48. Kurkimäellä varpaat jäässä

Vuosi on vaihtunut, ilotulitukset katseltu ja kellon tikittäessä seuraavaan vuoteen on huolet unohtuneet ja aloitamme vuoden 2016 hymyssä suin!
Me olemme kerenneet käydä poppoon kanssa jo vuoden ensimmäisissä mätsäreissä. Suuntasimme 2.päivä Lauantaina KPSH ry'n järjestämiin mätsäreihin Kurkimäkeen, Viiksi-Areenalle heti aamutuimaan. Päivää kaunisti kirpeä pakkanen ja kaunis, hento pakkaslumi joka leijaili tanssahdellen pienessä tuulessa maahan.

Me olimme olleet Ruusun kanssa Kuopiossa muutaman päivän ja äiti tuli hakemaan meidät matkaan juna-asemalta. Kun avasin auton takaoven hyppäsi syliini kaksi karvapalloa, Elli ja Puffe. Hännät heiluen, tuhisten ja hieman ulistenkin ne tervehtivät minua ja kun Ruusu hyppäsi takapenkille tervehtivät he toisiaan iloisina. Hyppäsin etupenkille ja äiti painoi kaasua, lähdimme koitokselle koko poppoon kanssa pitkästäaikaa. Oli mukavaa kun kaikki oli koossa, mamma, minä, Puffe, Ruusu ja Elli. Ei tämän parempaa poppoota olekkaan!

Viiksi-Areenalle saavuttaessamme kello tikitti ja suuntasimme ilmoittautumaan missä meitä sekoitti Ruusun ja Puffen iät. Ensin ilmoitimme Ellin pieniin aikuisiin ja kun aloin kertomaan Ruusun tietoja mamma tokaisi;

-''Siis tämä menee veteraaneihin''

--''No eihän kun Ruusu on vielä 6! Helmikuussa 7.''

-''Oliko niin että Puffe on vanhempi?''

--''Siis öö..''

Siinä sitten hetki sekoittelimme ajatuksia ja ilmoituspisteen kirjuritkin naurahtivat. Ilmoitimme Ruusun aikuisiin ja äiti laittoi Puffen veteraaneihin. Siinä jälkikäteen kävimme kuitenkin vaihtamassa Puffen pieniin aikuisiin koska sekin oli vielä 6v. sillä herra on syntynyt Syyskuussa 2009 ja on Ruusua nuorempi. Hölmö mamma!

Odottelu kävi areenalla aika inhottavaksi pakkasen takia joka tunki jopa areenan sisätiloihin. Hytisimme ja tärisimme kun odottelimme kehiemme alkua. Kävimme koirien kanssa reenikierroksilla vapaammalla alueella ja katselimme josko Puffekin vielä muistaisi homman. Katsoin myös oliko Ruusu neiti laukka tuulella taas niinkuin muutamana edellisenä mätsäri päivinä. Hieman laukkailua ja muuten se kulki hyvin kuitenkin. Elli muisti homman ja meni super hyvin. Puffea jänskätti ja istui aina kun piti seistä, juoksi ja ryntäili mutta malttoi hyvin, toistaiseksi.

Elli-Nonparelli oli ensimmäinen meidän poppoosta kehässä ja neiti veti super hyvin, antoi katsoa hampaat mukisematta, kulki hyvin ja ryhdikkäästi ja sai punaisen nauhan. Sitten äkkiä koiran vaihto Ruusuun joka oli harmillisesti Puffen kanssa samaan aikaan kehässä kun mamma kävi tosiaan vaihtamassa Puffen veteraaneista aikuisiin eikä ajatellut katsoa etteikö olla samaan aikaan kehän puolella. Noh, kaikki hyvin ja kehään!
Ruusu oli hyvin innoissaan taskussa olevista makupaloista ja hyppi minua vasten mutta malttoi seistä hienosti ja jopa ravata. Katselin kävellessämme Puffen suoritusta ja se oli aika lennokkaalla päällä, mammakin naurahti tuomarillemme, että on taas niin kiire pojalla. Tuomari antoi ihanalle Puhvelille punaisen nauhan ja Ruusulle täten sinisen. Super hienoin suorituksin etiäppäin ja kun olimme viimeinen pari jäin Ruusun kanssa vielä sinisten kehään suoraan mikä meni tosi hienosti. Tälläkertaa Ruusu ei vaan malttanut ravata tai seistä kunnolla. Mummo-koiran mielestä nämä hommat on jo käyty eikä jaksais enää keskittyä. Pääsimme kuitenkin hienosti sinisten toiselle sijalle. Niin hieno tyttö!

