23. Konkkaronkka kasassa

Tassujen konkkaronkka oli taas pitkästäaikaa koossa vanhimmasta nuorimpaan ja iloinen jälleen näkeminen tapahtui 12. päivä eli viime perjantaina. Kun automme saapui mökkitien päähän kuului jo Puffen sekä Ellin kaikuvat tervehdykset joihin Ruusu vastasi kysyvällä murinalla.
Kun astuimme autosta ulos alkoi haistelu ja ihmetys:

''Äiti!? Tulix taas vierailulle? Ihanaa! Moi, moi, moi, moi!!'' Taisi Elli tokaista innoissaan kun se hääräsi Ruusun vierellä ja antoi pusuja toisen nenälle häntä hirveästi vipattaen ja hieman inahdellen ilosta.

''Jahas, keitäs tontille nyt tuli? Hei tyttö! Moi! Ihana nähdä'' Puffella oli taas maltillinen tarkastus, että ketkä autosta astuvatkaan ulos. Ensin moikattiin mamma ja istten se tajusikin että minä tulin autosta ja tuli morjestamaan hyvin asiallisesti hieman hyppien vasten ja häntäänsä heiluttaen.

Polku salaiseen maahan

 Tähän viikonloppuun mahtui huisketta ja vilinää. Lauantaina käytiin sukuloimassa ja kuulemassa isoveljeni pojan nimi joka on muuten aika söpö ilmestys! Koiruudet eivät päässeet mukaan juhliin, mutta ne juhlivat sitten myöhemmin ulkoilemalla ja saaden illalla kodassa paistettua makkaraa.

Päivät olivat sateisia ja hieman värittömiä auringon leikkiessä piilosta, mutta onneksi on tämmöinen ihana ja rakas koiralauma joka piristää niitä harmaitakin päiviä. Suunnitelmissamme oli suunnata Juankosken mätsäreihin 14.päivä sunnuntaina, mutta päätimme kuitenkin olla lähtemättä ajamaan parin tunnin matkaa per. suunta, kun tässä lähempänäkin on näitä tapahtumia ihan riittämiin kuitenkin ennen meidän ensimmäistä ''IIK'' koitosta!
Elli on nimittäin ilmoitettu Iisalmen KV'hen 02.08 jota jännitetään jo nyt kovasti sillä neiti on vieläkin arka pöydällä ja toivonmukaan ei sitten ala makaamaan tai murisemaan tuomarillemme.

Kun emme lähteneet mätsäilemään oli hyvin aikaa touhuta kolmikon kanssa ja napsia kuviakin siinä sivussa. Pakko myöntää, että minulla oli kamera kokoajan käsissäni eli kuvailu ei ollut niin vähäistä vaan oikeastaan aika aktiivista, mutta en kuitenkaan kokoaikaa keskittynyt käsittelemään kameraa vaan kävimme koirien kanssa kävelyillä, tehtiin temppuja ja harjoiteltiin vaikkapa mitä.
Jokainen koira sai myös 'kauneushoidon' harjan sekä kynsileikkurin kera vaikkei tämä operaatio kamalasti tuottanut tulosta, turkit menivät heti kikkuralle kostean sään takia, mutta lähtipä ainakin Puffelta pohjavillaa pois jos ei muuta!
Hoitojen jälkeen tassuttelijoilla oli sitten taas virtaa juosta ja riekkua, minä kameran kanssa perässä.

 

Pakko huomauttaa, että Ellille on kasvanut aivan ihana turkki. Pörröinen, runsas sekä erittäin miellyttävän hieno! Turkki on melkein kuin Puffella, mutta ei niin pehmoinen, Ellillä on nyt aika karkea turkki mutta sekin kyllä vielä muuttuu ja väri saattaa tummua vielä entisestään. Neidin otsaan on ilmestynyt söpö tumma merkki joka tekee pennusta aika veikeän katseltavan ja ei että kun tuo pää on niin pienen näköinen!

