189. Liikaa paineita?

Olen miettinyt, että tehdäänkö koiran kouluttamisesta tänä päivänä liian vaativaa? Itselläni on kamalat paineet miten ja missä ajassa koulutan Hippiä. Onko se tarpeeksi hyvä ikäisekseen, osaako se seurata, istua, odottaa ja tehdä muita ''turhia'' temppuja.

Internetistä löytyy kukkahattutätejä sekä ''wanna be pro'' kouluttajia, sekä niitä joiden apuja kuuntelee innoissaan eikä pala kurkussa, että teen kaiken väärin ja olen huono koiranomistaja.
Nykypäivänä näkee todella paljon nuoria taitavia koiria joista saattaa tulla itselle paineita, että olemmeko me, yhdessä tai minä kouluttajana huonoja jos teemme jotain todella pientä väärin. Jokaisella kouluttajalla on oma metodinsa, esikuvansa ja periaatteensa joten antakaa hyviä vinkkejä sekä ideoita älkääkä alkako haukkumaan ja sanomaan, että kaikki muut tekee kaiken väärin jos ne eivät tee kuten te teette jotakin.

Julkaisin instagramissamme pienen videon kun Hippi oppi antamaan tassua ja sain heti kuulla mitä tein väärin ja että Hipin ikäisen pennun tulisi istua suoraan eikä peruuttaa istumaan ja olla lähempänä kouluttajaa ja että naksutin liian lähellä sen korvaa ja olin liian hidas palkkaamaan ja niin edelleen. Lista jatkuu loputtomiin.
Kommentteja tuli jopa neljältä taholta, yksi ulkomailta. Nimiä enkä muuta tähän julkaise, koska sain myös hyvä vinkkejä vaikka keskustelun lähtökohta oli negatiivinen.
Itse nakkaan kyseiset asiat toisesta sisään ja toisesta ulos enkä anna sen enempää lannistaa itseäni. Koulutan Hippiä omalla ajallani, koiran ehdoilla enkä pakota sitä mihinkään ja pää sääntömme on pitää hauskaa yhdessä.

Tällähetkellä Hippi on 15 viikkoa ja voisin sanoa, että se osaa seuraavat pyynnöt;

• Istu
• Seiso
• Maahan
• Jätä
• Sivu
• Seuraa
• Tassu
• Tänne

Kaikki nämä kaipaavat sheippaamista, mutta ajan kanssa kaikki rutinoituu sekä kehittyy, kunhan en tee sitä liian vaikeaa, annan Hippielle tilaa ja olla tottakai pentu.

Hippi on, sanottakoot että oikeasti se ensimmäinen koira jonka tulen täysin yksin kouluttamaan.
Puffen kanssa auttoi Mamma jonka kanssa ala ikäisenä tietty vielä asuin. Elli ei ole minun omani enkä ole sen kanssa niin paljon tekemisissä että voisin sanoa, että minä olen sen kouluttanut. Ruusu tuli minulle kuusi vuotiaana ja vaikka olenkin opettanut sille muutaman perus asian, en voi siitäkään sanoa, että se on vain minun tekosiani.

Me toistamme samantyyppisiä harjoituksia, mutta muutan niitä riippuen Hipin mielialasta.
Kun koira osaa ja tiedät sen osaavan jotain, voit siirtyä seuraavaan tehtävään. Meillä kävi Hipin kanssa istumisen oppimisen jälkeen, että sitä tarjottiin jatkuvasti(mikä ei tietysti haittaa) joten opetin sille suoraan siirtymisiä istu-seiso-istu jotta se oppisi erottamaan käskyjä.
Sivulla kulkeminen tuli luonnostaan, paikka oli vaan joko liian kaukana sivulla tai edessä jaloissa joten lähdimme harjoittelemaan ensin sisätiloissa oikeaa paikkaa ja pian hän oppi myös ulkona seuraamaan sivulla. Itse täytyisi opetella kävelemään suoraan eikä antaa koiran viedä päin seinää. Pelkään siis että astun Hipin päälle jonka seurauksena koira ikäänkuin puskee minua sivulle. Kunhan Hippie osaa olla kiilaamatta, tämäkin ehkä korjaantuu kun alan luottamaan, että se ei ole siellä jaloissa. Odotan sitä päivää kun julkaisen meidän ensimmäisen 'temppu' videon että mikä huuto siitä seuraa.

Mitä te muut olette mieltä? Aiheuttaako kouluttaminen liikaa paineita?

