26. Sukua kaivelemassa

Elli fantti cameleontti joka näyttää aina erilaiselle kun sen näkee. Koirien turkki on hauska asia, ainakin minun mielestäni. Joskus ei voi millään tietää minkänäköinen koira on aikuisena kun se pentuna voi olla täysin musta taikka vaalea ja aikuisena se onkin sitten täysin vastakohta. Ellistä on aina nähnyt että jonkin sortin oranssisoopeli sieltä kuorituu, mutta kun neiti on vaihtanut turkkiansa tummasta vaaleaan ja taas vaaleasta tummaan. On ollut huvittava seurata turkinkasvua ja värimuutoksia.

''Näyttelyissä kleinspitz on jaettu kolmeen eri väriryhmään - valkoinen, musta & ruskea ja muut värit - joista jokainen arvostellaan omana rotunaan. Muut värit kattavat kaikki mainitsemattomat värisävyt, joten värien kirjo on melkoinen. Sallittuja ovat lähes kaikki värit, esimerkiksi oranssi, kerma, sudenharmaa, oranssisoopeli, kermasoopeli ja black&tan.''
Lähde Pienpystykorvat ry

''Soopeli on useimmiten kauttaaltaan punaruskea tai keltainen väri. Karvojen kärjissä voi olla eumelaniiniväriä; viiksikarvat ovat aina eumelaniiniväriset. Joillain roduilla väritykseen kuuluu huomattavasti enemmän eumelaniinia ja väritys muistuttaa riistanväristä. Erotuksena on se, että riistanvärisellä koiralla eumelaniini esiintyy karvoissa sekä kärjessä että tyvessä, soopelilla vain kärjessä. Sävyn määrää jokin toinen geenitekijä''
Lähde Wikipedia

Seuraava 'hassu' seikka neidin turkissa on se, että isä ja äiti ovat molemmat täysin mustia joten tämä oranssi pigmetti tulee siis syvemmältä suvusta. Ruusun kennelin eli Pienenpolun kennelissä on oransseja yksilöitä kun taas Aimon(MR's Aim For The Trick) Magical Rose's on täynnä mustia turrikoita, mutta Aimonkin suvussa on ruskeaa pigmenttiä.

Alla Aimon sukua:

Alla hieman Ruusun sukua josta näkee mistä Elli on perinyt turkkinsa. Ruusun äidin äiti Pienenpolun Lady Katjuska omistaa samanlaisen soopeliturkin kuin Elli. Löytyy maski, vaalea häntä ja tumma selkä.

Hyvin, HYVIN paljon samaa näköä eikö? Tässä siis Pienenpolun Ladu Katjuska ja meidän pienenpieni Elli.

Tässä vielä linkit Ruusun ja Aimon koiranettiin mistä pääsette näkemään sukutaulut paremmin ja voitte vähän tutkiakkin jos kiinnostaa! :)
Pienenpolun Lady Black Rose
Magical Rose's Aim For The Trick

Oli mielenkiintoista perehtyä Ruusun ja Ellin sukujuuriin ja tutkailla minkälaista koiraa sieltä löytyykään. Harmi kun monista ei löydy kuvia joista näkisi minkälaista soopelia ja ruskeaa sieltä tulisikaan esiin, mutta näihin olen tyytyväinen. Tutkailin sukuja hieman pidemmällekkin mutten tähän ala niitä sekoittamaan ettei mene ihan plörinäksi.
Toivottavasti tykkäsitte tämmöisestä sukujuurten kaivelu postauksesta!

20. Kun Ruusu tuli taloon

Ruusunen on ollut meillä jo kuukauden ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä ihana dessukka on valloittanut meidän sydämet ihanalla luonteellaan ja olemuksellaan. Ruusu on hellyyttävä tapaus, rauhallinen, mutta samalla pirteä ja niin rakas jo nyt. En ihmettele josko naapuritkin ovat hymyilleet kun ollaan astuttu neidin kanssa ulos kun Ruusu on välillä haukahdellut terveiset.
Olemme kerenneet kuukaudessa tehdä Ruusun kanssa vaikka mitä! Tutustuimme todella nopeasti ja ensimmäiset päivät olivat tietty ihmettelyä ja kokeilemista mutta sitten pikkuhiljaa Ruusunen sopeutui ja on ollut hyvinkin tyytyväinen koiruus.

