Kameran ulkoilutusta -20 asteen pakkasella, oli ne hurtatkin tietty mukana. Rakas ja kuvankaunis Ruusu konkari mallini, sekä mallin uraansa totutteleva Hippie-duudeli.
Lunta on tulla tupruttanut nyt aivan tuhottomasti ja maisemat ovat sitä mukaa muuttuneet kauniiksi. Nämä kuvat ovat muutaman viikon takaa ja pitäisi löytää aikaa napata kamera mukaan taas lenkille jotta saisin hauskoja kuvia lumessa, kirjaimellisesti uivista kleinspitzeistä.
Hippie mokoma täyttää huomenna 7. tammikuuta jo vuoden! En voi vaan uskoa että pikku pentu on kasvanut näin nopeasti, vastahan se meille tuli. Päivään mahtuu ainakin kakku kahvit, täytyy taikoa pennulle joku sopiva synttäri kakku ja ehkä joku lahja myös saattaa nenän eteen tipahtaa.
~Minun rakas
Meille tuli alkuviikosta mysteeri paketti minkä äiskä toi postista. Minnuu hieman ihmetytti tämä iso, mutta kevyt laatikko. Ensimmäisen päivän laatikko seisoi olohuoneessa avaamattomana, koska äiskä sanoi, että kai meidän pitää joku juttu tähän teille lukijoille keksiä! Joten, eikun jännittämään ja arvailemaan mitä täältä löytyy eikös juu?
Se on jotain koiran kokoista sekä ainaskin siitä löytyy vihreetä.. Joko arvaat?
Paljastamme mysteeri paketin sisällön ensikuun alkupuolella, kunhan palaamme Norjan reissusta. Mulla on nyt oma passi ja pääsen rajan ylitse, paketin sisältö mukanani. Ruusu-mummollakin on passi ja hän tulee mukaan. Me nukutaan kuullemma teltassa ja kalastellaan kokonainen viikko! Tulee kivaa, tai niin ainakin isi kertoo.
Ette kuitenkaan arvaa mitä paketissani on. Lyön siitä vaikka vetoa! Hihhii!
On video tuokion aika, nimittäin nyt tulee se video, minkä piti olla jo kuukausi sitten tehtynä kun neiti täytti kuusi kuukautta. Oman elämäni sankarina olen tapellut kahden viikon verran kolmen eri antibiiootti kuurin kanssa joten mieli on ollut maassa, vatsa kuralla ja rampattu vastaanotolla. Nyt kaikki on tasaisempaa ja pääsin vihdoin, ilman kipuja, tekemään sen pahuksen kasvu videon Hippiestä.
Hippie on ollut meidän luonamme tasan 150 päivää. Video klippejä oli niin paljon, että jouduin lisäämään videossa olevaan musiikkiin yhden ylimääräisen kertosäkeen loppuun, koska en halunnut jättää mitään tärkeää pois. Jouduin kuitenkin luopumaan joistain ihanista videon pätkistä, koska tästä olisi tullut mielestäni aivan liian pitkä. Ehkä saatan tehdä myöhemmin Ruusu + Hippie videon miten he tutustuivat ja elelevät nykypäivänä sulassa sovussa, jos mielenkiintoinen musiikki sattuu eteen joka inspiroi.
Tältä videolta näkee enemmänkin pennun kasvun yhdeksän viikkoisesta pallerosta seitsemän kuukauden ikään. Teen myöhemmin erikseen temppu videoita kunhan Hippie kasvaa ja kehittyy.
Kiirettä, myöhästelyä, ajan hukkaan heittämistä ja postauksien aloitus hankaluuksia. Tässä sitä taas ollaan, melkein kuukausi postauksessa kerrottavan päivän ajankohdasta myöhässä. Uutta? Ei.
Todella moni spitzin omistaja tietää tämän rodun hampaiden vaihdon niinsanotuista ongelmista. Puhun nyt kulmureista, kun ne eivät vaan millään irtoa. Todella suurella prosentilla on tämä ongelma ja niin on meidän perheemme jokaiselta spitziltä jouduttu poistamaan kulmurit eläinlääkärissä. Tämä ongelma kohtasi myös Hippien.
