On video tuokion aika, nimittäin nyt tulee se video, minkä piti olla jo kuukausi sitten tehtynä kun neiti täytti kuusi kuukautta. Oman elämäni sankarina olen tapellut kahden viikon verran kolmen eri antibiiootti kuurin kanssa joten mieli on ollut maassa, vatsa kuralla ja rampattu vastaanotolla. Nyt kaikki on tasaisempaa ja pääsin vihdoin, ilman kipuja, tekemään sen pahuksen kasvu videon Hippiestä.
Hippie on ollut meidän luonamme tasan 150 päivää. Video klippejä oli niin paljon, että jouduin lisäämään videossa olevaan musiikkiin yhden ylimääräisen kertosäkeen loppuun, koska en halunnut jättää mitään tärkeää pois. Jouduin kuitenkin luopumaan joistain ihanista videon pätkistä, koska tästä olisi tullut mielestäni aivan liian pitkä. Ehkä saatan tehdä myöhemmin Ruusu + Hippie videon miten he tutustuivat ja elelevät nykypäivänä sulassa sovussa, jos mielenkiintoinen musiikki sattuu eteen joka inspiroi.
Tältä videolta näkee enemmänkin pennun kasvun yhdeksän viikkoisesta pallerosta seitsemän kuukauden ikään. Teen myöhemmin erikseen temppu videoita kunhan Hippie kasvaa ja kehittyy.
Kuopiossa järjestettiin taas match show ja tiedettävästi olimme touhussa mukana. Osallistuimme jopa kolmeen eri kehään nimittäin näissä mätsäreissä oli parikehä missä esitetään kaksi koiraa samaan aikaan. Mielestäni idea oli hauska ja olihan se pakko mennä kokeilemaan! Sovimme mamman kanssa että hakisimme Ellin taas lainaan, eihän parikehään voinut ilman toista koiraa mennä.
Päivä alkoi ihanasti auringon paisteessa pikku pakkasella. Tavoitteena oli kuvata kokonainen my day, mutta idea lensi harakoille jo heti aamusta kun unohdin kuvata ja olo oli viikonlopun mukainen töiden jälkeen, väsynyt, mutta pakko oli mätsäriin lähdettävä keikkumaan.
Suuntasimme Musti & Mirri areenalle vaille yksitoista, puoli tuntia ennen ensimmäisten kehien alkua jotta kerkesimme rauhoittua, ilmoittautua sekä käydä koirien kanssa pissalla. Paikanpäältä löytyi paljon tuttuja ja koira-armeijamme oli valtava. Ruusun edellinen omistaja ja Ellin, Magical Rose's kasvattaja oli myös kahden koiran voimin paikalla joista toinen oli Ellin isä Aimo. Aimo yritti tehdä kehien välissä tuttavuutta taas Ruusun kanssa, mutta arvattavasti Ruusua ei kiinnostanut pätkän vertaa ja antoi mielipiteensä hyvin selväksi innokkaalle sulhaselle.
Parikehä oli ensimmäinen koitoksemme ja mielestäni se meni hyvin ilman minkäänlaista harjoittelua. Olisi ehkä pitänyt harjoitella jo kotona vierekkäin kulkemista, Ellin kannalta. Ruusu ei piitannut kaverista vierellään, mutta Elli vaikutti olevan hieman hämillään. Seisominen oli hankalaa, Elli mokoma oli vinossa ja Ruusu meinasi istua. Pieniä askellaji virheitä tuli mummokoiralle mutta muuten koitos meni mallikkaasti vaikka emme sijoittuneetkaan. Tuomarin kommentti ''Ihastuttava ja iloinen yhdistelmä.''.
