Kameran ulkoilutusta -20 asteen pakkasella, oli ne hurtatkin tietty mukana. Rakas ja kuvankaunis Ruusu konkari mallini, sekä mallin uraansa totutteleva Hippie-duudeli.
Lunta on tulla tupruttanut nyt aivan tuhottomasti ja maisemat ovat sitä mukaa muuttuneet kauniiksi. Nämä kuvat ovat muutaman viikon takaa ja pitäisi löytää aikaa napata kamera mukaan taas lenkille jotta saisin hauskoja kuvia lumessa, kirjaimellisesti uivista kleinspitzeistä.
Hippie mokoma täyttää huomenna 7. tammikuuta jo vuoden! En voi vaan uskoa että pikku pentu on kasvanut näin nopeasti, vastahan se meille tuli. Päivään mahtuu ainakin kakku kahvit, täytyy taikoa pennulle joku sopiva synttäri kakku ja ehkä joku lahja myös saattaa nenän eteen tipahtaa.
~Minun rakas
Hyvää juhannusta kaikille, toivottaa Tassujen Taikaa poppoo! Kun tämä juhannus sää on näinkin perinteinen eli tuulta, sadetta ja räntää niin palataan parilla viikolla taaksepäin ja muistellaan sitä ihanaa helle aaltoa ennen kylmää keskikesän juhlaa.
Meinasin lähteä kaatosateeseen kuvaamaan juhannus kuvan koirista, mutten halunnut hienohelmoja kiusata vaikka olisihan se ollut hauska.
Täältä Valkeakoskelta on löytynyt isännälle mieluisa kalastus paikka Apianlahdelta mistä hän pääsee narraamaan pöytään mm. kirjolohta! Paikka on pieni, mutta kala saalista on tullut ja me tyttöjen kanssa pääsimme myös matkaan mukaan eräänä kauniina päivänä. Tietysti minulla oli kamera mukana ja virralla oli todella ihastuttava vanha silta mihinkä koirat sopivat vallan hyvin mannekiineiksi. Yksi ihana yhteiskuva tuli niinsanotusti vahingossa otettua kun Hippie käveli ihanasti Ruusun viereen ja jopa pysyi hetken paikoillaan!
Elämää omakotitalossa järven rannalla, mikä sen parempaa kaupungissa elämisen jälkeen? Vaikeaa on varmaan palata syksyllä takaisin betoniviidakkoon. Nauttikaamme siis tämä kesä omasta rauhasta.
Muutimme Valkeakoskelle 19.05.2018 koirien ja kissojen kanssa. Isäntämme teki tämän mahdolliseksi kun hän sai töitä täältäpäin suomea ja hänen puoleltaan perhettä löytyi ihana, tuttu paikka missä voimme asua. Kyseinen paikka on ehkä joillekkin lukijoille tuttu aiemmista postauksistamme.
Hippielle ja kissoille paikka oli uusi, mutta kotiutumiseen ei mennyt kauaa ja pentu on oppinut pyytämään jo pihalle, aivan itse! Ruusu on ollut innoissaan vapaudesta, rauhasta ja tietysti omasta rannasta missä hän voi kahlailla niin paljon kuin haluaa.
Minulle itselleni tämä on ollut hermolomaa ja ehkä vähän kesälomakin kun jouduin lopettamaan työni Kuopiossa muuton takia. Uusia töitä olen kovasti täältä etsinyt mutta mikään ei ole vielä tärpännyt. Ehkä muutaman kuukauden työ ei ole kovin monelle palkan maksajalle mieleen.
Muutamme takaisin kuopioon elokuun lopulla samaan vanhaan asuntoomme, sillä maksamme siitä vuokraa. On kovaa pitää kahta asuntoa samaan aikaan sillä vuokra on korkea, mutta onneksi meidän ei tarvitse paljoa pulittaa kesä asunnostamme, ainakaan vielä. Kesän lopulla maksamme lämmitys ja sähkökulutuksen.
Olen ilmoittanut meidät Hippien kanssa kurssille, mutten voi sitä vielä varmaksi sanoa kun koirakoita otetaan mukaan vain viisi ja en ole saanut vielä tietoa, että pääsemmekö mukaan. Jos kyseisestä kurssista ei pian kuulu, kerkeän ehkä ilmoittaa meidät vielä toiseen paikkaan hieman erilaisemmalle kurssille. Jos jostain syystä emme täällä kerkeä harrastaa koti juttuja enempää, siirrän kurssi haaveet syksylle Kuopioon.