Näinkin hienosti pysyvät hampaat tulla tupsahtivat ja maito kulmurit eivät sitten liikahtaneetkaan. Yksi yläetu hampaistakin oli hyvin tiukasti kiinni kunnes sekin lähti onneksi pois juuri ennen eläinlääkäriin soittoa. Minä olen laittanut talteen kaikki löytämäni irto hampaat myöhempää käyttöä varten, jospa niistä korun saisi! Puffen kulmahampaista tehtiin minulle ja Mammalle korvakorut aikoinaan.
Maitohampaiden lähtö on hyvin tärkeää ja jos ne eivät näytä liikahtavan ja pysyvät hampaat kasvavat vääriin asentoihin voi se aiheuttaa myöhemmällä iällä ongelmia syömisen kanssa, myöskin purenta on tietysti hassun näköinen. Tupla hampaista tuli naapuristakin kommenttia, että ne näyttävät hurjalta ja pakko se oli myöntää, että pikku torahampaista oli oitis päästävä eroon.
Yllä näette ensimmäisessä kuvassa vielä tietämättömän korvaeläimen, että mitä sinä päivänä tapahtuisikaan. Seuraavassa kuvassa olimme odottelemassa omaa vuoroamme klinikan pihassa, itse hieman jännittyneenä itku kurkussa.
Niin kovasti olisin halunnut viedä Hippien hammasspesialistin hoiviin Oiva Eläinklinikalle, mutta heillä oli todella pitkät jonot ja itse lähtin hoitamaan tätä asiaa hieman myöhässä, joten soitimme Lempäälän pieneläinklinikalle jonne pääsimme hyvinkin nopeasti.
Klinikalla minua jännitti todella paljon, sillä tämä oli ensimmäinen ihan oman koiran hammas operaatio ja olin aivan yksin ilman minkäänalista tukea. Olin varmistanut Mammalta, että jos paniikki iskee voisin osittaa hänelle operaation aikana. Onneksi ei tarvinnut.
Odotus aikana kävimme pihalla, jotta Hippie saisi tehdä asiansa ennen toienpidettä. Täytimme myös hoitajan kanssa tietomme järjestelmään ja pääsimme toimenpide huoneeseen hyvin nopeasti.
Normaliin tapaan mitattiin paino ja lääkäri kuunteli keuhkot sekä sydämen. Kaikki oli hyvin, joten Hippie sai rauhoitus piikin ja kysyin lääkäriltä, että saisinko minäkin rauhoittavan koska jännitti niin paljon tämä tilanne. Onneksi lääkäri oli mukava ja tajusi huumorini ja nauroi.
Melkein välittömästi lattialle päästyään ja lääkärin lähdettyä huoneesta, alkoi pientä hirveästi unettamaan. Se kapusi syliini ja muuttui veltoksi mistä itselleni iski jonkinsortin paniikin laukeamis reaktio ja kyllä, itkin hieman. Samalla kun pentu nukahti, se murahti pidemmän matalan murahduksen mikä oli mielestäni hassua. Mutta katsokaa nyt miten pihalla voi pieni eläin olla..
Lääkäri palasi noin kymmenen minuutin kuluttua katsomaan meitä ja nosti Hippien pöydälle sylistäni, jotta pääsisi aloittamaan hampaiden poiston.
Klinikalla oli todella ihana henkilökunta ja olin todella kiitollinen kun minulta kysyttiin, että saako tassukarvoja ajaa että he saisivat kanyylin paremmin paikoilleen. Kerroin, että olemme menossa näyttelyihin, joten he eivät ajaneet karvoja jotta näyttelyssä ajeltu tassu ei aiheuttaisi suurempia katseita.
Vasemmalla näette uneliaan eläimen valmiina operaatioon, täysin tietämättömänä ja pihalla kaikesta tapahtuneesta ja tapahtuvasta.