Tuntematonta koiraa ei voi tulkita täysin varmaksi, että mitä se ajattelee mistäkin, koska eihän se ole sama asia kuin pentuna hankittu ystävä johonka tutustuu sen elämänkaaren aikana. 6vuotias Ruusu on ollut meille kuin pentu, ensimmäisinä päivinä meillä oli sanomalehdet lattialla koska neiti oli tottunut pääsemään aamupissille jo neljältä aamulla, mutta lehdet unohdettiin neljäntenä päivänä kun Ruusu oli tottunut uuteen rytmiinsä joka on hieman vaihteleva, mutta koira käytetään ulkona heti herättyä ja kolmesti taikka neljästi päivässä.
Ruusu on nyt hevoseni muuton jäkeen päässyt kanssani tallille mukaan ja on nauttinut sielläkin kun saa olla vapaana ulkona. Neidistä on tullut siis aktiivinen tallikoira! Muotovaliosta tallivalioksi, niinkuin ihana ''talli-isäntämme'' Timppa sanoo.

Mitä tähän meidän ''kaikenlaiseen harrastamiseen'' tulee, teemme jokapäivästä hieman erilaisen, mutta rutiineja ovat ulkoilut, ruokailut, tallilla käymiset sekä pienet herkku hetket.
Herkulliset hetket ovat toisinaan aktiivipallon kanssa tuhisemista taikka klikkerin kanssa temppuilua. Erikoisemmat herkkusuu päivät ovat sitten näyttelyiden merkeissä ja joskus ulkoillessa olemme harjoitelleet myös hieman tokoilua.

Jos asuisin yksin ja Ruusu olisi vain minulla niin olisin ostanut sille kaikenmaailman ihanaa tavaraa varmasti kasoittain, mutta taloudessa mököttävä mies hieman on jarrutellut asian kanssa joten olen kerennyt kuukauden aikana ostaa Ruusulle yhden lelun joka on jo suolistettu eli rikottu/revitty/pureskeltu rikki. Parsinneula joutui töihin ja vinkuti viu viu lelu on ollut tikattavana ja Ruusu iloinen kun sai lelunsa takaisin käyttöön.
Olen myös muuttolaatikosta askarrellut neidille pienen pedin joka on aivan liian pieni, mutta hyvin se on neidille käynyt. Pieni askartelu vimma iski minuun keskellä yötä ja niin syntyi pieni väliaikainen peti neidille.

Linkki videoon

Olemme olleet hyvin iloisia kun Ruusu tuli perheeseemme vaikka välillä sitä epäilyttikin ottaa jo aikuinen koira kotiin, mutta ei se paljoa pennun adoptoimisesta eroa. Täytyy vain luottaa, että koira oppii uuden talouden tavoille sekä meidän omiin rytmeihimme joko nopeasti taikka hitaasti. Joidenkin koirien kohdalla sopeutuminen on hitaampaa ja minua ei olisi haitannut jos Ruusunkin kohdalla olisi näin käynyt. Meillä meni viikko ja Ruusu oli kuin kotonaan.
Nyt jos neiti jää keskenään kissojen kanssa kotiin kun minä ja mieheni lähdemme esim. kauppaan niin saamme iloisen vastaanoton heti ovella kun Ruusu hyökkää heiluttaen häntäänsä ja ilmoittaen, että on ihana nähdä. Nyt on mukava tulla kotiin kun tietää, että joku ihana, musta, pörröinen eläin odottaa innolla kotiinpaluuta. Ennen meitä odotti vain pöydällä maukuvat kissat jotka vaativat ruokaa maukuen ja tunkien päänsä ruokakassiin.