Ruusun kanssa kävimme veteraanikehässä ja Ellin kanssa tietty pienissä aikuisissa. Ruusun kehä meni super hyvin, neiti jopa heilutti häntäänsä mitä se ei ole koskaan tehnyt kanssani, ei ikinä. Meinasin turskahtaa itkuun kun se oli niin innoissaan. Tuomarikin sanoi ''Hänellä oli hauskaa!'' ja niin sillä oli. Pilke silmäkulmassa ja ihana, ihana häntä heilui vienosti. Sinisen nauhan kehässä pääsimme neljänsiksi ja olin ymmälläni. Meinasimpa taas itkeä, niin hieno mummokoira!
Ruusu lähti isin kanssa kotiin hetkeksi kun jäimme Ellin kanssa odottamaan pienten aikuisten kehää. Isi kuvasi nämä videot joten saamme häntä kiittää kun jaksoi näihin ''kissan ristiäisiin'' tulla mukaan, tosin hyvin vastenmielisen näköisenä, hah.
Pieniä aikuisia oli huima määrä, 32 kappaletta ja me olimme 14. joten odottelu oli pitkä ennen sekä jälkeen. Onneksi Elli osasi rauhoittua makaamaan välillä vaikka ihmettelikin kaikkea ja oli selvästi hieman stressaantunut.
Videota ei ole Ellin ensimmäisestä kehä kierroksesta kun isi oli Ruusun kanssa myöhässä, mutta ompahan loppu osa tallessa. Ellin stressi ja huoli katoavat aina kehään astuessa, se ikään kuin herää eloon, nauttii ja esittelee itseään ylväästi tassut koreasti liitäen. Saimme punaisen nauhan ja punaisten kehässä tapahtui se mitä en osannut odottaa, voitto. Siitä sitten liidimme best in show kehään missä sijoituimme yhdeksänneksi.
Ihan mahtava päivä ja koirat huipussa vireessä. Tästä on taas hyvä jatkaa sekä mietiskellä mihin näyttelyihin neidit ilmoitetaan sillä Ellillä on järkyttävä karvanlähtö. Mietimme ja tuumailemme Mamman kanssa jos lähtisimme valloittamaan etelä-suomen näyttelyitä, mahdollisuus on levittää reviiri Haminaan asti. Ruusun kanssa pidän matalampaa profiilia ja en välttämättä sitä ilmoita kuin yhteen näyttelyyn ennen helteitä taikka viimeistään syksyllä ellei sen turkki katoa. Neidin häntä on nimittäin mieletön. Seisottaessa hännän saa nenän päähän asti!
Olen tässä hetken yrittänyt luoda jotain kivaa sekä iloista, nimittäin vuoden 2017 video kollaasia. Projekti aiheutti tuumailua musiikin puolelta, mikä on sopiva, tarpeeksi iloinen muttei niin vauhdikas. Yks kaks idea iski vessassa istuessa Ruusun tuijottaessa minua suoraan silmiin.
Video kollaasi ei ole paras, mutta olen suhteellisen tyytyväinen siihen. Olisin halunnut tehdä super hyper hyvän täynnä kaikkea kivaa efektiä sekä muuta, mutta läppärini ei tällähetkellä kykene överimpään tekeleeseen. Kunhan se on korjattu, taas, saan ehkä tehdä parempia videoita sillä tykkään tehdä näitä todella paljon ja harmittaa, että video klippejä ei ole toivotusti taikka toivotuista hetkistä.
Palataan hetkeksi vielä tammikuuhun ja klikkeri treeneihin ääniraidallisten videoiden kera. Otin videota sillointällöin, satunnaisesti kun tehtiin koirien kanssa hommia, enemmän sain materiaalia Ellin kanssa, kun Ruusun kanssa treenaillaan yhtä haastavampaa temppua tässä sivussa ja se on pitempi prosessinen temppu. Jos Ruusu sen hoksaa niin teen siitä vielä erillisen videon myöhemmin, kun ja jos tämä tapahtuu.
Tässä ensimmäisessä videossa näette miten muistuttelen Elliä perus jutuista mitkä ovat ruostuneet viime näkemästämme. On mukava kouluttaa virkeää ja nuorta koiraa vaikka se myöhemmin jopa unohtaisikin nämä temput Mamman kanssa. Neidinhän ei tällähetkellä tarvitse muuta tehdä kun toimittaa koti- ja näyttelykoiran virkaa.
