123. Studiossa

Hyvää ja aurinkoista keskiviikkoa kaikille blogimme seuraajille. Tässä postauksessa pakitetaan viikolla taaksepäin, eli viime keskiviikkoon.

Päätin käyttää Elliä ja Ruusua kuvattavana koti studiossa eräällä paikallisella kuvaajalla. No miksipä päätit niin tehdä? Koska olen hieman kyllästynyt näihin blogin normi kuviin mitä täällä pyörii ja ajattelin piristää ilmapiiriä paremman kuvaajan kuvilla. Takaraivossa myös mielessä teettää parempilaatuinen taulu, jos sopiva kuva napsahtaa eteen kuvaajan otoksista.

Saavuimme paikanpäälle hieman myöhässä kun piti käydä rikkomassa kuvaajalle tasaraha matkanvarrella, mutta jouduimme ajamaan muutaman kurvin ylimääräistä kun alkuperäinen kauppa minne suunnittelimme menevämme oli kiinni. Onneksi pääsimme paikanpäälle melko hyvissä ajoin ja kuvauksessa ei vierähtänyt edes kokonaista tuntia.

Sain kuvaajaltamme 15 kuvaa, mutta nämä viisi olivat parhaat. Jälkikäsittely on todella erilaista kuin omani ja tuntuu että nämä ovat kesken, mutta itse kun olen hieman jopa ylimuokkaaja, niin saanen jättää muiden arvosteltavaksi, että ovatko nämä kuvat 30€ arvoisia mitä tästä kuvaus keikasta maksoin. Minä olen kyllä melko tyytyväinen näihin.

Rakennekuvat ovat mielestäni ok, mutta hirvittää tuo Ruusun turkki aivan kamalasti. Hyi kauhea mitä sterkkaus näille tekee. Mietinnässä lisätä sinkkiä ja muuta mukavaa neidin ruokintaan kunhan saisin remmin päästä kiinni, että mitä siihen sitten lisäämään.

Ellin tassun anto kuva on ehkä hieman liian tiivis jos minulta kysytään. Saan toki kuvaajalta kysellä muokkauksia jos tämä niihin suostuu ja korjata häiritsevä asia. Tähän ollaan kuitenkin aika tyytyväisiä.

Ensimmäinen postauksen kuva on keikan paras ja Ruusun makuu kuva on myös aika hauska vaikkakin kuvaaja taittoi taustan harmaaksi. Harmaa tuo kyllä tietyllä tapaa syvyyttä kuvaan vaikka toivoin valkea taustaisia kuvia.

Laitoin tähän vielä vertailun vuoksi vierekkäin kaksi kuvaa joista vas. puoleinen on minun itse ottamani kesällä 2016 omassa makuuhuoneessani oman taustakankaan kanssa ja jota editoin puoli tuntia saaden sen sen näköiseksi mikä se nyt on.Vieressä studio kuvaus päivän yksi otos.

Tämä studio visiitti oli lähinnä testiajo jonka kautta halusin katsoa onko minulla vielä jotain opittavaa. Kyseinen kuvaaja on ennen kuvannut enemmän maisemakuvia ja on alkanut harjoitella kys. kuvia sekä ihmiskuvausta niin tämä oli mielenkiintoista. Antti on minuakin kuvannut ihan ilman eläimiä ja on pakko kyllä sanoa että tämä on ehkä mukavin tähän mennessä tuntemani kuvaaja!

Ovatko nämä kuvat 30€(15€/koira) arvoisia?

122. Karvapeitteen kevennys

Ruusun turkki koki muodon muutoksen noin kuukausi sitten, kun päätin ottaa ohennussakset käteen ja nipsaista Ruusun takapuolta, kunnes saksin melkein koko koiran uuteen uskoon. Jätin tassut ja hännän koskemattomiksi, onhan meidän tarkoitus lähteä kesällä näyttelyihin veteraani luokkiin vielä pyörähtämään. Ensimmäisenä suuntaamme näillänäkymin Varkauteen.

Turkki näytti lupaavalle pari viikkoa kun taas nyt tänä päivänä Ruusu näyttää turkkinsa puolesta sairaalta vaikka sitä harjaisi ja suihkuttelisi hoitoainetta. Vielä en ole neitiä pessyt trimmin jälkeen, mutta heti kun sen pesen tulen taas lyhentämään turkkia, sillä neiti kasvattaa kylkiinsä 10cm levyisen karvaraidan pidempää karvaa, mutta muuten turkki pysyy tasaisempana. Korvien hapsukarvoihin en varmaankaan sen enempää koske, sillä ne ovat aika persoonalliset. Korvan muotoa napsin vähänväliä jotta neitiä ei luulla nallekarhuksi.

