43. Muutto: Onko se jotain syötävää?

Me siis niiiin muutetaan! Mitä ihmettä tuo mamma oikein häärää noiden laatikoiden kanssa? Tunkee tavaraa niihin..ja hei! mihis hävisi minun lempipallo ja mato? Ihme tyyppi? Pittäiskö vähän neuvoo ja järsii vaikka näpistä ja tehä pedikyyri..josko hää siitä rauhoittuis?
Olen minä käynyt siellä jossain.. Kurjalaksi mamma sitä sanoo. Iso piha ja hiiveesti ötököitä ja heinee. Se edellinen asukki oli kuulema luomu. Ei ajellu nurmikoita tms. viljeli yrttejä ja nyppi ittestään punkkeja mitä tarttui pitkästä heinikosta. Minun mamma kyllä pittää nurmen lyhyenä ja kampoo joka ilta punkit pois. Sehän tässä vähän ihmettää kun ensimmäinen muutto..mitä se on?
Ee ookee peenipiä ynmärrä? Kaeppa tuo seleviää...

Tuo mamma on aenakii intopinkeenä ja se on kai hyvä se? On meillä kaks kammarrii ja kaks sohvoo missee hillua..nii se väettää..katotaa mitä tuleman pittää.. Tulpa aenakii ekalla kertoo tutkittua tuvan joka nurkka ja pihamuata mittailtua. Aij'an meinoo mamma heilauttoo siihe, ettei myö Puhven kanssa tiellä juostais. Kaippa se hyvä on nii? Nuapurissa on kuulema koirakavereita. Isoja mutta kilttejä. Tiijäsitte..?
Minä vuan ihmettelen ja en ou syönä kahtee päivää ku tuo mamma hylykäs meijät ja män laittamaa uutta paikkoo kuntoo. Ol' mummo ja eno kyllä hoitamassa muttamutta nyt se onneks tul takas' ja saikii ryöpytyksen tullessaa! Olin mukaäkänenjavihanejanärkästyny mokomalle mammalle. Ilopissi kuitennii lurahti ko nähtii ja pitihä sitä pussatta ja somasti.

tv.Elli

42. Ilona Mikkonen Photography

Kuvaaja jota voin hymyssäsuin suositella. Mukava sekä iloinen kuvaaja, ei siis sellainen örmyärmy joka turhautuu jos koira ei pysy paikallaan ja ole ''just perfect'', vaan antaa tilaa koiran luonteelle ja nappaa mitä ihanimpia kuvia.
Sitkeän luonteen omaava ihminen, kun jaksoi kokopäivän kuvata koiria, meitä oli loppujenlopuksi seitsemän hengen porukka joilla oli koira tai toinenkin kuvattavana. Meidän poppoosta pääsi vain Ruusu valokeilaan kun mamma ei päässyt paikanpäälle juuri sinäpäivänä mikä hieman harmittaa, mutta Ilona on tulossa toistekkin tännepäin niin saamme myös Ellistä sekä Puffesta kuvia. Sitä odotellessa ihailkaahan näitä otoksia!

1.

2.

3.

4.                                                                                     5.

6.

7.                                                                                8.

9.

10.

Löytyikö suosikkia?

Ilonan blogi - Kolme Sählää
Ilona Mikkonen Photography

41. Kuulumisia

Iisalmi KVn jälkeen on ollut hiljaista niin blogissa kuin koirien arjessa. Löhöilyä ja sensellaista.
Meillä oli Ruusun kanssa 9.päivä kotikunnan eli Suonenjoen mätsärit missä päästiin pienten aikuisten SIN2 sijoille kun neidillä on ollut tässä hieman ravailu ongelmia. Laukkailtiin ja peitsailtiin kehää ympäri vaikka mitä yritin kokeilla jotta ravi löytyisi. Tästä päättelimme, että lihasjumeja saattaa olla kun ravi ei miellytä.
Tuomarimme, Jarmo Rätyn sanoja lainaten ''Pystykorva olisi ollut tänään ykkönen jos se olisi ollut kunnon liikkeessä. Pomppupäivä taisi vaan olla! Siitä siis toinen sija''