Lääkäri kurkki suuhun ja sanoi aika arvioksi puolisen tuntia ja että voisin jäädä katsomaan tai mennä vaikka kahville. Päätin katsoa kanyylin laiton, sekä nukutuksen ja lähteä sitten hetkeksi toisaalle sillä en kamalasti halua nähdä kun eläintäni ronkitaan ja kun itselläni on niin huonot hampaat, tuli hieman huono olo ja muistoja hammaslääkäristä.
Kävin odotellessani pikaisesti kaupassa ostamassa koirille uuden tassupyyhkeen ja kun palasin klinikalle, ei mennyt aikaakaan kun pääsin katsomaan heräilevää pentua.
Laskua maksaessani keskustelimme lääkärin kanssa kipulääkityksestä, koska Hippien veljellä oli tullut ruiskusta allerginen reaktio, antoi lääkäri mukaamme vaan tabletteja. Ostin klinikalta myös lisää betadineä Norjan reissuamme ajatellen.
Kun pentu kuuli ääneni käytävästä se lähti horjuen kävelemään minua kohti hoitajan luota rauhoittuen paikoilleen, lysähtäen maahan kun tulin sen luokse. Odottelimme jonkun aikaa klinikalla, että Hippie heräilisi tähän maailmaan, jonka jälkeen pääsimme lähtemään kotiin. Rapsuttelin pentua jonkun tovin toimenpidehuoneen lattialla ja välillä se jaksoi nostaa päätänsä. Kun käytävästä kuului hoitajan ääni, nosti pentu päätänsä ja murisi.
Yllä kuva kotimatkasta autossa, sekä hyvin utelias kissa ystävä ihmettelemässä, että mitä duracell kaverille on käynyt. Hippiekin jaksoi hetken pitää päätä ylhäällä ja tervehtiä kissa ystäväänsä kunnes se vaipui takaisin uneen tuhisten omiaan.
Ruusu oli aivan ihmeissään tilanteesta ja kun tulimme kotiin, päästin sen pihalle, Hippie vielä sylissäni. Ruusu ei malttanut tehdä muuta, kun hyppiä vasten minua inisten ja ihmetellen pennun olotilaa. Menin kyykkyyn ja näytin Hippietä Ruusulle jotta he saisivat haistella, koska Hippiekin hieman havahtui toisen huolestuneesta ininästä. Ruusu nuoli pennun naamaa häntä heiluen, korvat luimussa.
Menimme sisälle, laskin Hippien olohuoneen lattialle ja mummokoira oli niinkin huolissaan, ettei päästänyt pentua silmistään vaan kyttäsi tilannetta ensin kauempaa kunnes meni hoitamaan pentua aivan sen viereen. Ihana Nuu-Nuu!
Yllä pahamaiset maitohampaat. Yksi hammas oli tiukemmassa kuin muut, johtuen sulamattomasta, pidemmästä juuresta. Onneksi hampaat lähtivät kuitenkin todella nätisti, niin lääkäri ainakin sanoi. Neljä kulmuria, kaikki muut hampaat olivat vaihtuneet. Röntgeniä ei tälläkertaa tarvittu ja säästyimme röntgen maksusta.
Muutaman tunnin jälkeen operaatiosta Hippie jaksoi jo kävellä omatoimisesti vesikupille joten annoin sille pientä välipalaa, koska se ei saanut aamulla aamuruokaa mikä oli taas niin väärin kun kaikki muut söivät mutta hän ei. Voi sitä huutoa ja ravaamista ympäri asuntoa.
Illemmalla kävimme ulkona pidemmän aikaa ja vaikka Hippie olikin vielä hyvin väsynyt, jaksoi se tehdä asiansa ja sisälle tultaessa se käpertyi nukkumaan aivan minuun kiinni, tuhisten.
Hammas operaation hinnaksi tuli 154,40€ sisältäen klinikkamaksun, tarvikkeet, toimenpiteen sekä lääkkeet. Betadine pullosta tuli vielä loppusummaan +10€, eli koko lasku oli 164,40€ mikä ei ollut todellakaan paha hinta.