Se mitä tassukarvoihin tulee pitää etutassujen hapsut vielä hieman pitkähköt kynnet piilossa, mutta kynnet ovat pikkuhiljaa lyhentyneet melko normaaliin pituuteen, onhan niitä lyhennetty kokoajan heti kun koira astui talooni. Leikkaan kynnet kerran viikkoon, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mietinnässä hommata kynsi trimmeri jolla viilaisi vielä enemmän kynttä, mutta se tulee joskus myöhemmin vasta kauppalistallemme.

Mitäs olette Ruusun uudesta lookista mieltä?

121. Hetki kaunis kultainen

Kävimme noin viikko sitten juoksuttamassa koiria, ehkä viimeisiä kertoja jäällä Haukanniemessä ja kamera tuli mukaan sillä aurinko tanssitti viimeisiä valonsäteitään puunlatvojen väleistä.
Viimeinen kerta tai ei oli se silti kaunista katseltavaa ja kevät tuoksui nenässä, koirat kirmasivat hännät suorina pitkin polkuja.
Harmikseni tajusin editoidessani näitä kuvia, että Ellistä en saanut teräviä kuvia sitten ollenkaan. Isäntä nappasi meistä kyllä muutaman yhteiskuvan kauniissa korsi asetelmassa, mutta koirat eivät näyttäneet niin innokkailta, saatika tyytyväisiltä niin saanemme jättää ne kuvat jonnekkin pilakuva postauksiin. Ruusun kanssa tuli yksi aivan super ihana kuva joka näkyy tietty alla ja innostuin ediotoimaan sitä, ehkä jopa liikaa.

1.

2.

3.

Ruusun mielestä parhaita olivat kaislojen emitähkät(eli ne ruskeat makkaran näköiset siemen pötkylät) ja niitä oli niin ihana noutaa, repiä ja napata siemeniä ilmasta kun tähkä meni rikki. Kotona koira saikin sitten harjauksen kun siemeniä löytyi jokapaikasta, mutta eniten naamasta. Yksi takiainenkin oli trattunut neidin mahaan mikä huomattiin vasta illemmalla. Elli oli siisti vaikka sekin vähän nypläsi kaisloja ja juoksi rantapusikoissa.

Retkellemme kuittautui 45minuuttia kokonaista aikaa, sillä jouduimme melko nopeasti lähteä pois kun aurinko laski niin nopeasti ja pimeys laskeutui. Onneksi autolle ei ollut pitkä matka, mutta matkalla törmäsimme toiseen mustaan kleinspitziin joista nämä tytöt olivat innoissaan, sillä olihan tämä uusi tuttavuus uros.
Annoimme koirien tutustua rauhassa ja heti kun mielenkiinto hiipui lähdimme taas kohti autoa ja siitä kotiin.

4.

5.

6.

Oletteko te uskaltaneet vielä mennä jäälle?
Kerro myös mikä oli lempikuvasi?

120. Piipiäinen

Ollaan taas käyty Ellin kanssa mätsäröimässä kun arki alkoi tuntua turhan tylsältä. Saadaampa olla taas tästä neidistä ylpeitä kun niin hienosti veti estraadilla ja esitteli itseään into pinkeänä kaikille.

Kävimme siis Pop Dog Ryn järjestämässä Popparien Match Showssa 12.03 sunnuntaina ja sieltä pärähti pienten aikuisten kehästä punainen nauha ja kakkos sija.

Kivoimpana yllärinä paikanpäällä oli paikallinen kuvaaja Marika Piilonen, eli postauksen mätsäri kuvat ovat hänen käsialaansa. On kyllä mahtava saada vähän parempilaatuisia harrastuskuvia joskus itselleenkin. Omalla kameralla kun ei näin tarkkaa jälkeä tule, tai en ainakaan itse saa asetuksia niin hyvin kohdilleen, jotta saataisiin parempia kuvia.

Pikku piipiäinen tosiaan käyttäytyi paikanpäällä oikein mallikkaasti ja oli todella mukava kun pienten aikuisten kehä alkoi heti klo. 12.00, ettei jouduttu odottamaan normaaliin tapaan jopa paria tuntia ennen omaa vuoroa.
Neiti näppärä kiiti vierelläni jopa välillä innostuen hommasta ja seistessä tihrusilmä oli haukkana kiinni minussa. Elli asetteli itsensä hyvin ja ryhdikkäästi niinkuin aina ennenkin. Pöydällä Elli seisoi ehkä parhaiten koskaan tähän mennessä sillävälin kun tuomari tutki koiran rakennetta. Siitäkin saatiin havainnollistava kuva, jes!