Toisessa videossa istumiseen on löydetty tempo ja maahan käsky alkaa luonnistua pikkuhiljaa, muistelimme myös tassun antoa missä Elli on aika etevä. Viimeisessä videossa Elli tutustuu pyörimiseen, minkä nappasin ihan arkisesta touhuista, Ellillä on tapana pyöriä ja hyöriä heti kun se innostuu.
Siinä oli kutakuinkin muutamassa videonpätkässä Ellin tammikuun touhuja. Ruusun uudesta tempusta tulee myöhemmin videota kun se alkaa luonnistua. Ellinkin kanssa kokeillaan kys. temppua sillä se on mielestäni melko hauska.
Kävimme Ruusun ja Ellin kanssa jäällä ja nappasin kamerat matkaan. Mitään suurempia ei ollut tarkoitus tehdä mutta tuli väsättyä käynnistä pieni video ja sain muutaman aika kivan kuvankin talteen. Koirien hyvinvoinnin puolesta käymme jäällä ja pidemmillä lenkeillä aika-ajoin. Ellille tekee hyvää saada energiaa pois ja täten kun neiti liikkuu, se myös laihtuu ja Ruusu seniori pysyy hyvässä kunnossa.
Elli rakastaa yli kaiken pyöriä lumessa, oli se pakkas tai suojalunta. Hirveä pyöriminen aina kun mahdollista!
Kamerana minulla on tuttu Canon EOS M ja 18-55mm objektiivi. Meiltä löytyy nyt siis myös Denver ACT-5002 action kamera joka oli paremmassa testikäytössä. Denveri ei ole ihan yhtä hyvä kuin esim. GoPro, mutta olen tyytyväinen sen laatuun, on kiva päästä kokeilemaan kuvailun puolesta jotain uutta!
Piparihaaste, joka suoritettiin yllättävin tuloksin. Ehkä viimevuonna tämä ei olisi onnistunut jos olisimme kokeilleet. Ruusu on niin ahne, että luulisi piparin häviävän salamana poskeen, mutta tuossa kun ollaan harjoiteltu malttamista, sekä odottelua niin ehkä siinä oli syynsä, että pipari jäikin vielä hetkeksi hampaiden väliin.
Toinen video on taas temppuilua ja hauskanpitoa mitä nuo harrastaa. Treenattiin porkkanalla jopa piparihaasteen tekemistä. Riku on ahkerasti myös opetellut klikkerin käyttöä Ruusun kanssa. Molemmat etenee hienosti opeissaan.
Helsingin reissulla tuli tehtyä yksi ylimääräinen käynti Nurmijärvelle PetBros wellness centeriin minne olimme varanneet uinti ajan Ruusulle maanantaille 12. päivä. Uinti oli varattuna tasan klo: 16:00 ja olimme paikanpäällä varttia ennen aikaamme. Ennen sisätiloihin menemistä kävimme Ruusun kanssa tarpeilla ulkoiluaitauksessa joka löytyy tilojen takaa. Tutustuimme tiloihin ja saimme esittelyt jokaisesta huoneesta, sekä pienen infon PetBrosin toiminnasta.
PetBros on uudenaikainen hyvinvointikeskus, joka on erikoistunut hoitamaan koiria nuoresta vanhaan sekä auttamaan vammojen paranemista takaisin harrastusten pariin.
Kylpylässä on aina osaava henkilökunta paikalla neuvomassa ja auttamassa. Tarvittaessa koirallesi on mahdollisuus varata uittaja. Isossa altaassa on tilaa isoimmillekin roduille ja pienemmässä altaassa pienempien rotujen sekä pentujen on mukava polskutella. Me pääsimme Ruusun kanssa uimaan pienempään altaaseen.