Ruusun lihaskuntoa hoidellaan BEMERillä sekä hieronnalla mitä nyt minä näitä hommia osaan. Ammattilaiselle se olisi hyvä saada sillä viikko on jo kulunut ja neiti ei vieläkään ravaile kamalasti. Joskus saattaa tulla pidempi pätkä lenkillä josta se nostaa taas laukka-askeleet ja pomppii eteenpäin.
Muuten Ruusu on ollut hyvin tyytyväinen koiruus kun on saanut huomiota ja hoitoja vaikka ensin Bemer arvelutti sitä ja ei meinannut pysyä mun kanssa makoilemassa omituisella patjalla, mutta liitin hieronnan siihen samaan syssyyn niin on ollut neidin mieleen(bemeristä lisää toisessa blogissani).

Ravaamisen haluttomuus saattaa johtua myös hieman lihoamisesta ja ehkä kunnon puutteesta mitä olemme myös hoitaneet.
Ruusu on saanut chian siemeniä iltaruoan kanssa mihin kuuluu Nutron nappuloita ja ne siemenet. Ruoka on maittanut niinkuin aina, siinä ei ole ongelmia ja päivittäisiä herkkuja ollaan vähennetty. Peruskäsky treenejä ollaan tehty pienemmillä namipaloilla ja joskus neiti saa ruokansa aktivointipallon kautta jolloin ei ahmijan kuppia tarvitse, vaan vähän käyttää älynystyröitä.
Pidempiä lenkkejä teemme Ruusun mielen mukaan, jos alkulenkki näyttää menevän reippaasti, käännymme pidemmille poluille ja jos neiti näyttää hieman väsyneemmältä se joko aktivoidaan vinkulelulla mukaan taikka menemme pienemmän lenkin ja yhden extralenkin vielä samana päivänä. Neiti ulkoilee aidatulla takapihalla ja lenkkeillen kolmesti päivässä sekä sillointällöin pääsee vielä hevostallille pyöränkorissa matkustaen.

Haluan tähän loppuun vielä infota, että odottelen kuvia Ilonalta, joka kävi kuvaamassa koirakoita Suonenjoella 7. päivä perjantaina ja sai ihania kuvia Ruususta!
Ilona on siis blogin Kolme Sählää kirjoittaja ja kun hän teki postauksen ''Koiravalokuvausta'' tartuin heti toimeen ja kyselin, että onko hänellä suunnitelmissa tulla Pohjois-Savoon, sillä meiltä löytyisi kuvattavia karvakuonoja. Meni muutama viikko kun saimme enemmän ihmisiä kasaan jotka halusivat kuvauttaa koiransa ja Ilona saapui paikanpäälle.
Suunnitelmissa oli saada meidän koko poppoo kuvattavaksi, mutta mammalta puuttui bensarahat paikanpäälle saapumiseen joten Ruusu pääsi valokeilaan. Kuvapostausta siis luvassa kunhan Ilona kerkeää kuvat muokata. Sitä sitten innolla odottaen, vai mitä?

40. Äiti kirjoittaa nyt!

Iisalmi KV 2.8.15
Jännityksen sekaisena heräsin aamulla.. Ensimmäinen iso mittelö olisi edessä pikkupikku Ellillä! Enimmäkseen kai minulla ja Jessiellä.
Elli hupahti autoon autuaan tietämättömänä tulevasta koitoksesta. Nukkui koko matkan Suonenjoelle. Hiimu inku ja vinku oli ja miltei ilopissi kun Jessien näki. Siitäpä sitten startattiin kohti Iisalmea!! Toki olimme myöhässä..as usual..noukin Jessien tallilta jonne usvasumuna olivat Danin kanssa skoottertilla hurrauttanneet hepoitia laitumelle piästämään.. Eipähätiämitiä, perille saavuttiin suhtkoht ajoissa. Olin ihmetyksestä ymmyrkäisenä;

''Telttakyläänkö olimmekin saapuneet?''