Sitten taas kehän loputtua koiran vaihto Elliin ja Ruusu koppaan siksi aikaa tuhisemaan. Elli neiti lennähti mukaani innoissaan ja loisti taas kehässä hienosti, Puffen rinnalla. Kehä järjestys oli sinäänsä huono kun Puffe meni mamman kanssa minun ja Ellin edessä niin Elli oli tietty juoksemassa Puffea kiinni, mutta hyvin se malttoi tipsutella vierelläni kun juttelin sille paljon ja kehuin hyvästä suorituksesta aina kun se malttoi. Seisomisessa ei taas ollut mitään ongelmia kun neiti tapitti kauniilla ruskeilla nappisilmillään minua ja tuhisi tyytyväisenä.
Tuomari tiputteli koiria taas pikkuhiljaa pois, myös Puffe ja mamma jättivät leikin kesken viidentenä. Minä ja Elli jäimme neljän parhaan joukkoon ja jännitimme viimeisellä kävelykierroksella hirmuisesti kun jäljellä olimme me ja ystävämme Heidi ja koiransa Jade. Kova kamppailu ja tuomari päätti meidät voittajiksi. Elli hyppi innoissaan minua vasten kun kehuin sitä hyvästä suorituksesta ja haimme palkintomme.

Sitten jouduimmekin neidin takia palelemaan vielä vähän lisää areenalla kun ihmiset tekivät lähtöä ja pakkanen kiri vielä alemmas kun ihmisten ja koirien tuottama lämpö katosi. Olisi tehnyt mieli jo lähteä ja jättää BIS kehä väliin, mutta onneksi ei jätetty. Vaikka odotus oli taas inhottavaa kylmissään ja varpaat jäässä sekä Elliäkin alkoi hieman jo väsyttämään, oli se sen arvoista.
Kehässä sattui ja tapahtui, kiertelimme seisoimme ja kaartelimme vähän lisää. Elli näytti niin väsyneeltä ja silmätkin luppasivat välillä kun juttelin sille paljon ja yritin saada neidin piristymään ja suurinpiirtein tungin neidille makupaloja suuhun että mielenkiinto ei katoaisi. Onneksi kehä ei kestänyt pitkään kuitenkaan, ihan Ellin puolesta olen kiitollinen tästä vaikka itsekkin kyllä olin väsynyt ja hytisin kylmästä.
Tuomarit pudottelivat koiria paljon ja sitten jäljelle jäi 6parasta. Kiersimme kehää vielä muutaman kierroksen taputuksien kera. Tuomarit supisivat ja tekivät päätöksensä, veivät tulokset kuuluttajalle ja sieltä kuulimme tulokset. Vierestämme lähti koiria palkintosijoillensa ja Ellikin tipahti jo istumaan ja annoin sen istua sillä se oli sen ansainnut hienosta koitoksesta. Sitten kuulin kuuluttajan sanovan että me tulimme neljännelle sijalle, tipahdin kyykkyyn ja rapsuttelin sekä kehuin hirmuisesti hienoa Elliä ja menimme palkintomme luokse. Näin sitten kun mamma riensi ottamaan kuvia ja tiputti puhelimensakkin areenan lattialle. Pyysin häntä sitten hakemaan minun puhelimeni ja nappaamaan kuvia, koska kamera ei ollut nyt mukana mitä harmittelen suuresti, mutta puhelinkuvatkin kelpaavat muistoksi ja mitä muistoihin tulee, mamma innostui tuosta koiran kokoisesta pokaalista!