Tiloista löytyy kaksi allasta joissa veden syvyys on 1,4m:
Iso allas: 10,0 x 4,0 x 1,50 m
Pieni allas: 5,0 x 3,50 x 1,50 m
PetBros tarjoaa ympäri vuoden uintipalveluita. Molemmissa altaissa on vastavirtamahdollisuus ja terassit ovat UPM ProFI Desing Deck - komposiittilautaa jotka eivät muutu liukkaiksi kastuessaan. Lue lisää täältä...
PetBrosin tilat olivat isot, valoisat ja sitä tasapainotti mukavat ja hennot värit. Sieltä löytyi kaikki mitä uimalassa pitäisikin olla. Kuivaus- ja pukuhuoneet, koiran huuhtelu/pesu 'karsinat' joita oli peräti 4, joten ruuhkaakaan ei tule. PetBrosilla on myös fysioterapia, hieronta sekä trimmauspalvelut. Tiloista löytyy myös hieno kokoustila vuokralle 30-40 hengelle. Hyvin monipuolinen toiminta ja mukana myös myymälä ja koiravalokuvaus, eli voit tilata valokuvaajan niin saat muistot mukaasi, mahdollisuus myös studiokuvaukseen.
Pääsimme kurkkimaan PetBrosin muita toiminta huoneita ja mielenkiintoisin oli vesijuoksuun tarkoitettu tila. Ihaninta näissä huoneissa oli värikkäät seinät, jotka loivat tunnelmaa. PetBrosin vesijuoksu allas on kotimainen tuote Egobath AT, joka mahdollistaa vesihoidot pienemmässäkin tilassa.
''Vesijuoksualtaassa on hyvä urheilukoirien kasvattaa kuntoa, ylläpitää lihaskuntoa tai turvallisin mielin kuntoutua vamman jälkeen. Vesiterapia on erittäin hyvä kuntoutusmuoto ja sopii lähes jokaiselle koiralle.''
Tämä tila on myös fysioterapialle tarkoitettu huone. Fysioterapeuttina toimii Jenni Laaksonen, joka on erikoistunut eläinfysioterapiaan.
''Fysioterapian päätavoitteina ovat useinmiten kivunhallinta, potilaan toimintakyvyn ja toiminnallisuuden ylläpitäminen tai kehittäminen eläimen omassa arjessa sekä terveiden eläinten kohdalla ennaltaehkäisy ja suorituskyvyn nostaminen. Jokainen potilas on yksilö, joten myös kuntoutussuunnitelma tehdään yksilöllisesti yhteistyössä hoitavan eläinlääkärin kanssa.''
Mielestäni allas oli todella söpö kun itse olen tottunut hevosille tarkoitettuja laitteita pällistelemään. Tämä oli niin kompaktin kokoinen! Tätä on Ruusun kanssa joskus myös kokeiltava.
Seuraavan pääsimme katsomaan ihana vihreänä hehkuvaa trimmaus huonetta mistä löytyi käsin maalatut koira silhuetit ilakoimassa seinällä. Bongasin sieltä heti ensimmäisenä tietysti spitzin! Huoneessa oli mukava ja rauhallinen värimaailma. Vihreänhän sanotaan olevan rauhoittava, ilon väri. huoneesta löytyi trimmauspöytä, sekä välinepöytä harjoille sun muille. Trimmauspöydän alla oli kaksi eri tehoista kuivaus laitetta joita Ruusukin pääsi kokeilemaan uinnin jälkeen.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä vieläkin ihanamman värimaailman omaava hieronta huone. Huoneessa oli mielenkiintoisinta matto joka lojui keskellä huonetta. Matolla taisi olla lämmittäviä ja/tai stressiä lievittäviä ominaisuuksia jos oikein kuulin puhuttavan.
PetBrosin hierojina toimii Kaisa Valto kenellä on myös kokemusta vesiterapiasta. Toisena hierojana toimii Kirsi Sinda, kuka hoitaa myös jäsenkorjausta sekä käyttää tukihoitona tarvittaessa laserhoitoa.