17. Ruusu ruseteissa

Päätimpä nyt heittää vihdoin tännekkin nämä kuvat Ruususesta ruseteissa. Löysin laatikosta koruja, pinnejä ja sensemmoista, joten päätin kokeilla mitä Ruusu niistä sanoo.
Pinniä ensin ravisteltiin ja kaula rusettiin kompasteltiin ennenkuin sain sen tarpeeksi ylös ja pinnin niin, ettei se ollutkaan niin epämukava.
Sittempä neiti päätti näyttää kuvaukselliset puolensa jälleenkerran ja näimpä kuvia tuli muutama.
Kuvissa jäi harmittamaan rakeisuus sillä ikkuna toi valoa takaa joka teki kuvista tummia ja muokkausta vaadittiin paljon. Oma moka, mutta ehkäpä jokupäivä otetaan ihan kuvauspäivä eikä vaan vedetä niitä hatusta ja järkätään kunnon 'studio' tänne kotiin.

13. Märkäkorvista kakkosiksi

Vappuisten mätsäreiden merkeissä oltiin tälläkertaa liikkeessä Suonenjoella 02.05.2015 ja kolmen koiran voimin ekaa kertaa. Sää oli kaukaa sademetsästä kaivettu ja märkä koira haisi jokapuolella. Hulinaa, vilinää siellä sun' täällä ja hihnat aina solmussa. Alussa perus rutiinit eli ilmoittautumiset, Puffen räyhät muille korille, pissitys ja odotus autossa.

Mätsärit alkoivat klo: 12:00 ja ensin oli lapsi & koira jonka jälkeen alkoi ''oikeat'' kehät. Isot sekä pienet pennut olivat samassa kasassa ja saimme vastaamme Elli neidin kanssa kultaisennoutajan ja vaikeahan siitä on tietty tuomarin valita, mutta ei meidän tapauksessa tälläkertaa sillä Elliä pelotti meidän tuomari joka oli iso mies. Ensin meni hyvin seisotus ja kierros, mutta kun tuomari tuli lähemmäs meitä niin Elli veti hännän koipien väliin, istui ja meinasi lähteä karkuun. Tapauksen jälkeen ei maltettu sitten kävelläkäänn enää nätisti hetkeen, mutta loppujenlopuksi kaikki meni hyvin, saimme sinisen nauhan joka oli odotettavissa kun neiti stressasi jostainsyystä niin paljon. Hirveästi kehuja se sai, minä pidän suoritusta hyvänä vaikka koira ei toiminutkaan toivotusti, mutta kuunteli kuitenkin minua ja rohkaistui loppua kohden. Koirillakin on huonompia päiviä!

Märät turrikat autossa odottelemassa

Seuraavaksi jouduimme odottelemaan jonkin aikaa kunnes oli minun ja Ruusun vuoro astua kehään numerolla 57. Ruusu on vanhatekijä ja sen kyllä huomasi sillä se toimi todellahyvin vaikka välillä eksyttiinkin nuuhkimaan hajuja nurmelta. Saimme suorituksesta punaisen nauhan ja perusteluja olivat mm. Hyvä käytös, kuuliaisuus ja askel.
Ruusun jälkeen numerolla 61 oli Puffen vuoro ja herralle jäi valjaat päälle koska tuli hieman kiire, mutta eipä tuo kamalasti haitannut. Puffe yllätti minut todenteolla kun se käveli valtavan hyvin ja muutaman istahduksen jälkeen seisoi hyvin ja pitkään. Hirveästi ärsytti kun sää oli sateinen ja äiti ei voinut ottaa kameralla kuvia, olisittepa nähneet miten se matsoili! Vastassamme oli jo veteraani ikäinen tiibetin spanieli joka vei punaisen nauhan hyvällä käytöksellä ja me saimme sinisen nauhan ja saimme palautetta hätäisydestä. Puffe oli aika hätäinen kävellessä toisella kävely kierroksella ja meinasi hypätä tuomarin syliin tämän tullessa tarkistamaan hampaat. Herran käytös on parantunut todellapaljon edellisestä mätsäreistä vaikka mamman luokse on aina kiire ja meinataan välillä karata kehästä pois, tälläkertaa pysyin topakkana ja pidin koiran huomion minussa ja se toimi hyvin.

Ruusu PUN 2 - Puffe SIN 2

Pienten aikuisten sinisten nauha rinki alkoi pian ja menimme Puffen kanssa näytille muiden sinisten kanssa ja herra käyttäytyi nyt vieläkin paremmin vaikka se vähän hätäilikin ja etsi mammaa katsellaan, päätin seisottaa Puffen pää äitiin(joka oli kauempana piilossa) päin sillä se tiesi missä suunnassa mamma oli. Rauhoituttiin ja sitten käveltiin kierros ja taas seisomaan, katselin kun vierestä tiputettiin koirakoita pois ja ihmettelin hyvinkin ihmeissäni kun olimme Puffen kanssa kärkipäässä ja pääsimme kakkossijalle.. WAU!