Hyvin pitkään mietin, että uskallanko. Keräsin rohkeutta ja tein sen. Ruusulta lähti turkki 26.05. samalla, kun isäntä ajeli Haminan mökin nurmikkoa. Olimme Haminassa viikonlopun ja se oli oiva paikka nakata mummo kiven päälle ja panna trimmeri hurisemaan. Monen monta viikkoa mietinnässä ollut turkin ajelu tapahtui viimein ja Ruusu vaikuttaa tyytyväiseltä, jaksaa ainakin Hippien kanssa leikkiä enemmän.
Ennen kun aloin trimmaamaan Ruusua, tuli mieleeni hassu kuva sarja, nurmikosta ja Ruususta joten pyysin isäntää ajelemaan nurmikkoa, että yksi alue jäi ajamatta. Hän myös auttoi kuvien otossa ja idea oli kuullemma ihan hauska, joten tässä teille Ruusun, 9v muodon muutos!
Kleinspitzin, sekä monen muun pitkäkarvaisen koiran trimmaamisesta ollaan niin monta mieltä, meille tämä on kokeilu mikä on osoittautunut toimivaksi. Joku sanoo että turkin oma UV-suoja sekä muu mikä pitää koiraa suojassa auringolta, staeelta ja tuulelta menee pilalle kun turkki ajellaan. Onhan se totta, mutta mustan vanhan koiran on paljon helpompi olla helteellä lyhyemmässä karvassa. Olemme äidin kanssa käyttäneet Puffen joskus trimmissä ja se oli yhden kesän naku, samana kesänä ajelimme myös 14 vuotiaan lapinkoiramme ja heillä oli niin paljon parempi olla.
Pakko myöntää että harmittaa hieman, sillä Ruusun turkki oli todella hyvässä kunnossa, mutta ajattelin mummeliinin parasta ajelemalla turkin. Turkki kasvaa aina takaisin. Se nuoreni monella vuodella ja näyttää hyvinkin sporttiselta.
Hippie on ihmetellyt, kun se ei saakkaan enää Ruususta yhtä hyvin kiinni riepotellakseen sitä leikkimään. Turkki kaipaa hieman siistimistä, sillä pidempiä tupsuja löytyy sieltä sun täältä, mutta ollaan tähän tyytyväisiä ja hän on suloinen.
Pitkästä aikaa Mamman kanssa yhdessä harrastusten parissa, ihanaa yhteistä aikaa! Olen viimeaikoina käynyt yksin mätsäreissä koirien kanssa, mutta nyt pääsimme Mamman kanssa yhdessä tien päälle, mukanamme ensikertalainen Hippie.
Suuntasimme Varkauteen Mekaanisen musiiki museon järjestämään match showhun 10.05.-18 helatorstaina. Mamma oli hakenut minut, Ruusun ja Hippien edellisenä päivänä Leppävirralle ja pääsimme aikaisin paikanpäälle. Hippie oli ihmeissään moisesta autoilusta, mutta käyttäytyi todella mallikkaasti takapenkillä Ruusun ja Ellin kanssa. Räyhä herra Puffe jäi tälläkertaa kotiin.
Mekaanisen musiikin museon pihan parkkialueelle oli laitettu kaksi kehää jotka olivat sopivan kokoisia, eivät liian isoja taikka liian pieniäkään, ainakaan meille, pienempien koirien pyörittäjille. Hippie käyttäytyi hienosti myös paikanpäällä vaikka autosta ulos tullessa pääsi pari haukahdusta ja ihmetys tönötys jäätymistä. Se tuli niin hienosti vierellä ja uskalsi tehdä jopa tarpeensa sivummalle aluetta.