20. Kun Ruusu tuli taloon

Ruusunen on ollut meillä jo kuukauden ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä ihana dessukka on valloittanut meidän sydämet ihanalla luonteellaan ja olemuksellaan. Ruusu on hellyyttävä tapaus, rauhallinen, mutta samalla pirteä ja niin rakas jo nyt. En ihmettele josko naapuritkin ovat hymyilleet kun ollaan astuttu neidin kanssa ulos kun Ruusu on välillä haukahdellut terveiset.
Olemme kerenneet kuukaudessa tehdä Ruusun kanssa vaikka mitä! Tutustuimme todella nopeasti ja ensimmäiset päivät olivat tietty ihmettelyä ja kokeilemista mutta sitten pikkuhiljaa Ruusunen sopeutui ja on ollut hyvinkin tyytyväinen koiruus.

Tuntematonta koiraa ei voi tulkita täysin varmaksi, että mitä se ajattelee mistäkin, koska eihän se ole sama asia kuin pentuna hankittu ystävä johonka tutustuu sen elämänkaaren aikana. 6vuotias Ruusu on ollut meille kuin pentu, ensimmäisinä päivinä meillä oli sanomalehdet lattialla koska neiti oli tottunut pääsemään aamupissille jo neljältä aamulla, mutta lehdet unohdettiin neljäntenä päivänä kun Ruusu oli tottunut uuteen rytmiinsä joka on hieman vaihteleva, mutta koira käytetään ulkona heti herättyä ja kolmesti taikka neljästi päivässä.
Ruusu on nyt hevoseni muuton jäkeen päässyt kanssani tallille mukaan ja on nauttinut sielläkin kun saa olla vapaana ulkona. Neidistä on tullut siis aktiivinen tallikoira! Muotovaliosta tallivalioksi, niinkuin ihana ''talli-isäntämme'' Timppa sanoo.

Mitä tähän meidän ''kaikenlaiseen harrastamiseen'' tulee, teemme jokapäivästä hieman erilaisen, mutta rutiineja ovat ulkoilut, ruokailut, tallilla käymiset sekä pienet herkku hetket.
Herkulliset hetket ovat toisinaan aktiivipallon kanssa tuhisemista taikka klikkerin kanssa temppuilua. Erikoisemmat herkkusuu päivät ovat sitten näyttelyiden merkeissä ja joskus ulkoillessa olemme harjoitelleet myös hieman tokoilua.

Jos asuisin yksin ja Ruusu olisi vain minulla niin olisin ostanut sille kaikenmaailman ihanaa tavaraa varmasti kasoittain, mutta taloudessa mököttävä mies hieman on jarrutellut asian kanssa joten olen kerennyt kuukauden aikana ostaa Ruusulle yhden lelun joka on jo suolistettu eli rikottu/revitty/pureskeltu rikki. Parsinneula joutui töihin ja vinkuti viu viu lelu on ollut tikattavana ja Ruusu iloinen kun sai lelunsa takaisin käyttöön.
Olen myös muuttolaatikosta askarrellut neidille pienen pedin joka on aivan liian pieni, mutta hyvin se on neidille käynyt. Pieni askartelu vimma iski minuun keskellä yötä ja niin syntyi pieni väliaikainen peti neidille.

Linkki videoon

Olemme olleet hyvin iloisia kun Ruusu tuli perheeseemme vaikka välillä sitä epäilyttikin ottaa jo aikuinen koira kotiin, mutta ei se paljoa pennun adoptoimisesta eroa. Täytyy vain luottaa, että koira oppii uuden talouden tavoille sekä meidän omiin rytmeihimme joko nopeasti taikka hitaasti. Joidenkin koirien kohdalla sopeutuminen on hitaampaa ja minua ei olisi haitannut jos Ruusunkin kohdalla olisi näin käynyt. Meillä meni viikko ja Ruusu oli kuin kotonaan.
Nyt jos neiti jää keskenään kissojen kanssa kotiin kun minä ja mieheni lähdemme esim. kauppaan niin saamme iloisen vastaanoton heti ovella kun Ruusu hyökkää heiluttaen häntäänsä ja ilmoittaen, että on ihana nähdä. Nyt on mukava tulla kotiin kun tietää, että joku ihana, musta, pörröinen eläin odottaa innolla kotiinpaluuta. Ennen meitä odotti vain pöydällä maukuvat kissat jotka vaativat ruokaa maukuen ja tunkien päänsä ruokakassiin.