Nopeasti koirien vaihto, annoin Puffen äitille ja juoksimme Ruusun kanssa punaisten kehään joka meni hienosti. Katsekontakti pysyi meillä nyt paremmin hallussa neidin kanssa kun ensimmäisen kerran ja se ei pysähtynyt haistelemaankaan vaan tepsutteli hienosti vierelläni. Tuntui jotenkin helpolle olla Ruusun kanssa kehässä kun Elli & Puffe ovat vielä niin kokemattomia ja Ruusu on vanha tekijä. Tuomari mietti hyvin pitkään meidän ja Minkki, borberterrierin välillä, että kumpi pääseekään ykköseksi tänään ja hienosti seisonut Minkki pääsi ykköseksi ja saimme hienon kakkossijan. Ruusu loisti kun vein sen palkintonsa viereen ja siitä huomasi, että se tiesi tehneensä hyvää työtä.

Kotiin päästyämme alkoi kuvaussessio ja palkintokahvin ryystäminen. Minä kehittelin sohvallemme viltin ja asettelin koirat siihen, äiti tuli pitelemään herkkupussia minun taakseni jotta koirat katsoisivat kaikki samaan suuntaan. Hankalaa hommaa, pakko sanoa ja sarjatulella oli pakko olla liikenteessä että edes joku kuva onnistuisi! Ensin otettiin koko konkkaronkasta yhteinen kuva pokaalien kanssa ja sitten yhteiskuva meidän pokalisteista. Puffen & Ruusun yksittäiskuvat onnistuivat helpoiten, mutta jäi harmittamaan Puffen kuvaan jäänyttä tummuutta jota en saanut muokattuakaan pois, pahuksen ikkuna siellä takavasemmalla!

Mätsärit järjesti SPSH ry eli Suonenjoen palvelus- ja seurakoiraharrastajat. Mätsärit oli hyvin järjestetty, buffetti oli hyvä kun sieltä sai makkaraa ja kotileivonnaisia mm. moccapaloja sun muuta. Tälläkertaa tuli kuitenkin vain kuolattua niiden perään. Paikalla oli kaksi tuomaria ja täten myös kaksi kehää. Kehät menivät melko nopeasti eteenpäin ja oli mukavaa kun BIS kehässä kehät yhdistettiin jotta saatiin isompi tila. Hyvä ratkaisu!

Seuraavat mätsärit ovat sitten ehkäpä Kuopiossa ja toivonmukaan Ellilläkin olisi parempi päivä ja se jaksaisi keskittyä.

Ihanat sekä rakkaat pölyhuiskat

09. Uusia ruusuja

Kirjaimellisesti uusia juttuja pukkaa. Ulkoasu on siis vauhtunut ja on mielestäni paljon tyylikkäämpi ja kivemman näköinen. Tuo ensimmäinen blogin ulkoasu oli ensin mieleen, mutta ehkä se oli liian 'täynnä' ja liian syksyinen ja nythän on kevät jumaleissön!
Nimikin vaihtui siinä hujauksessa ja tähän on siis kaksi syytä ja toisesta teille jo piipittelin aiemmin. Toinen syy on se, että laumaamme liittyi uusi karvakorva.

Vanha ulkoasu

Laumaamme liittyi Ellin äityli joka on musta kleinspitz narttu ''Ruusu'' ja virallisemmin Pienenpolun Lady Black Rose. Ruusunen ei ole pentu vaan jo 6vuotias koiruus jonka otimme nyt aluksi ''testiajoon'' 1-2kuukaudeksi ja jos kaikki sujuu hyvin saattaa siitä tulla meidän ihan oma dessukka. Neiti tuli siis minun ja avopuolisoni talouteen kolmen kissan seuraksi ja on asettunut jo aika hyvin taloksi, vielä ei ole varmaankaan koko luonne tullut esille kun on tietysti omituinen tilanne.
Me olemme iloisia ja Ruusukuin on tyytyväisen oloinen ja tulee toimeen meidän kanssa. Olemme antaneet neidin asettua rauhassa aloilleen ja kun se on tullut pytämään huomiota olemme sitä antaneet ja olemmekin jo saaneet mieheni kanssa paljon pusuja sekä hännän heilutuksia.