Spesialistilla hinta olisi ollut satasen tai pari enemmän, mutta ei ainakaan harmita, koska toimenpide sujui hyvin, asiakaspalvelu oli mitä ihanin ja mikä tärkeintä, Hippie voi hyvin. Hampaat etsivät vielä paikkaansa, yläkulmurit ovat todella nätisti jo purennassa, mutta alahampaat iskevät vielä vähän yläikeneen ja toivon, että ne asettuvat pian paikoilleen.
Tähän loppuun vielä video kooste uneliaasta Hippiestä, sekä huolehtivasta Ruususta jonka kokosin puhelimen klipeistä jos joku nyt haluaa velton pennun nähdä.
Hyvää juhannusta kaikille, toivottaa Tassujen Taikaa poppoo! Kun tämä juhannus sää on näinkin perinteinen eli tuulta, sadetta ja räntää niin palataan parilla viikolla taaksepäin ja muistellaan sitä ihanaa helle aaltoa ennen kylmää keskikesän juhlaa.
Meinasin lähteä kaatosateeseen kuvaamaan juhannus kuvan koirista, mutten halunnut hienohelmoja kiusata vaikka olisihan se ollut hauska.
Elämää omakotitalossa järven rannalla, mikä sen parempaa kaupungissa elämisen jälkeen? Vaikeaa on varmaan palata syksyllä takaisin betoniviidakkoon. Nauttikaamme siis tämä kesä omasta rauhasta.
Muutimme Valkeakoskelle 19.05.2018 koirien ja kissojen kanssa. Isäntämme teki tämän mahdolliseksi kun hän sai töitä täältäpäin suomea ja hänen puoleltaan perhettä löytyi ihana, tuttu paikka missä voimme asua. Kyseinen paikka on ehkä joillekkin lukijoille tuttu aiemmista postauksistamme.
Hippielle ja kissoille paikka oli uusi, mutta kotiutumiseen ei mennyt kauaa ja pentu on oppinut pyytämään jo pihalle, aivan itse! Ruusu on ollut innoissaan vapaudesta, rauhasta ja tietysti omasta rannasta missä hän voi kahlailla niin paljon kuin haluaa.
Minulle itselleni tämä on ollut hermolomaa ja ehkä vähän kesälomakin kun jouduin lopettamaan työni Kuopiossa muuton takia. Uusia töitä olen kovasti täältä etsinyt mutta mikään ei ole vielä tärpännyt. Ehkä muutaman kuukauden työ ei ole kovin monelle palkan maksajalle mieleen.
Muutamme takaisin kuopioon elokuun lopulla samaan vanhaan asuntoomme, sillä maksamme siitä vuokraa. On kovaa pitää kahta asuntoa samaan aikaan sillä vuokra on korkea, mutta onneksi meidän ei tarvitse paljoa pulittaa kesä asunnostamme, ainakaan vielä. Kesän lopulla maksamme lämmitys ja sähkökulutuksen.
Olen ilmoittanut meidät Hippien kanssa kurssille, mutten voi sitä vielä varmaksi sanoa kun koirakoita otetaan mukaan vain viisi ja en ole saanut vielä tietoa, että pääsemmekö mukaan. Jos kyseisestä kurssista ei pian kuulu, kerkeän ehkä ilmoittaa meidät vielä toiseen paikkaan hieman erilaisemmalle kurssille. Jos jostain syystä emme täällä kerkeä harrastaa koti juttuja enempää, siirrän kurssi haaveet syksylle Kuopioon.
Hyvin pitkään mietin, että uskallanko. Keräsin rohkeutta ja tein sen. Ruusulta lähti turkki 26.05. samalla, kun isäntä ajeli Haminan mökin nurmikkoa. Olimme Haminassa viikonlopun ja se oli oiva paikka nakata mummo kiven päälle ja panna trimmeri hurisemaan. Monen monta viikkoa mietinnässä ollut turkin ajelu tapahtui viimein ja Ruusu vaikuttaa tyytyväiseltä, jaksaa ainakin Hippien kanssa leikkiä enemmän.
Ennen kun aloin trimmaamaan Ruusua, tuli mieleeni hassu kuva sarja, nurmikosta ja Ruususta joten pyysin isäntää ajelemaan nurmikkoa, että yksi alue jäi ajamatta. Hän myös auttoi kuvien otossa ja idea oli kuullemma ihan hauska, joten tässä teille Ruusun, 9v muodon muutos!