Vuoden ensimmäiseksi Match Showksi tämä meni super hyvin. Tässä taas näitä päiviä jotka voivat venyä, mutta eipä se koskaan haittaa. Tämä harrastus on kyllä niin mukavaa touhua ja parhaimpien koirien kanssa tietty. Nämäkin leikkimieliset näyttelyt on kivoja vaihteluita ja saapahan Elli neiti kokemusta taas lisää seuraaviin virallisiin mitä tässä jo hikipäässä suunnitellaan. Ellin karvankasvua odotellessa.

Olen tässä tuumaillut jo jonkin aikaa, että Ruusulle ja Puffellekkin pitäisi aloittaa jokin nivelille soveltuva ravintolisän syöttö pikkuhiljaa. Ruusunmarjaa, Joint Buddya tai msm-jauhetta olen miettinyt, että tilaan Chia De Gracialta mistä meidän chian-siemenetkin ovat. Mitä teillä on koirillanne edesauttamaan niveliä?

15. Kun äiti astui kehään

Oltiin taas mätsäröimässä koko karvakorva porukalla, mutta tälläkertaa ei satanut joten saatiin kameralla kuviakin muistoksi. Äitikin päätti ryhtyä handlaajaksi ja esitteli hienosti Puffen & Ellin kehässä. Hieman jännitystä huomattavissa äidissä oli ennen kehää kun oli todella hiljainen ja mietteliään näköinen ja koirat pomppivat ympäriinsä jaloissa. Hyvin on äiti ottanut mallia muista ja varmaan minustakin kehässä kun osasi hyvin käsitellä ja ohjata koiria.
Hyvä aloitus oli äidille hieman pienemmät mätsärit kun paikalla oli ehkä maximissaan 50koirakkoa? Mätsärit olivat tiistaina Rautalammella vanhan koulun pihassa kahden kehän varoissa. Hyvin järkätyt ja hyvä vauhti kehien etenemisessä, ei tarvittu odotella kauaa missään vaiheessa mikä oli hyvä Ellinkin puolesta joka oli ihan rättiväsynyt kun lähdimme pois.

Luonnollisesti meidän koirista ensimmäisenä kuontaloaan pääsi esittelemään Elli joka sai sinisen nauhan koitoksestaan. Punaisen nauhan olisi saanut jos tuomarin tarkastus olisi mennyt paremmin, mutta jotenkin neiti on alkanut hirveästi jännittämään tuomarien kosketus ja lähellä olo. Häntä alhaalla ei meinattu mennä tuomarin luokse vaikka kuinka yritettiin olla mukavia. Varmaankin se hampaiden tarkastus ja vieraan ihmisen kosketus on syypäänä tähän kun Ellillä oli yläkulmurien poisto tosiaan ja senjälkeen on hampaita jumpattu päivittäin ja suuhun katsomisesta on tullut inhottava kokemus. Aiemmissa mätsäreissä ennen hampaidenpoistoa Elli käyttäytyi mallikkaasti ja antoi vilkaista rakennetta ja hampaita ehkä hieman murahtaen, mutta nyt siitä on tullut säikky ja epäluuloinen.

Jännitys iski

On mielestäni hyvä vain harjoitella tarmokkaasti vieraan ihmisen kosketusta sekä läsnäoloa positiivisin merkein eikä vain ainoastaan mätsäreissä, mutta äitikin saa mökilleen harvemmin vieraita jotka voisivat koiria näprätä. Näyttelyharjoituksiin tässä joudutaan pian jos neidin asenne ei muutu jos virallisiin näyttelyihin meinataan lähteä. Pentuhan se teitysti on ja siltä ei voi odottaa tai pyytää liikaa ettei neiti turhaudu ja siitä tulisi ilkeä vieraita kohtaan. Treeniä, treeniä & treeniä!