Ruusu ja Elli käyttäytyivät normaaliin tapaansa, hyvin ja Elli meni mököttämään kevythäkkiin heti kun se oli pystyssä. Kehien alkuun jäi vartti aikaa kun olimme ilmoittautuneet sekä asettautuneet varjoon. Ensin oli tietysti lapsi ja JH kehät kunnes oli pentujen vuoro, eli olimme Hipin kanssa ensimmäisenä menossa kehään meidän porukasta. Jännitys iski heti ilmoittautumis luukulla ja oli huipussaan kun astuimme kehään mutta helpotti hieman kehässä kun päästiin tekemään yhdessä.
Hippien kehä käyttäytyminen oli ihailtavaa vaikka hölmö pennun retale ei tietysti vielä malta seistä paikallaan sekuntiakaan. Kehuin sitä jatkuvasti ja nakkasin namia suuhun kun se malttoi edes hetken olla neljän jalan.
Liikkuminen sujui todella hyvin, ei vedetty eikä kiskottu vaan kuljettiin niin hienosti vierellä suurimman osan ajasta, jopa kontaktissa vaikka muuta hälinää löytyikin ympäriltä.
Pöydällä olimme hieman pidättäytyneitä, tuomari oli jännittävä juttu, mutta annettiin nätisti katsoa hampaat ja muutenkin kopeloida ilman mutinoita koko pieni koira läpi. Saimme enismmäisestä kehä pyörähdyksestämme punasen nauhan ja punaisten kehässä pääsimme kolmannelle sijalle. Eikä! Super pentu!
Alla Hipin suorituksesta video;
Palkintokuvat olivat ''hieman'' haastavia ottaa tämän duracellin kanssa. Sain sieltä kuitenkin pari hyvää ja laitoin myös huumori mielessä pari epäonnistunuttakin!
Mamma päätti esittää Ellin tälläkertaa aivan itse. Vaikka Mammaa jännittikin ja jopa vapisi hieman ennen kehään menoa se meni paremmin kuin hyvin! Elli & Mamma nappasivat pienten aikuisten punaisten kehän ykkössijan! Elli käyttäytyy kehässä niin nätisti ja malttaa seistä todella hienosti, asettaen aivan itse itsensä. Ihana oli katsoa pitkästä aikaa Mamman ja Ellin yhteistyötä, viimeksi taisin nähdä heidät kehässä kun Elli oli puolen vuoden ikäinen. Suuri jännitys palkittiin ja Mamma sanoikin päivän päätteeksi, että nyt tuli taas himo lähteä uudestaan.
Me olimme Ruusun kanssa veteraaneissa sitten viimeisenä kehässä jota odotimme innolla. Hellelukemat kurkottelivat kahtakymmentä ja varjossa oli sopivan viileää, koirilla oli kyllä hieman lämmin mutta pärjäsivät hienosti kun oli vettä tarjolla.
Ruusu oli innoissaan taas menossa kanssani mistä saan olla iloinen, häntäkin heilui välillä mitä ihastelen. Vaikka neiti laukkasi ensimmäisellä kehä kierroksella hetken, se jaksoi ravata todella hienosti loppuun asti. Veteraaneja oli vain muutama, joten olimme kaikki samaan aikaan kehässä. Ruusu ei siis saanut puntaista taikka sinistä nauhaa vaan sijoituimme suoraan. Tuomari taisi tykätä meidän tytöistä kun Ruusu pääsi ykkössijalle! Kova kilpailu, mutta eikä, nyt oltiin Ellin kanssa best in show kehässä vastakkain!
Best In Show kehä alkoi välittömästi veteraani kehän jälkeen ja koirat olivat kuumissaan ja väsyneitä. Hippie joutui odottamaan yksin varjossa kevythäkissä joka aiheutti vikinää ja raapimista. Onneksi sain apuja vieressä olevalta tytöltä jolle nopsaan sanoin että ''jos se vikisee niin tökkää vähän verkkoa''.
Kuulin kehään Hipin vikinän, mutta yritin keskittyä Ruusuun joka oli taas todella hienosti kehässä vaikka olikin pakahduttavan kuuma suoraan auringossa. Onneksi pieni tuulenvire helpotti suoritusta. Elli ja Mamma nappasivat todella hienolla suorituksella neljännen sijan ja me pääsimme Ruusun kanssa toiseksi! Niin hieno päivä, koirat ja fiilis!