Kleinspitzin, sekä monen muun pitkäkarvaisen koiran trimmaamisesta ollaan niin monta mieltä, meille tämä on kokeilu mikä on osoittautunut toimivaksi. Joku sanoo että turkin oma UV-suoja sekä muu mikä pitää koiraa suojassa auringolta, staeelta ja tuulelta menee pilalle kun turkki ajellaan. Onhan se totta, mutta mustan vanhan koiran on paljon helpompi olla helteellä lyhyemmässä karvassa. Olemme äidin kanssa käyttäneet Puffen joskus trimmissä ja se oli yhden kesän naku, samana kesänä ajelimme myös 14 vuotiaan lapinkoiramme ja heillä oli niin paljon parempi olla.
Pakko myöntää että harmittaa hieman, sillä Ruusun turkki oli todella hyvässä kunnossa, mutta ajattelin mummeliinin parasta ajelemalla turkin. Turkki kasvaa aina takaisin. Se nuoreni monella vuodella ja näyttää hyvinkin sporttiselta.
Hippie on ihmetellyt, kun se ei saakkaan enää Ruususta yhtä hyvin kiinni riepotellakseen sitä leikkimään. Turkki kaipaa hieman siistimistä, sillä pidempiä tupsuja löytyy sieltä sun täältä, mutta ollaan tähän tyytyväisiä ja hän on suloinen.
Pari viikkoa sitten kun olimme vielä Kuopiossa, tapasimme toistaiseksi viimeisen kerran Cocon keskiviikkona 16.05. ja kävimme leikkimässä aivan uudessa paikassa. Matkustimme Hippien ja Ruusun kanssa bussilla määränpäähän, voitteko kuvitella miten kuuma voi bussissa olla, jos ulkona on varjossa +24? Aivan kamalaa, mutta onneksi oli vettä mukana ja olimme menossa rannalle leikkimään.
Coco hyppeli rantavedessä innoissaa, Ruusu kävi tassuttelemassa, mutta Hippi ei tainnut koskeakkaan veteen. Onneksi leikki luisti kuitenkin vaikka arkajalka jäikin paljosta paitsi. Rannalla parasta oli kepit ja puu kuutio mitä kanneltiin ympäriinsä ja yritettiin varastaa aina kaverilta.
Coco ei aina pysynyt Hippien perässä, joten hän nappasi remmistä pysyäkseen mukana. Hippi pysähtyi välillä ihmettelemään, että mihin hän jäi kiinni.
Nappasimme leikin lopuksi pari yhteiskuvaa mitä pääsemme vertailemaan viimeistään syksyllä, kun näemme taas. Me muutimme Valkeakoskelle täksi kesäksi isännän töiden takia. Kuopio kutsuu taas syksyllä, nyt nautimme omakotitalon rauhasta järven rannalla.
Ilmat lämpenevät ja luonto vihertää! Palataan ajassa muutaman viikon taakse kun tapasimme Cocon kun ihana vihreä oli vasta heräilemässä tähän kesään. Nämä pienet pörröiset lapset vetävät yhdessä sellaista rallia, että kamera ei kerta kaikkiaan pysy perässä. Onneksi muutama kuva sentään onnistuu sieltä sun täältä kun pennut vähän hidastavat vauhtia. Ystävykset pääsivät tälläkertaa juoksemaan Puijolle ja hauskaa oli, varsinkin kun kakarat saivat vesikupin hampaisiinsa.
Kuppia revittiin, kiskottiin, retuutettiin ja heitettiin. Vaikka hihnat saivat myös oman osansa hammastelusta, välillä keskityttiin onneksi siihen kaveriin.
Kuuma ilma aiheutti läähätyksen harjoittelemista ja vesi maistui niukasti, koska vesikuppi oli parempi leluna. Leikkiä jatkui yli tunnin verran kunnes päätimme lähteä kohti kotia"kreivin aikaan", kun tumma sade pilvi hiipi yläpuolellemme.