 Ensimmäin KV ja ei tietoa mitä ja kuka ja milloin? Koiria ja ihmisiä vilisi ympärillä. Minne ja kuka ja mitä tä? Löysimme kuitenkin hyvistä opasteista oikean kehän ja siellä Ellin kasvattaja Piia olikin jo odottamassa. Tunnelma tiivistyi kun kehät alkoivat. Perhosia vatsassa oli tuhatmäärin. Onneksi pystyin luottamaan Jessieen ja hänen käsittelytaitoonsa ja luomaansa siteeseen Ellin kanssa!
Tuomari oli aika täpäkänoloinen ja reippaasti tutki koirat ennen meitä. Jännitys vain lissääntyi vuoromme lähestyessä. Ellillä kun on ollut arastelua hampaitten tutkimisessa ja muutoinkin.
Onneksi kammon "aiheuttanut" iso miestuomari oli ennen kehiä naapurikehässä ja tutki Ellin ja kaikki meni hyvin. Luottamus kuitenkin tyttääreeni pelasti löysät valumasta pöksyyn ;P
Oli sitten itse asian vuoro:
Elli ja Jessie kehiin! Sieltä tipahti JUN ERI1 PN3 ja MITÄMITÄ?? SERT!!
ROP JUN vielä piälle! Meijän pikkupikku Elli mokoma sen teki Jessien avustuksella ja kehän vierusväki oli haltioissaan! (mamma ei tolokkua mittää näistä lyhenteistä mutta kaeppa oppii pikkuhiljoo)

//Terveisin mualaasmökin hullu-akka eli mamma
 

39. Iisalmi KV

Jos meidän nyt pitäisi jotain sanoa, niin se on aivan massiivista hyperventalointia, iloa, naurua ja kamalasti kirppuja ja pöllyävää karvaa Ellin rapsuttelusta. Ei olisi ikinä uskonut miten hyvin tuommoinen räähkä-pentu pyöräyttää ensimmäiset virallisensa...

''Mittee se höpöttee?''
Kaikkihan alkoi kamalasta jännityksestä mikä vei yöunet minulta, Jessieltä. Mammalta taisi olla aamuiseen etappiin ajaminen stressaavaa kun lähtö viivästyi ja kun hän soitteli mulle 10min päästä Suonenjoelta näin..
''No, mulla meni lähtö ajotus mönkään! Eniro näyttää että menisi tunti viiskyt ja siellä kun piti olla 09:30 ja ei myö nyt keretä. Ei samperin samperi! Äkkiä vaan ja kaasua pohjaan!!''

Kerkesimme vallan mainiosti paikanpäällä hifistelläkkin tilannetta joten, nou hätä mamma, kaikki hyvin. Harjailimme koiruutta, juttelimme kasvattajan kanssa ja katselimme kehän kulkua. Käytimme Elliä pöydällä ja sörkimme sitä minkä kerkesimme jotta se ei purisi arvon tuomariamme.

Taas nähtiin Ellin velipoika Huugo

Piia, Ellin kasvattaja kyseli minua ennen oman koitoksen alkua handlaamaan yhden kasvateistaan kasvattajakehässä ja mikäpä siinä, kunhan selität mitä täytyy tehdä! Olin hieman hakusessa kokopäivän ajan ja kyselin, että mitä, miksi ja missä. Saattoi johtua väsymyksestäkin ja sateesta miksi haku oli päällä joka-asiasta. Minä menin jopa möläyttämään jotain sellaista mistä saattaisin saada vihamiehiä niskaani, mutta ajattelemattomana kun möläytin niin saan kärsiä seuraukset. Onneksi kukaan ei tainnut edes kuulla kun kyselin, että onkos tuo nyt pomerania vai kleinspitz mikä kehässä heiluu. Jollakulla olisi saattanut kuullemma tulla ryppyjä takkiin tästä.