4. luukku

Se oppii sittenkin! Pieni klikkeri hetki Ruusun kanssa ja sitten se tapahtui. Se meni maahan!
Käytän klikkeriä Ruusun kanssa päivittäin, joskus jää toki tekemättä, mutta se on hyvin pitkälti päivittäisessä käytössä. Maahan meno on ollut meidän vaikein asia, paitsi nyt. Eihän siinä mennytkään kun puolivuotta on/off yrityksien kanssa. Jos olisin tarmokkaasti sitä yrittänyt istuttaa sen päähän niin varmasti olisi oppinut jo aiemmin.
Neiti tarjoaa maahan menoa jo tosi hienosti, mutta ylös nouseminen on taas toinen ongelma. Nyt kuitenkin nautitaan tästä hetkestä kun tämä pösilö vihdoin ymmärsi mitä hain.

Tässä linkit edellisiin klikkeri postauksiin:
Mitä aikuiselle koiralle opettaisi
Dog's happiness and training

(linkki videoon)

14. Dog's happiness & training

Mielestäni jokaisella koiralla on oltava aktiivinen elämä vaikka sinulla olisikin koirarotu joka ei niinsanotusti vaatisi aktiivisuutta koirakirjojen tai rotunsa takia. Minulle on aina ollut tärkeää koiran onnellisuus niinkuin varmasti monelle koiran omistajalle tietysti. Onnellisen koiran näkee kauas, sen kirkkaasta ilmeestä ja kuuliaisuudesta. Joskus kuulainenkin koira ei kuitenkaan ole onnellinen vaan sillä on liikaa kuria ja liian vähän hupia.

Koirasi on onnellinen kun se saa olla koira ja elää tasapainossa!
-Oikeus toteuttaa normaaleja käyttäytymisen muotoja
-Saada riittävästi oikeanlaatuista ruokaa ja juomaa
-Elää mukavissa olosuhteissa ja sopivassa lämpötilassa
-Oikeus turvallisuuteen sekä viihtyvyyteen
-Oikeus elää kärsimättä kivusta, vammoista ja taudeista

Koiraansa reilusti kohteleva ihminen saa vastavuoroisesti elää reilusti käyttäytyvä koiran kanssa. Suhde on paras perusta oppimiselle. Suhde on helppo luoda koiraan osoittamalla sille, että sinä osaat olla reilu johtaja ja oikeudenmukainen sitä kohtaan. Jotkut koirat eivät kuitenkaan ole niin avomielisiä kuin toiset ja silloin tulee edetä hitaasti, mutta päättäväisesti. Epäloogisuus romuttaa kaiken.
Ystävää pyritään tukemaan, opastamaan ja kannustamaan elämän hankaluuksien keskellä. Myös ystävämme koira kaipaa meidän apuamme ja suojaamme. Sen on voitava luottaa meihin sen elämän jokaisella sekunnilla.
Meidän on ansaittava omalla määrätietoisella käytöksellämme koiriemme arvostus ja kunnioitus. Kun koira tietää paikkansa laumassa ja saa osakseen reilua ja ystävällistä kohtelua, se on tasapainoinen, onnellinen ja tottelevainen koira.

Innokas herkkusuu

Kontakti > Pyyntö > Suoritus > Klikkaus > Palkkio

Luottamus toisiimme ja toinen toisemme hyväksyminen näkyy kontaktina. Se on tilanne, jossa välillämme ei enää tarvita keinotekoisia siteitä, taluttimia. Yhteys on silloin siirtynyt henkiselle puolelle. Tämän koira ilmaisee katsomalla meitä avoimen luottavaisesti silmiin kuin kysyäkseen
"Mitäs me tehtäisiin?"
Tuolloin, suhteen ollessa kunnossa ja kontaktin muodostuttua koira on valmis oppimaan, omaksumaan meiltä asioita. Katsekontaktin toimiessa koira on vastaanottavainen ja yhteistyöhaluinen.

Yhteistyöhaluton koira välttelee ohjaajansa katsetta ja käskysi/pyyntösi menevät täysin kuuroille korville, vaikka koira osaisikin entuudestaan jo asioita. Tällöin on aivan turhaa toistaa käsky kovempaa, huutaa voimakkaammin ja lopuksi karjua: kontaktiton koira on todella kuin kuuro. Parempi keino on parantaa kuuroutta eli kontaktin puutetta työstämällä suhdetta uudelleen terveemmälle pohjalle.
On toki myös mahdollista kouluttaa koiraa ilman suhdetta ja kontaktia. Eri asia vain on, haluammeko me koiramme olevan iloinen, tottelevainen koira vai pelosta totteleva, alistettu pupujussi.