''Ihannetilanne koiran kannalta olisi käyttää hierontaa ennaltaehkäisevänä hoitomuotona. Säännöllinen hieronta toimii yleiskuntoa ja terveyttä tukevana hoitona ja sen avulla voidaan mm. ehkäistä loukkaantumisia. Hieronta on koiralle rentouttava tilanne, jossa edetään rauhallisesti koiran ehdoilla. Jokaisen koiran hoito suunnitellaan yksilöllisesti ja koirakohtaisesti. PetBrosilla hieronnan tukena on mahdollisuus käyttää myös vesiterapiaa tai laserhoitoa.''
Kun tilat oli tutkittu oli aika lähteä Ruusun kanssa altaaseen. Ennen altaaseen menemistä oli vuorossa koiran huuhtelu ja uimaliivien valitseminen. Huuhtelu suoritetaan aina ennen altaaseen menoa, jotta kaikki mahdolliset liat ja hiekat jäävät altaan ulkopuolelle. Ruusu toimi nätisti huuhtelu tilanteessa vaikka vieras ihminen sen suorittikin, ruskeilla nappisilmillään tuijotti nolona kuin pyytäen apua. Uimaliivien laitossa koira meni lukkoon muutamaksi sekuntiksi jonka jälkeen se pystyi kuitenkin kävelemään. Joskus normi manttelikin on hirmu nolo juttu.
Sitten lähdettiin pienen altaan reunalle ihmettelemään ja miettimään uimista. Otin Ruusulle namit ja vinkupallon mukaan houkuttimeksi. Ruusu on vesipeto, aina pitää kastella tassut ja mahan alunen jos lähellä on vettä, mutta nyt kun oli erilainen tilanne oli koirakin epäileväinen. Ensin houkuteltiin Ruusua nameilla kastelemaan tassuja. Aina kehuen kun se eteni rampilta veteen. Siirryttiin sitten vinkupalloon jonka kanssa päästiin eteenpäin. Tassujen kastelu vaiheessa liivit jätettiin vielä pois, koska Ruusu jähmettyi niiden kanssa. Luotiin ensin rento fiilis hommaan.
Lopuksi laitoimme liivit päälle ja Ruusu kävi uimassa muutaman kerran altaassa, ensin yhden sivun ja sitten altaan ympäri. Neiti pyrki kokoajan reunoille, mutta se on ymmärrettävää. Ehkä ensikerralla varaamme uittajan niin homma helpottuisi vielä entisestään. Hienosti Ruusu kuitenkin ui ja taisi jopa tykätäkkin hommasta. Stressistä ei näkynyt jälkeäkään. Leikimme uintien välissä pallolla mielen piristämiseksi.
Kun uinnit olivat uitu menimme huuhtelemaan Ruusun ja sitten kuivaamaan trimmaus huoneeseen isolla föönillä vai miksikä sitä sanotaankaan näissä piireissä. Onneksi neiti R on tottunut näyttelyiden puolesta pöytään ja turkin hoitoon muutenkin niin kuivaus meni hienosti. Kova ääni ei pelottanut koiraa vaikka heti koneen päälle hurahtaessa se mulkaisi siihe suuntaan, mutta kiinnostus loppui siihen.
PetBros on ajatellut myös ihmis vieraitaan. Tiskin edessä on pöytä mistä löytyy luettavaa ja odotellessa saa myös nauttia kahvikupposen.
Harmittaa kun näin hieno paikka on niin kaukana meistä. On Tampereellakin samanlainen paikka ja varmasti vieläkin lähempänä.
Ongelmahan ei ole Helsingin seudulle pääsy taikka majoitusten löytäminen vaan se ajankohta. Isäni perheen luokse pääsee aina jos siltä tuntuu ja samalla, kun taas lähdetään pääkaupunki seudulle on mahdollisuus varata aika PetBrosille. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, täällä nimittäin tulemme jatkossakin käymään aina kun on mahdollisuus. Asiantuntevaa hoitoa sekä ihmisiä, mahtavat tilat ja mahdollisuudet. Hinnatkaan eivät hivo pilvenreunoja vaan ovat erittäin hyvät hinta-laatu suhteeltansa.