17. Ruusu ruseteissa

Päätimpä nyt heittää vihdoin tännekkin nämä kuvat Ruususesta ruseteissa. Löysin laatikosta koruja, pinnejä ja sensemmoista, joten päätin kokeilla mitä Ruusu niistä sanoo.
Pinniä ensin ravisteltiin ja kaula rusettiin kompasteltiin ennenkuin sain sen tarpeeksi ylös ja pinnin niin, ettei se ollutkaan niin epämukava.
Sittempä neiti päätti näyttää kuvaukselliset puolensa jälleenkerran ja näimpä kuvia tuli muutama.
Kuvissa jäi harmittamaan rakeisuus sillä ikkuna toi valoa takaa joka teki kuvista tummia ja muokkausta vaadittiin paljon. Oma moka, mutta ehkäpä jokupäivä otetaan ihan kuvauspäivä eikä vaan vedetä niitä hatusta ja järkätään kunnon 'studio' tänne kotiin.

09. Uusia ruusuja

Kirjaimellisesti uusia juttuja pukkaa. Ulkoasu on siis vauhtunut ja on mielestäni paljon tyylikkäämpi ja kivemman näköinen. Tuo ensimmäinen blogin ulkoasu oli ensin mieleen, mutta ehkä se oli liian 'täynnä' ja liian syksyinen ja nythän on kevät jumaleissön!
Nimikin vaihtui siinä hujauksessa ja tähän on siis kaksi syytä ja toisesta teille jo piipittelin aiemmin. Toinen syy on se, että laumaamme liittyi uusi karvakorva.

Vanha ulkoasu

Laumaamme liittyi Ellin äityli joka on musta kleinspitz narttu ''Ruusu'' ja virallisemmin Pienenpolun Lady Black Rose. Ruusunen ei ole pentu vaan jo 6vuotias koiruus jonka otimme nyt aluksi ''testiajoon'' 1-2kuukaudeksi ja jos kaikki sujuu hyvin saattaa siitä tulla meidän ihan oma dessukka. Neiti tuli siis minun ja avopuolisoni talouteen kolmen kissan seuraksi ja on asettunut jo aika hyvin taloksi, vielä ei ole varmaankaan koko luonne tullut esille kun on tietysti omituinen tilanne.
Me olemme iloisia ja Ruusukuin on tyytyväisen oloinen ja tulee toimeen meidän kanssa. Olemme antaneet neidin asettua rauhassa aloilleen ja kun se on tullut pytämään huomiota olemme sitä antaneet ja olemmekin jo saaneet mieheni kanssa paljon pusuja sekä hännän heilutuksia.

Neiti on hyvin rauhallinen tapaus, tai ainakin vielä! Saas tosiaan nähdä minkälainen siitä tulee kun se asettuu kunnolla meidän arkeen ja tottuu meihin. Kissat olivat kauhean ihmeissään uudesta tulokkaasta, mutta kynttä ei vilautettu ja Ruusu vain väisteli ja ei ollut huomaavinaankaan niitä.
Perso ruoalle tämä neiti on kuulemamme mukaan ja sen myös huomasi kyllä heti. Jos jossakin rapisi niin Ruusu tuli paikalle salaman lailla ja kun syöt omaa murkinaasi saat nopeasti kaverin vierellesi joka tapittaa mahdottoman suloisella katseellaan, anoen murusia.

Ruusustakin tuli nyt siis yksi blogin päätähdistä jota tulette näkemään hyvinkin paljon. Neidin kanssa aloitamme kotiutumisen jälkeen tempputreenit ja muuta mukavaa mielenvirkistystä. Saatamme kokeilla tokoa ja agilityä harraste mielessä jos yhteistyö alkaa sujua. Mätsäreissä kierretään ja korvan takana on tietysti Suonenjoen vappu-mätsärit 02.05 jonne äiti tuo Puffen & Ellin ja mietin että jos Ruusun kanssa sinne ilmoittautuisi. En liikaa suunnittele vielä mitään vaikka olenkin ihan tohkeissani, olen kinunnut avopuolisoltani koiraa pidemmän aikaa ja nyt sellainen meillä vihdoin on! Ihanaa :)