Neiti on hyvin rauhallinen tapaus, tai ainakin vielä! Saas tosiaan nähdä minkälainen siitä tulee kun se asettuu kunnolla meidän arkeen ja tottuu meihin. Kissat olivat kauhean ihmeissään uudesta tulokkaasta, mutta kynttä ei vilautettu ja Ruusu vain väisteli ja ei ollut huomaavinaankaan niitä.
Perso ruoalle tämä neiti on kuulemamme mukaan ja sen myös huomasi kyllä heti. Jos jossakin rapisi niin Ruusu tuli paikalle salaman lailla ja kun syöt omaa murkinaasi saat nopeasti kaverin vierellesi joka tapittaa mahdottoman suloisella katseellaan, anoen murusia.

Ruusustakin tuli nyt siis yksi blogin päätähdistä jota tulette näkemään hyvinkin paljon. Neidin kanssa aloitamme kotiutumisen jälkeen tempputreenit ja muuta mukavaa mielenvirkistystä. Saatamme kokeilla tokoa ja agilityä harraste mielessä jos yhteistyö alkaa sujua. Mätsäreissä kierretään ja korvan takana on tietysti Suonenjoen vappu-mätsärit 02.05 jonne äiti tuo Puffen & Ellin ja mietin että jos Ruusun kanssa sinne ilmoittautuisi. En liikaa suunnittele vielä mitään vaikka olenkin ihan tohkeissani, olen kinunnut avopuolisoltani koiraa pidemmän aikaa ja nyt sellainen meillä vihdoin on! Ihanaa :)

04. Mikkeli 3.4.2015

''Aamuinen kevään peipponen sirkutteli aamuhämärässä pienessä metikössä kahden punaisen rakennuksen lähettyvillä ja sai aikaan dominoefektin jolloin kaikki tämän tontin elävät sielut heräsivät pikkuhiljaa taas uuteen, jännittävään päivään.
Päivä oli jo etukäteen suunniteltu joten perheen pää, keitteli aamuiset kahvit ja päästi tassuväen ulos. Tassuväkeen kuuluva oranssi, leijonaharjainen ystävä herätteli kumeilla haukahduksillaan aittarakennuksesta punahiuksisen tytön alkavaan päivään.''

Väsynyt matkalainen

Aamu alkoi sutjakkaasti aamukahvien jälkeen ja pian olimmekin jo kolmen porukalla lähdössä ajamaan punaisella Astralla kohti Mikkeli hoodia. Päivä oli aika hyvin suunniteltu paitsi liian aikainen lähtö hieman kärsitytti paikanpäällä kun odottelimme paikalle saapuvia koirakkoja sekä alkavaa pääsiäis Match Showta.
Olimme Mikkelissä tuntia ennen jo ilmoittautumisen avausta joten oli aikaa vaikka ottaa nokoset autossa ja hörppiä mukaan ottamaamme kahvia termospullosta. Käytimme tietysti Pikku-Piipiäistä pissillä ennen kehää ja mammaa taas hermostutti hieman päivän koitos. Eihän se sitä ääneen sanonut, mutta kyllä sen huomasi ja hermostutti hieman minuakin vaikka mätsärithän ovat vain harjoittelua ja ns. leikkimielistä kisailua.