Ellin esityksien jälkeen olikin jännät paikat kun Puffe ja Ruusu olivat vastakkain kehässä. Nappasin kameran poikaystävälleni joka tuli mukaan marisemaan tylsyydestä ja kertomaan miten haluaa mäyräkoiran jostain kumman syystä kun ympärillä pyöri ainakin 5kyseistä rotua.
Puffe esittäytyi mallikkaasti äidin kanssa vaikka harjoitukset kehän ulkopuolella tuottivat paljon istuntaa ja turhautumista. Saa olla Puffesta erittäin ylpeä kun se on oppinut kolmen mätsäröinnin ohessa jo tavoille!
Ruusun kanssa me pidettiin vaan hauskaa ja tehtiin mitä pyydettiin. Pidin katsekontakia kokoajan neidin kanssa ja kehuin sitä äänellä paljon ja jätin makupalat vasta loppuun vaikka Ruusu ei makupaloja tarvitsisi kehässä ollenkaan, onhan se senverran kokenut yksilö. Tuomarin annettiin koskea ja tutkia hienosti ja sitten käveltiin ympyrää hetken kunnes mentiin odottamaan sivummalle seisomaan kun oli Puffen vuoro olla tuomaroitavana.

Pölyhuiskat

Puffe osasi kyllä seistä hienosti ja kulkea äidin vieressä ilman hätäilyjä. Tuomarin kosketus hieman jänskätti mutta annettiin tutkia hyvin ja katsoa hampaat sun muut jonkajälkeen kaksikko lähti kävelemään ja taas huomasi miten hyvin äidillä ja Puffella homma toimii yhdessä. Minun kanssa Puffe etsii vain äitiä ja on hätähousu, mutta ymmärtäähän tuon kun herralla sattuu olemaan aika paha eroahdistus.
Tuomari lykkäsi minulle ja Ruusulle punaisen nauhan ja Puffelle sinisen, mutta täällä mätsäreissä sillä ei ollut suurempaa merkitystä koska punaiset ja siniset olivat loppujenlopuksi samassa kehässä vielä kertaalleen josta valittiin parhaat. Koirakkoja ei ollut niin paljon niin tämä ratkaisu oli sinäänsä hyvä ja palkintojakaan ei tainnut olla tarpeeksi palkita erikseen punaisia ja sinisiä.

Nauhakehässä meitä seisotettiin aluksi siihen asti että kaikki olivat saapuneet kehään ja sitten vain kierrettiin ympyrää josta meidän nakattiin Ruusun kanssa ensin seisotukseen ja siitä sitten meidän taakse kolme muuta ja sittempä vasta tajusin, että me olimmekin ykkösiä kun saimme ruusukkeen käteen, meitä kehuttiin ja onniteltiin ykkössijasta sekä käskettiin vielä BIS kehään.
BIS kehä alkoi sitten heti kun isot aikuiset olivat valmiita ja tälläkertaa kehässä ei ollut kuin kolme koiraa koska yksi koira oli ykkönen JH(Junior handler) sekä isoissa aikuisissa. Minua & Ruusua ''vastassa'' oli siis kaksi ykköspalkintoa saanut Suomenpystykorva sekä Shetlanninlammaskoiran pentu.

Best In Show

 Normaaliin tapaan seisottiin ja kierrettiin kehää ympäri kerran josta sitten taas seisottiin ja odotettiin mitä tuomarit päättävät. Yllätykseksi olimme oikeassa järjestyksessä ilmestyneet kehään eli suomenpystykorva tuli ykköseksi, me toiseksi ja pentu kolmanneksi.
Tuomarit perustelivat valintansa näin:
Hyvä nuoret käsittelijät ja hyvin käyttäytyvät koirat joista oli vaikea valita. Kriteereinä ensimmäiselle sijalle oli kaksi ykkössijaa joka vei voiton Ruusu kleinistä.
Tämänpäivän 'saalis' oli hyvä kaikinpuolin ja tulokset on lisätty taas koirien omille välisivuille. Puffe on kehittynyt huimasti sekä tietysti Elli, mutta neidin kanssa täytyy harjoitella käsittelyä ja Puffen kanssa hieman vielä malttia jotta homma olisi niinsanotusti täydellistä.