Koiramessut, toinen kerta minulle ja ties kuinka mones kerta Ruusulle. On hassua, että koira on kokeneempi tapahtumista kuin sinä itse omistajana, mutta tässä tilanteessa niin vaan pääsi käymään.
Lokakuussa näin Paikka ja Hyppy-blogin Instagran feedissäni kuvan, missä kysyttiin esiintyjiä koiramessuille agility viestiin sekä houkutusten highwayhin. Siitä se ajatus sitten lähti, pohdin asiaa muutaman tunnin ja päätin laittaa Anjalle viestiä ilmoittautumiseen liittyen. Sitten oltiinkin Ruusun kanssa nalkissa.
Alkoi suunnittelu kyydeistä ja nukkumapaikoista. Sain hyvän ystäväni mukaan kuvaamaan päiväämme ja tietysti itselleni seuralaiseksi, majoittuminenkaan ei ollut ongelma, sillä isäni asuu Vantaalla, n. 20 min päässä messukeskuksesta missä koiramessut pidettiin,
Lähdimme suunnistamaan kohti Helsinkiä perjantaina 9.12. jolloin oli tarkoitus hypätä bussiin klo: 13:30 ystäväni ja Ruusun kanssa, mutta harmiksemme Onnibussi yhtiö ei ota koiria matkaansa. Lähtö lykästyi onneksi vain puolisen tuntia kun nappasimme matkahuollon bussin allemme ja matka alkoi. Matka oli pitkä, mutta olin onneksi ladannut meille elokuvan katsottavasksi 3 h 30 min matkallemme. Lahdessa oli yksi pidempi pysähdys jolloin pääsimme Ruusun kanssa käymään pihalla.
Käppäilimme jonkun aikaa Helsingin Kampissa ja Rautatieasemalla ennen Messukeskukseen suuntaamista. Perjantaina pidettiin kenraali harjoitukset esityksiämme varten. Olimme siis Ruusun kanssa ilmoittautuneet vain agility viestiin, mutta näin myöhemmin ajatelleena olisimme voineet ilmoittautua myös houkutukseen. Treenieissä kävi ilmi, että Ruusu ei pitänyt putkesta. Saimme neidin menemään kuitenkin suorasta putkesta ja juttelin tuomarin, sekä Anjan kanssa vaihtoehdoista. Päätimme kokeilla lauantaina jos Ruusu menee esityksessä putkeen, jos ei niin sunnuntaille olisi saatava lainakoira.
Lauantaina oli herättävä puoli kahdeksalta, jotta kerkeäisi valmistautua messuilemaan sekä näytökseen. Messukeskuksella olimme vaille yhdeksän mikä oli sovittu aika agility porukan kokoontumiselle. Itse esitys alkoi vasta klo: 10:30 ja siihen asti oli aikaa kiertää myyntikojuja ja jännittää tulevaa koitosta. Ruusu käyttäytyi messukeskuksessa todella hyvin vaikkakin stressi pukkasi päälle ja neiti laahusti eteenpäin, jolloin nostin sen syliini ja kannoin sitä melkein kokopäivän. Kerran kun erehdyt neidin ottamaan syliin, se haluaa syliin aina. En valita sillä oli meillä kivaa ja Ruusu ansaitsi näytöksen jälkeen kuninkaallisen kyydin käsivarsillani. Mummokoira käyttäytyi hienosti vaikkei putkeen loppujenlopuksi mennytkään. Sovimme sunnuntaille lainakoiran jotta Ruusua ei tarvitsisi äryttää tai patistella sen enempää. Kivaa meillä piti olla eikä stressaavaa viikonloppua. Vaikka loppujenlopuksi stressiä oli niin oli meillä kyllä todella mukavaa.
