko me koiramme olevan iloinen, tottelevainen koira vai pelosta totteleva, alistettu pupujussi.

Ruusun kanssa meillä on jo aika hyvä kontakti, joskus hämykädellä pyydän irtautuneen katseen itseeni niinkuin tässä kuvassa

Olen kokeillut Ruusun kanssa monesti nyt kontaktia ja yhteistyömme kulkua. Lenkillä olen pitänyt neiti paljon irti metsäpoluilla ja kuulostellut että onko se oikeasti kontrollissa. Alussa minulla oli herkkuja taskussani joilla ohjasin Ruusua paikoista toisiin ja pidin virikkeinämme puiden kantoja joille pyysin Ruusun istumaan. Välillä, mutta tosi harvoin annoin ruusulle ruokapalkkion, enemmän käytän suullista palkkiota ja kehun sitä paljon.
Katsekontakti pysyy meillä hyvin ja kun minä erotan itseni Ruusu jatkaa vielä hetken katsomistani ja jatkaa tassuttelua eteenpäin tuijottaen, mutta heti kun käännän katseeni koiraan se automaattisesti katsoo minua huomattuaan, että katson sitä pyytäen kontaktia. Joskus joudun sanomaan neidin nimen tai jotenkin ilmoittamaan, että olen täällä ja pyydän sinulta kontaktiani.
Käytän klikkeriä ulkonakin joskus, en aina sillä pidän lenkkimme mielummin ihan siellä koiruuksien tasolla jossa Ruusu saa juosta, haistella ja olla koira. Tämän postauksen kuvat on kuvattu 03.05 jolloin minulla oli klikkeri mukana ja avopuolisoni kuvaamassa meitä, koska meidän aiempi postaus klikkeristä pääsi Koiranleuka lehteen joka on SPSH'n oma jäsenlehti ja tarvitsimme sinne hieman klikkeri kuvia.

Ruusu lentää kepin perään!

Tonnekko se keppi meni!?

Hyväksymällä koiramme yksilölliset luonteenpiirteet ja sen rakenteessa tai terveydessä olevat puutteet, voimme asettaa järkeviksi katsomamme päämäärät kuinka ylös tahansa ja päästä tavoitteisiimme.

Antamalla koirallemme aikaa eli etenemällä rauhallisesti koiran henkisen kehittymisen myötä, on mikä tahansa tavoite saavutettavissa. Rakkaudella ja koiramme hyväksynnällä olemme jo puolitiessä; vankka pohja kaikelle toimimiselle on vahva ja luottamuksellinen suhde.

Tekstin pohja luotu Salme Mujusen koulutus kokemuksista