Ja vaikka itselläni on tympääntynyt ja vakava ilme niin ei tämä nyt niin vakavaa hommaa ole! Kyllä sitä itsekkin hymyilytti kun näki miten Elli nautti huomiosta ja tekemisestä.
Ruusukkeesta jopa napattiin kiinni hampailla kun lähdimme punaisten kehästä sivummalle.

Palkinnoksi ruusuke, pokaali sekä pari namipussia mitkä kyllä meidän ahmateille maistuvat.

Poppoomme kiittää nopeaa kehä toimintaa ja kuvaajalle iso kiitos mahtavista kuvista!

119. Tervetuloa maaliskuu

Hiphei maaliskuu on alkanut! Pian onkin sitten jo kesä, kohta on pääsiäinen ja vappu ja helteet. Nautitaan kuitenkin vielä lumen antimista sekä näistä kauniimpaakin kauniimmista aurinko keleistä lumen kimmeltäessä kuin tähtipöly.

Kuun vaihdos meni meillä kaksijalkaisilla Levillä lasketellessa ja koirat nauttivat maalais arjesta Mamman kanssa. Viikko oli pitkä ilman eläimiä, muutama poro tuli tiellä vastaan, mutta muuten tuo viikko oli täysin eläimetön. Onneksi pääsimme taas sunnuntaina (05.03.) näkemään koko ihanan poppoomme mökin rauhaan ensin vietettyämme 21 vuotis syntymäpäiviäni isoveljeni luona.

Ajoimme mökin pihaan ja ihmettelin, että miksei kuoro jo laula pihassa, mutta kun astelimme puisia ja vanhoja portaita kuistille, alkoi Puffen kumea haukunta kuulua. Herra pömpiäinen juoksi luoksemme ja tervehti iloisesti meitä, pian kääntyen mökin ovea kohti mistä kuului Ruusun ja Ellin haukunta sekä murina.

Oven avattuani molemmat neidit hyökkäsivät kimppuumme ja Ruusu inisi innosta, Elli teki ilopissit terassille ja molempien hännät vispasivat sekä pusuja tippui heti kun menin kyykkyyn. Koirat eivät ensin meinanneet huomata isäntää mutta kun tämä tuli kyykkyyn Elli hyökkäsi hänen kimppuunsa innoissaan. Iloisia hyppelöitä ja tanssiliikkeitä kesti viitisen minuuttia kunnes suuntasimme mökkiin tervehtimään Mammaa.

Koirat olivat käyttäytyneet viikon hyvin yhdessä, lukuunottamatta muutamaa Ruusun dyykkari keikkaa Mamman roskapussille jonka hän jätti aina piha-aidan portin ulkopuolelle, mutta neiti R löysi aina aidan matalimman kohdan ja hyppäsi aidan ylitse roskapussin kimppuun. Voi Ruu-Ruu!

Mamma oli noudattanut koirien ruokaohjeita ilmeisesti hyvin kun kumpikaan neideistä ei ollut lihonnut ja kuullemma Puffen ruoka-annoksetkin on nyt alettu mittaamaan paremmin, olihan tuo aika pönäkässä kunnossa, pakko myöntää. MSM-jauhetta Mamma nappasi myös vähän itselleen meidän purkista Puffelle kun Elli mokoma oli taas tulossa meidän luoksemme.

Oli ihana nähdä koko poppoo taas yhdessä. Mamma on saanut nauttia näiden ihanien koirien läsnäolosta ja touhotuksesta kokonaisen viikon. Itseäni harmittaa välillä hyvin paljon kun koirat eivät ole niin paljoa yhdessä, koska me muutimme Ruusun kanssa senverran pitkälle Mammasta, niin tapaamiset ovat jääneet vähäiselle. Onneksi on reissuja ja tilaisuuksia kuitenkin, edes tämän verran mitä on.

Seurasimme puolisen tuntia koirien menoa pihalla ennen kuin pakkasimme Ruun ja Ellin tavarat autoon ja lähdimme kohti Jyväskylää. Mamma oli unohtanut pakata kevythäkin ja koirien paperit mukaan mikä tietty vähän nauratti, mutta paperit ovat tulossa postissa ja kevythäkkiä ei välttämättä tarvita.
Tästä alkaa taas arki kahden koiran kanssa täällä meillä ja Mamma saa hengähtää Puffen kanssa sekä viettää laatuaikaa keskenään. Pitää alkaa jo kirjoittamaan Ellin ruokavaliosta postausta, että onko uusi merkki sopinut ja maistunut neidille. Kirjoitellaan myös Ruusun ''karvakadosta'' minkä joku tarkkasilmäinen on saattanut jo huomatakkin!

Temppuilut ja laihdutuskuurit jatkukoon!