Ruusu PUN1 - BIS2

Seuraavaksi suuntaamme Kuopioon kevät mätsäreihin ensi lauantaina(09.05)

02. Siilinjärvi 15.3.2015

Olimme Siilinjärven Match Show'ssa 15.3.2015 äitini kanssa ja olin esittelemässä hänen pentukoiraansa kehässä. Nämä olivat itsellenikin täysin ensimmäiset näyttelyt joissa olin mukana ja vieläpä koiraa esittelemässä. En sentään täysin tietämättömänä siellä ollut, sillä joskus kaivoin tietoja match show'sta ja agilitysta omaa koiraani Puffea varten joka leimaantui äitiini ja asuu nyt hänen kanssaan. Onneksi paikanpäällä oli kuitenkin Ellin kasvattaja Piia, joka oli omien koiriensa kanssa kehässä pyörimässä. Häneltä sain vinkkejä ja apuja pieneen hermostuneisuuteen ja kysymyksiin.

Olimme paikanpäällä n. 10:30 ja kävimme ilmoittautumassa itsemme mukaan ja saimme lappusen missä luki PP 10 joka oli meidän numeromme ja PP(Pienet pennut) kertoi missä luokassa olimme. Show oli Siilinjärven tokmannin parkkihallissa minne oli rakennettu kolme kehää. Paikalla oli jo paljon koiria ja ihmisiä ja Elliä ihmetytti hirveästi, että missäs me nyt ollaan. Ihme kyllä neitiä ei pelottanut ollenkaan, ryhdikkäästi se tipsutteli ja katseli ympärilleen häntä pystyssä kun odottelimme kehään pääsyä. Kävimme teitysti harjoittelukierroksia kehässä sekä katselimme mitä Elli sanoo pöydällä olemisesta ja käpälöinnistä. Otimme myös yhteiskuvan Ellistä ja tämän isästä Aimosta, hoitopöydällä.

Ekaa kertaa pöydällä

Isäpappa & Elli

 Harjoittelukierrosten sekä sörkkimisten jälkeen olikin pitkä odotus ja hienosti tuo pieni, ehkä jopa paikan nuorin pentuliini jaksoi odotella ja katsella kun ensimmäiseksi kehään asteli lapsia koirien kanssa ja sitten olikin junnuluokka jonka jälkeen me pääsimme vasta kehään. Pareittain kävimme seisomassa, pyörimässä ja näyttämässä pentuja pöydällä. Elli oli hyvin mukana jokatilanteessa ja jaksoi seisoa hyvin vaikkakin välillä istahti namua pyytäessä joten laitoin käteni neidin takajalkojen viereen ja välillä muistutin että nyt seisotaan.

Odotellaan pöydälle pääsyä ja seisotaan näin hienosti

Pöydällä olikin jännät paikat kun tuntematon täti tuli hieman sörkkimään ja katselemaan purukalustoa, hienosti Elli jaksoi olla vaikka seisomisessa piti auttaa hieman ettei homma mene ihan istumiseksi. Lopuksi tuomaria odotti pusumyrsky ja siitä taas neiti pääsi ruohonjuuritasolle jossa piti tipsutella edestakaisin että nähdään taka- sekä etuliikkeet. Hieman Elli herpaantui kun pitkin mennä takaisin seisomaan eikä päästä mamman luokse joka olisi ollut ihan siinä liikeradan vieressä. Pantahan siltä irtosi siinä rytäkässä, mutta sain pennun kiinni ja pantaan juuri oikeaan aikaan eikä se pitkälle päässyt, onneksi. Seisoakkin siinä kerettiin hetki ja saatiin sitten sininen nauha ja kehuja.

 

Näin hienosti mää eskarilaiseks kävelen!