Jännittävä päivä taas edessä pienellä Piikkisialla kun joutuisi taas esittelemään itseään kehässä. Se ei tätä typykkää haitannut kun se viiletti menemään paikanpäällä ja haukkui kaikille terveisensä. Hienosti totteli kaikkia komentoja ja käveli nätisti vieressä kun ilmoittautumisen jälkeen harjoittelimme hieman kävelyä ja seisomista. Tutustuimme tietysti paikkaan ja kävimme harjoituskierroksia kehässä muutamaan otteeseen joka oli Ellistä hankalaa kun mamma seisoi kehän vieressä ja oli aina kova ikävä, mutta herkkunamin avulla sain sen huomion kuitenkin itseeni ja neiti käveli tarmokkaasti eteenpäin silmät kiinni omissani.
Jännää oli nähdä Ellin veli paikanpäällä ensimmäistä kertaa ja Ellistäkin oli heiman ihmetystä ensin kun veli oli puolet pienempi ja hieman oudon hajuinenkin.
''Hei! Sähän oot mun sisarus! Viimeksi nähtiin pieninä!''
Näin ne varmaan moikkasivat toisiaan vaikka ensin oli hirmuisen outoa nähdä toisensa, mutta sitten alkoi leikki. Hugo on Ellin veljen nimi ja voi että kun se oli suloinen!

Hetkisen saivat sisarukset tutustua ja leikkiä keskenään kunnes paikalle tuli Aimo, pentujen isä sekä ukkikin kävi tuhisemassa terveisensä natiaisille. Elli tunnisti heti isänsä, mutta ukkia piti vähän jo ihmetellä mutta sylissä kun tutustuttiin taisi Elli antaa pusunkin ukilleen jos oikein muistan tai sitten se pusutteli vain tuota veljeään Hugoa.
Pian perhetapaamisen jälkeen käytimme Elliä vielä kehässä ja pissillä kunnes meidät kutsuttiin jo kehään. Olimme ensimmäisiä ilmoittautumassa ja tietysti ensimmäisen parin kanssa kehässä pyörimässä.
Elli kuunteli hyvin minua kokoajan kehässä ollessamme ja seisoi todella tarmokkaasti. 10kertaa paremmin kuin edellisessä mätsärissä kun se hokasi että tämähän oli tämä kiva homma. Paljoa ei tavinnut Elliä korjata, mutta se pöytä olikin hieman eri homma kun ilkeä tuomari tuli taas koskemaan hampaisiin josta Elli hieman murahti, mutta oli urheasti loppuun saakka ja antoi loppujenlopuksi katsoa hampaansa kunnolla kunnes taas käveltiin edes' takaisin ja mentiin seisomaan.

Ylläpirylläri kun saatiin Ellin kanssa punainen nauha! Hirmuisella onnenjuoksulla sitten Elli pinkoi mamman luokse ja sai paljon rapsutuksia ja kehuja. Oltiin tosi iloisia ja katseltiin sitten Ellin veljen kehä ja hekin saivat punaisen nauhan. Tämä tiesti sitä, että olimme samassa kehässä seuraavalla koitoksella.
''Hirmuisen jännää, vai mitä Elli?''
Ennen sinisten ja punaisten nauhojen kehää oli välissä monen monta pentua joten kerkesimme käydä autossa levähtämässä ja antamassa Ellille vettä sekä vähän harjausta johon neiti protestoi murisemalla. On se hassua kun se harjaus on niin kamala asia, mutta loppujenlopuksi harjaa pitä vähän nuolaista ja tuhahtaa, että tässäkö se olikin.

Kun sinisten nauhojen saaneiden kehä oli alkamassa, menimme seuraamaan sitä kehän laidalle ja odottelemaan omaa vuoroamme. Elli meinasi nukahtaa syliini ja välillä etsi äitiä joka odotteli kauempana kehää, ihmisjoukon takan ettei Elli ottaisi kehästä sitten lähtöjä kun mamma vilahtaisi jossain ja koko homma menisi pialle, eihän sitä pentua voi siitä syttää kun omistaja on aina se tärkein ja lauman pitää pysyä koossa.
Hienosti kehä kuitenkin meni vaikkei sjoituksille tälläkertaa päästykkään. Neiti seoisoi todella hienosti ja jaksoi odottaa tuomareiden valintaa, siitä me olemme ylpeitä että mätsärit menevät jo neidinkin päähän hienosti ja maltti kasvaa.

Hienon koitoksen jälkeen oli matkamme kotia kohti aluillaan pienen rupatteluhetken jälkeen kasvattajan Piian kanssa sekä Hugon omistajan Katin kanssa kun velipoika vetäisi PUN2!
Autossa Elli sai mataevääksi pienen luun jota se innoissaan nakersi kotimatkan ajan.

''Tästä se lähtee!''