Mä pääsin PALLOMEREEN
10 sekuntia aikaa sanoa niin monta koira-aiheista sanaa kuin kerkeää. Mietintä myssy oli tiukasti päässä!
Sunnuntaina oli vuorossa sama kuvio, ensin messarille esiintymään ja sitten kiertelemään kojuja. Menimme keskukselle tuntia aikaisemmin mitä olisi tarvinnut, sillä kävimme katsomassa saksanpaimenkoirien kehää hetken verran. Kuvaajamme Usva on yltä päältä rakastunut tähän rotuun ja entisenä kys. rodun omistajana halusi käydä katsomassa kehää ja tietty lauantaina hän pääsi fiilistelemään saksanpaimenkoira esityksestä 1. hallissa.
Esitys meni tälläkertaa lainakoiralla ja sain tutustua ihanaan sheltti urokseen nimeltä Jose. Hassua oli katsoa ja toimia yhden unelmakoiran kanssa, tuollaisesta shelttiestä minä unelmoin; blue merle uros. Jose oli aktiivinen kaveri ja sus' siunatkoon mikä turbo koira. En minä pysynyt mokoman maantiekiitäjän perässä esityksessä ja viimeinen este jäi hyppäämättä josta koitui kierto ja lisää aikaa. Paremmin se meni kuitenkin kuin Ruusun kanssa ja hauskaa oli. Se oli kuitenkin pääasia! Koira meni putkeen ja oli nopea. Joskus on kyllä käytävä vaikka ystävän kanssa hallissa joka lainaisi minulle nopeampaa agility koiraa, jotta siihen tottuisi. Ruusu on niin hidas että sitä joutuu jopa odottamaankin, tämän takia meitä ei agility radoilla nähdä.
Esityksen jälkeen oli ostosten aika mitä oli edellisenä päivänä napannut korvan taaksen, että mistä sitä ottaisi ja mitä. Lähdimme kuitenkin melko aikaiseen pois mikä jäi harmittamaan, mutta kun on hieman jalka rampainen ihminen on silloin mentävä kun alkaa kipu olla niin kova, jotta pystyy kävelemään pois paikalta. Ruusu oli taas sylissä kierrosten ajan ja se jopa kuorsasi, hyvinkin kovaan ääneen. Pääsi se maistelemaan kojujen maistiaisia ja neiti sai hyvinkin paljon ihailua ja kehuja. Siitähän tämä koira nauttii, olla huomion keskipiste ja saada niitä herkkuja.
Tuomiset messuilta, kaikkea ei travinnut rahalla ostaa.
Yllä vasemmalla kuva ostetuista messu tuotteista. Hyödynsimme vain muutamia messutarjouksia koska ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää kiertää kojuja samalla tarmolla kuin lauantaina. Messuilta olisi pitänyt tarttua mukaan uudet valjaat, mantteli, leluja ja lisää treeninameja sekä MSM-lisää, mutta ei. Tälläkertaa tassuun tarttui Sonarcin ständiltä Non stop tossut ja Hau-Hau Championin eduista lähti 3 pussia herkkuja, tuo yksi pussi taisi tulla esityksen kautta saamasta lahjapussista. Sitten tuo ihana piparkakkumuotti tarttui Desing Sir' Olan kojulta matkaan, meillä on heiltä jo yksi naulakkokin mikä tarttui kesällä Jyväskylä KVsta mukaan.
Tässä vielä messuvideomme jonka kuvasi ystäväni Usva:
Olen yrittänyt sheipata seuraamista, istumista ja seisomista, sekä saada sen ymmärtämään, että maahankin voi mennä. Mutta se on vain NIIN kiinni ruoassa, ettei tästä parempaa tule. Ainakaan vielä. Olemme harjoitelleet Ruusun kanssa irtautumista, jättämistä sekä malttia, mutta mikään ei saa tätä koiraa irti eväistä. Kontaktikin on puolitiessään, aina tuijotetaan herkku taskua tai kättä.