Ruusun kanssa meillä on jo aika hyvä kontakti, joskus hämykädellä pyydän irtautuneen katseen itseeni niinkuin tässä kuvassa

Olen kokeillut Ruusun kanssa monesti nyt kontaktia ja yhteistyömme kulkua. Lenkillä olen pitänyt neiti paljon irti metsäpoluilla ja kuulostellut että onko se oikeasti kontrollissa. Alussa minulla oli herkkuja taskussani joilla ohjasin Ruusua paikoista toisiin ja pidin virikkeinämme puiden kantoja joille pyysin Ruusun istumaan. Välillä, mutta tosi harvoin annoin ruusulle ruokapalkkion, enemmän käytän suullista palkkiota ja kehun sitä paljon.
Katsekontakti pysyy meillä hyvin ja kun minä erotan itseni Ruusu jatkaa vielä hetken katsomistani ja jatkaa tassuttelua eteenpäin tuijottaen, mutta heti kun käännän katseeni koiraan se automaattisesti katsoo minua huomattuaan, että katson sitä pyytäen kontaktia. Joskus joudun sanomaan neidin nimen tai jotenkin ilmoittamaan, että olen täällä ja pyydän sinulta kontaktiani.
Käytän klikkeriä ulkonakin joskus, en aina sillä pidän lenkkimme mielummin ihan siellä koiruuksien tasolla jossa Ruusu saa juosta, haistella ja olla koira. Tämän postauksen kuvat on kuvattu 03.05 jolloin minulla oli klikkeri mukana ja avopuolisoni kuvaamassa meitä, koska meidän aiempi postaus klikkeristä pääsi Koiranleuka lehteen joka on SPSH'n oma jäsenlehti ja tarvitsimme sinne hieman klikkeri kuvia.

Ruusu lentää kepin perään!

Tonnekko se keppi meni!?

Hyväksymällä koiramme yksilölliset luonteenpiirteet ja sen rakenteessa tai terveydessä olevat puutteet, voimme asettaa järkeviksi katsomamme päämäärät kuinka ylös tahansa ja päästä tavoitteisiimme.

Antamalla koirallemme aikaa eli etenemällä rauhallisesti koiran henkisen kehittymisen myötä, on mikä tahansa tavoite saavutettavissa. Rakkaudella ja koiramme hyväksynnällä olemme jo puolitiessä; vankka pohja kaikelle toimimiselle on vahva ja luottamuksellinen suhde.

Tekstin pohja luotu Salme Mujusen koulutus kokemuksista

12. Mitä aikuiselle koiralle opettaisi? +Klikkerin käytöstä

Olen aina halunnut itselleni temppukoiran ja Puffesta piti tulla sellainen, mutta eihän se minun koirani enää olekkaan. Joten nyt kun meillä on Ruusu ja vaikka se onkin jo aikuinen niin ajattelin edes kokeilla muutamia temppuja sen kanssa nyt kun se on tottunut meihin jo paremmin tässä viikon aikana.
Kaikilla koirilla on omat haasteensa ja niinkuin Puffe, Ruusu oppii nopeasti alkuhämmennyksen jälkeen. Puffe osaa peruskäskyt(istu,maahan,sivu,seuraa,paikka,odota) mutta Ruusu ei osaa paljoa, istuminenkin on vain sellainen mitä tehdään kun halutaan ja suurimmaksi osaksi ns. vahingossa, joten aloitin peruskäskyistä eli juurikin istumisesta sillä seisomisen neiti osaa jo näyttely uransa takia. Ruusulle on opetettu peruskäskyjä aiemmin mutta ne on sitten jääneet ja ei koulutettu pidemmälle.

Koiran ensimmäinen reaktio oli hieman epäilyttävä ilme ja ympäri pyörähdys, mutta kun näytin kädellä ja toistin sanaa ''istu'' muutaman kerran, alkoi homma toimia. Käytän koiraa kouluttaessani klikkeriä, mutta se on tällähetkellä Ellin & Puffen luona joten etsin mahdollisimman kovaäänisen kuulakärkikynän ja napsuttelin sitä. Tutustuimme klikkeriin tietysti ensin ja opetin mitä klikkauksesta seuraa. <Lisää klikkeristä alempana

Pienenpolun Lady Black Blue Rose? :D

Toinen temppu olikin jo haastavampaa sorttia ja Ruusu kun ei ole enää pentu oli tämän hieman jännääkin kokeilla. Kyseessä on temppu jossa koiran täytyy asettaa etutassunsa kirjan/korokkeen päälle josta sitten palkitaan. Temppu on osana 'täydellistä' seuraa komentoa jossa koira on aivankuin liimattuna jalkaasi ja se seuraa sinua minne ikinä menetkin(pyörit, peruutat, pysähdyt). Tämä temppu kuuluisi sinäänsä opettaa vasta kun peruskäskyt toimivat sulavasti, mutta päätin kokeilla sitä aina välissä muutamaan kertaan ja ensin siitä ei meinannut tulla mitään, mutta yllätyin kuitenkin loppujenlopuksi kun tassut löytyivät kirjan päältä.
Kokeilimme myöskin 'kosketa' käskyjä sekä peruuttamista ynm. kivaa touhua sateiselle päivälle. Ruusu oli aivan innoissaan saamistaan kehuista ja nameista. Pyrin kehumaan neitiä paljon ja tietysti välissä se sai rapsutuksia. Tämä meidän pieni temppuhetki kesti kaikkiaan n.10min mikä on omasta mielestäni hyvä aika ettei koira kyllästy hommaan vaan on jatkuvasti menossa mukana.