Jokusen aikaa meni ennenkuin pääsimme Ellin kanssa kehään ja sinne menimmekin yksin, ainoana junnukoirana(junior). Pyyntö tuli heti pöydälle ja yritin ottaa kaiken homman niin, että neiti olisi expertti ja käyttäytyisi niinkuin pitääkin ja niin se sitten tekikin. Ei mitään ongelmia missään vaiheessa, ei murinaa, istumista kun tuomari käsitteli pentua. Häntäkään ei mennyt kertaakaan koipien väliin. Mahtavaa, ellen sanoisi!
Pöydältä edes'takas ja sitten kehän ympäri ja tuomarin eteen näitsti seisomaan ja odottamaan, että he kirjurin kanssa saavat arvostelunsa kirjoitettua loppuun ja laadittua meille tuomiomme.

''Koira saa ERI, SA ja voittaa luokkansa ja on myös ROP-Juniori''

Ensimmäinen ruusuke tuli ja se oli niinsanottu 'tiketti' Royal Canin Junior kilpailuun joka järjestettiin näyttelyiden lopussa. Pääsimme myös paras narttu kehään. Ellille iski siinä kehässä kamala pyllykutina ja se jäi rapsuttamaan itseään kesken kaiken kun yritimme kävellä kehää ympäri, mutta asiasta selvittiin seisottamiseen asti kuitenkin ja kun toiset kuulivt saavutuksensa Elli lösähti takapuolelleen ja alkoi taas kirputtamaan ja sille piti sitten vain nauraa. Ja sitten iski se ihmeellinen tunne kun kuulin saavamme sertifikaatin.
Kehän, olikohan hän nyt sihteeri sekä kuuluttaja joka aina kertoi mitä koirat saavat ja sijoittuivat käveli meidän kohdallemme ja kertoi että tulimme kolmansiksi eli PN3 ja että saamme SERTin. Anteeksi mitä?

 ''9 months old. Good propotions. Correct bite. Well set eyes and ears. Strong back. Enough angulations in front and back. Good body. Well set tail. In movement, good drive, but narrow in front and back.''

Suomennos minun taidoillani..

''9kuukautta vanha. Hyvä asento. Oikea purenta. Hyvin asettuneet silmät ja korvat. Vahva selkä. Tarpeeksi kulmauksia edessä sekä takana. Hyvä kroppa. Hyvin istuva häntä. Liikkeessä lennokas(?), mutta kapea edestä ja takaa.''

Hetki meni Elliä kehuessa ja kuunnellessa kasvattajan suusta onnitteluja kunnes oikeasti tajusimme mamman kanssa että neiti nappasi ensimmäisissä näyttelyissään SERTin.
Jäimme mamman kanssa odottelemaan vielä sitä Royal Canin järjestämää Junior kisaa ja siihen olikin aikaa peräti kolme tuntia. Kävimme kahvilla, Ellin kanssa ranskalaisilla ja sensellaista, mutta jotenkin vain jouduimme takaisin näyttelykentälle tuntia aiemmin juuri kun kunnon rankkasade alkoi. Ennen Juniori kehää kerkesimme siis kastua täysin vaikka sateenvarjo olikin. Elli oli ihan uitettu rotta ja minun oli vaikea liikkua märissä romppeissa. Päivälle oli luvattu sadetta mitä ei näkynyt kuin pienenä ripellyksenä ennenkui nyt. Vettä tuli saavista kaatamalla, vaakatosssa. Onneksi sade kuitenkin hellitti ennen viimeistä koitosta ja pääsimme kuivaamaan hieman neitiä jotta se olisi edustavampi.
Pidemmälle emme kehänkiertoa päässeet mikä oli ihan hyvä sillä Elli on täysin naatti päivästä. Silmät puoliksi kiinni ja se meinasi nukahtaa seisaillensakkin kun odottelimme liikkeelle pääsyä. Hyvin urheasti neiti seisoi mitä, 10minuutin ajan?
Ei voi olla kuin ylpäe tuosta pienestä räähkästä!

Tästä siis alkaa neidin virallinen näyttely ura ja hyvin pääsi alkamaankin.

JUN ERI1 SA PN3 SERT ROP-juniori