Näyttelykoira on aina näyttelykoira? No ei ole! En hyväksy sitä. Tästä tulee vielä joku päivä hyvä koira.
My Dayn tyylistä videon pätkästä tähän väliin vielä ennen agility postausta.
Varoituksena ilmoitan, että videon ajankohta keskittyy päivään 25. eli torstaihin. Plus värimaailma on kamala. Jospa ensikerralla osaan muokata myös niitäkin paremmin, kun tuo uusi ohjelma on hieman kinkkinen tuttuun ja turvalliseen premiere prohon verrattuna, mitä minulla ei enää ole.
Tässä olisi kaksi videonpätkää mitä on tullut kuvattua. Ensimmäisestä videosta löytyy Ruusun & Ellin menoa kun pentu oli meillä yli viikon hoidossa.
Toinen video on 21.päivä kuvattu tallilla kun löysimme tallin käytävältä ison koppakuoriaisen ja kun heitin sen ulos, Ruusu meni näplimään sitä niin aloitin kuvaamisen kun huomasin hyvän tilaisuuden.
Mökki, loma, helle, koirat ja tietysti hyttyset. Sellainen oli meidän melkein täyden viikon loma Ruusun kanssa mökillä johon kuului myös yhdet mätsärit, tassuhaaveri, uusi ostos sekä paljon muuta.
Mökille oli aina kiva mennä lapsena kun pääsi mummon, ukin ja äidin tykö. Mökille oli aina kiva mennä kun näki Nekku koiran sekä muut eläimet mitä Helsingissä isäni luona asuessa ei ollut. Mökille oli aina kiva mennä kun hevoseni oli viereisessä tallissa. Onko mökille nyt kivaa mennä?
Siellä asustaa äitini sekä ihanat koirat Puffe ja Elli! Eno-keno-mono-vino on myös viikonloppuisin nähtävissä. Isoveljeni asustaa perheineen järvenrannalla lähellä mökkiä.
Joten, miksi sinne ei olisi kiva mennä?
Tukalasta kuumuudesta taikka loppupäivien sateista huolimatta kerkesimme tehdä yhdessä vaikkamitä. Istuimme kodassa, kävimme retkellä metsässä ja kävelimme pitkin hiekkateitä, koirien kanssa tietysti!
Ilmat olivat aamusta ja iltapäivästä suhteellisen sopivat kevyisiin treeneihin sekä pidempiin kävelylenkkeihin joten päätin etsiä meille yksi kaunis aamu vanhoja harjanvarsia liiteristä sekä kaksi kannatinta jotka olivat tässätapauksessa vanha sekä ruosteinen jakkara sekä pikkulapsille mieleinen potkulelu. Kovin kummoinen ja hieno este se ei ollut, mutta pääsipähän Elli hieman hyppimisen makuun.
Alla oleva video pienestä agitreenistä jossa este näyttää kamalan isolle muttei ole kuin 25cm korkea, korkeimmillaan:
Hyppimis-pomppimis treenien jälkeen lämpöasteet nousivat taas niin korkealle ettei voinut koirien kanssa tehdä mitään. Joten otimme iisisti varjossa kunnes ilta koitti ja lähdimme pienelle kävelylle josta on myös videon pätkiä tuossa alempana kuvan alla!
Mihinkä nämä sekuntit, minuutit, tunnit ja päivät oikein katoavat? Äskettainhän me vasta ajoimme mökin pihaan äidin punaisella autolla ja sitten yks'kaks' pitikin jo lähteä. Ruusu nautti mökkielämästä täysin rinnoin kun sai olla vapaana ja tehdä mitä lystää, kalvaa vanhoja hirvenluita ja olla lajitovereiden seurassa. Minä nautin maalaismaisemista, mökin rauhasta sekä yhteisestä ajasta perheenjäsenten kesken.
''Onneksi pääsemme pian takaisin, vai mitä Ruusu?!''