Viisi pussia palkintoja, viisi ruusuketta sekä pokaalia. Super tyttöjä ja pätevä Hippie 4kk ekoissa mätsäreissä! Jokainen käyttäytyi todella hienosti ja liikkuivat hyvin. Päivän päätteeksi kaikille iski väsy ja minulla oli jalat kipeät. Hippie nukkui pitkät päiväunet kun pääsi lepäämään. Kävimme vielä mätsäreiden jälkeen mummolassa varkaudessa ja siitä ajoimme Leppävirralle mökille pika käynnille jonka jälkeen pääsimme rauhoittumaan. Kannatti lähteä ja yritämme Mamman kanssa päästä yhdessä taas enemmän harrastamaan koirien kanssa.
Osan postauksen kuvista ovat ottaneet Ape Karjalainen sekä Nora Paloma ja niistä löytyy kuvaajien oma vesileima ja ne ovat kopioitu blogiin kuvaajan luvalla. Kiitos hielle ihanista kuvista!
Pentu sitä ja pentu tätä, edellinen postaus yritti olla jonkinlainen mielipide ja asiaan liittyvä, mutta jotenkin se jäi kesken sekä vaihtoi ehkä aihetta enkä saanut siitä enempää irti. Ehkä joku päivä teen samaan aiheeseen liittyvän tekstin, tai sitten en. No mutta pennut sikseen, entäs Ruusu?
Nuu-Nuu on sopeutunut pennun läsnäoloon todella hienosti. En olisi uskonut sen lämpeävän Hipille edes viikossa, mutta nämä kaksi leikkivät jo neljäntenä päivänä yhdessä.
Ensimmäiset päivät Ruusu oli hieman mustasukkainen, mutta kun hän sai normaalisti huomiota, se mielentila ehkä vaan unohtui. Kävimme yhdessä, kaksin pihalla ilman pentua ja neiti nautti saamastaan luksus ajasta kanssani.
Ruusu on ehkä väsynyt, mutta samalla pentu on tuonut mummolle lisää virtaa, kertaheitolla ikä tippui viisi vuotta. Hän itse joskus aloittaa leikin, vahtii ja opettaa, antaa jopa omaa ruokaansa maistaa.
En voisi olla tyytyväisempi tähän opettajaan, mikä Hippiellä on. Hän on viisas, suloinen ja vaikkakin ahmatti, niin maltillinen. Rauhallinen, rakastava katse.
Ruusu sopii hyvin opettajan rooliin, vaikka onkin 95 prosenttia alakynnessä taistelutilanteissa. Lapanen, sellainen se on ja muuksi se ei muutu.
Jo ennen pennun tuomista taloon, mietin monet kerrat, miten täydellinen esikuva tuo mummo olisikaan pienelle kulkijalle. Lunkisti kaikki asiat ottava tyyppi, paitsi postimiehelle täytyy kiroilla oven läpi, jotta menisi muualle häiriköimään.
Ruusun kautta toivon Hippien oppiva rauhallisuutta uusissa tilanteissa, päättely kykyä sekä hyvää käyttäytymistä. Toivon vain, että pikku-neiti ei kiusaisi liikaa jo iäkästä rouvaa vaan antaisi sen levätä, ladata pattereita tarpeen mukaan. Kotona Ruusulla on turvapaikkana sänky, kunnes Hippie kasvaa pomppu kuntoon. Onneksi siihen on vielä aikaa. Sohvalle pikku neiti pomppii vaikka kieltäisikin.
Päätin kauan aikaa sitten, että kun uusi pentu tulee taloon; jos Ruusua kiusataan, pentu lähtee. Tämä on ja pitää vaikka miten pahalle se tuntuisikaan. Mietin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, jos näin tulee käymään, että Ruusu ei saisi olla rauhassa ja että leikistä syntyykin sota.
Hyvin suurella todennäköisyydellä näin ei kuitenkaan pääse käymään, sillä kun noita kahta katsoo, niin ei vaan voisi käydä. Ei sitä koskaan tiedä, mutta epäilen vahvasti.
Onneksi Ruusulla on oma lomakohde pennusta, Mamman luokse hän pääsee aina kun on tarve.
Mitään muuta en voisi tässä maailmassa pyytää, että Ruusulla olisi hyvä elämä, minun kanssani. Mikään, eikä kukaan voi tulla siihen väliin.