 

Tämä minun käyttämäni 'Clicker training' eli klikkeri koulutus on koiralle helppo opettaa ja mielestäni koira oppii nopeammin kuin pelkillä herkuilla ja kehuilla, kyllä nekin toimivat ja olen Puffen kouluttanut niin ja hyvinhän sekin toimii. Nyt olen kuitenkin tutustunut klikkeriin ja se on mieleisin tapa kouluttaa koiraa.

Kun aloittaa klikkerin kanssa toimimaan on hyvä ensin vain näyttää, että mikä se on. Ota toiseen käteesi muutama namipala/herkku kun taas toiseen käteesi klikkeri ja naksauta klikkeriä ja anna herkku. Koiran ei tarvitse tehdä yhtään mitään, vain tottua että klikkauksesta saa herkun. Yllä olevasta videosta saatte nähdä että en liikuta kättäni jossa klikkeri(tälläkertaa kuulakärkikynä) on, sillä klikkeri ei missään nimessä ole kaukosäädin vaan tieto, että koira tekee oikein.

Ensin klikkaus ja sitten herkku! Ei molempia samaan aikaan sillä koira saattaa hämmentyä, laske vaikka päässäsi klikkauksen jälkeen kahteen ennen herkun antamista.
Jos koirasi on enemmän leluihin suuntautunut voit käyttää myös koiran lempilelua palkitsemiseen. Periaatteessa sama homma kuin herkun kanssa, ensin klikkaus ja sitten anna koirallesi lelu. Jos käytät lelua palkitsemiseen leiki sillä koirasi kanssa jotta se ymmärtää, että se on palkkio. Samalla voi myös äänellisesti kehua koiraa tietysti, mutta älä käytä sanaa minkä koira kuulee jokapäivä, itse käytän ''Jes'' & ''Taitava''. Valitse sanasi huolella.

Ennen seuraavaa askelta klikkerin kanssa sinun täytyy tietää, ymmärtääkö koira klikkerin tarkoituksen. Muutaman treeni kerran jälkeen odota, että koira ei katso sinua(tekee jotain muuta) ja sitten klikkaa. Jos koira katsoo sinua se ymmärtää mitä se tarkoittaa, mutta jos koira ei ymmärrä se ei katso sinua ja jatkaa omia hommiansa.
Jos koira ei ymmärrä, tee tutustuminen klikkeriin uudelleen ja sitten kokeile ymmärtääkö koira sen tälläkertaa. Jotkut koirat eivät ymmärrä klikkerin tarkoitusta heti vaan se kaipaa treeniä useampaankin otteeseen. Joten, älä hermostu, pidä tauko ja palaa asiaan uudestaan.

Ellikin ymärtää klikkerin

PS. Klikkeri ei ole lelu ja sitä tulisi käyttää vain koulutuksen merkeissä. Klikkerin käyttöä voisi hyvin verrata kameran käyttöön, eli otat ns. kuvan haluamastasi käytöksestä juuri oikealla hetkellä kun koira tekee mitä haluat.

1 klikkaus = 1 palkinto/herkku/lelu

Klikkerin kanssa ei kuitenkaan kannata edetä liian nopeasti. Auta koiraasi menestymään tekemällä haluamastasi tempusta/käskystä ensin helppoa ja vaikeuta sitä pikkuhiljaa eli ''by baby steps''.

Älä koskaan klikkaa klikkerillä koirasi korvan vieressä.
Jos klikkaat vahingossa, olet silti koirallesi velkaa palkinnon.

Kenen vika on, jos koirasi oppii 'ei haluttuja' liikkeitä?

Sinun!

Harjoittele klikkauksen ajoitusta!

Kun koirasi on oppinut tempun/käskyn et tarvitse enää klikkeriä ja voit palkita koirasi kehumalla sitä. Tempuista voi tehdä täsmällisempiä klikkerin avulla myöhemmin, kun koira tietää mitä pyydät, aina et klikkeriä koiran oppiessa kuitenkaan enää tarvitse.

Tee koulutuksesta kivaa koirallesi ja pidä sessiot lyhyinä!