Mennään jo! Mamma on tuolla ja se hihkuu ilosta kun mä oon niin ihana

Eipä ollut Ellillä aikomustakaan jäädä siihen seisomaan kun se jo säntäsi emäntänsä jalkoihin hirveällä kyydillä ja minä tulin tietty perässä. Kamalasti hännän heilutusta ja äipältä kehuja kunnes oli taas hetken odottelu, että meidät kutsutaan muiden sinisten nauhojen saajien kanssa kehään ja sieltä valittaisiin 4parasta. Onneksi tässä ei mennyt kauhean kauaa vaikka eipä siitä mitään haittaakaan olisi ollut kun pentu oli täynnä virtaa. Hyvin kerettiin siinä välissä harjoitella seisomista ja kävelyä hetken kunnes kaikki pienet pennut olivat käyneet ringissä.
Ja niin siinä vaan sitten kävi, että seisoessamme siinä katselin sivusilmällä kun tuomari napsi muita kehästä pois ja sitten pikkuhiljaa sijoituksiin. Samalla kehuin Elliä kokoajan ja se seisoi nyt 100kertaa paremmin kun aiemmin ja malttoi hyvin pitää ryhtiä yllä. Asentoa ei tarvinnut korjailla paitsi hännän puolta hieman ja tökkiä välillä sitä takapuolta ettei istuta kun joku kävelee ohitse. Nameja se sai varmaan kourallisen.
Tuskanhiki siinä tuli kun tuomari napsi vain ympäriltä koiria ja sitten oli pakko vilkaista äitini ja Piian puoleen, että hei mitä me tässä vielä tehdään! Ei tää oo totta! Melkein itku isinä tuli kun me pääsimme Ellin kanssa kukoistamaan ykköspaikalle hienon punaisen ruusukkeen kera.

Ihailkaa mua, mä oon ELLI maailmanvaltias

Punaisen ruusukkeen saaminen vaati sitten vielä BIS rinkiin menemistä eli, Best In Show. Mutta nyt oli ansaitun tauon paikka ihan ulkoilmassa ja menimme paistattelemaan päivää, sillä odotus oli pitkä. Kävimme kiertelemässä tokmannin ympäristöä ja nappaamassa uusia hajuja Ellin nenä varastoon. Taisimme olla ulkona melkein puolisen tuntia josta menimme takaisin parkkihalliin jossa jouduimme odottamaan vielä seuraavat puolisen tuntia, tai siltä se ainakin tuntui.

 

 

Paikka oli hiljentynyt ja väkeä lähtenyt, joten Ellikin malttoi käydä hetkeksi maate ja tutkia vielä ympärillä pyöriviä koiria ja omistajia jotka odottelivat omaa vuoroansa. Pikkuhiljaa Elliäkin alkoi väsyttämään ja silmä luppasemaan. Neiti meinasi nukahtaa joten Piia ehdotti että laitetaas se isäpapan kanssa koppaan missä ei tarvitse maata kylmällä lattialla ja niimpä sitten tehtiin. Kovin urheasti se siellä yritti pysyä hereillä, mutta kaipa se hetken kerkesi levätä ja ehkä nukkuakkin ennen meidän viimeistä koitosta BIS ringissä.

 

Kun meidät kutsuttiin rinkiin oli Elli erimieltä ja sitä ujostutti hirveästi eikä se meinannut tulla mukanani, mutta sain sen kehumalla ja namin avulla mukaan jonka jälkeen kaikki meni tosi hienosti.
Siinä taas seisottiin monen monta minuuttia, mutta todella hienosti ja urheasti. Paljon en tässä sille edes nameja antanut ja silti jaksettiin törröttää ja odottaa kunnes puolet pyydettiin pois ringistä kun toinen puolikas kävelytti koiriaan ja me odottelimme ensimmäisen puolikkaan juoksut jonnka jälkeen mekin pääsimme hieman kävelemään ja siitä taas hetkeksi seisomaan.
Me pääsimme sitten 10. sijalle ja olo oli aivan huikee. Ekat mätsärit molemmilla mittarissa ja näin hyvin pärjättiin. Elli on kyllä ihan mahtava pentu.

sin.1    BIS-10

Näinki hieno punainen VSKK'n ruusuke sieltä mukaan tuli ja herkkuja tietysti, mukanlukien myös puruluita ja lelu.
Nyt täytyy äidin ostaa ruusuketaulu Ellille johon laitetaan sitten saavutukset. Seuraava Match Show oli meillä jo korvan takana jonne on matkaa hieman enemmän ja ne ovat ulkona järjestettävät joten siinä taas uusi haaste, mutta tässä välissä oli aikaa treenailla Ellin kanssa vielä tätä kävelyä ja seisomista sillä nämä mätsärit olivat 3.4.2015 Mikkelissä jossa minä olin taas neitiä esittelemässä. Seuraavassa postauksessa niistä sitten lisää.




ps. VSKK = Varpaisjärven Seura- ja käyttökoira Klubi ry