113. Jäällä

Kävimme Ruusun ja Ellin kanssa jäällä ja nappasin kamerat matkaan. Mitään suurempia ei ollut tarkoitus tehdä mutta tuli väsättyä käynnistä pieni video ja sain muutaman aika kivan kuvankin talteen. Koirien hyvinvoinnin puolesta käymme jäällä ja pidemmillä lenkeillä aika-ajoin. Ellille tekee hyvää saada energiaa pois ja täten kun neiti liikkuu, se myös laihtuu ja Ruusu seniori pysyy hyvässä kunnossa.
Elli rakastaa yli kaiken pyöriä lumessa, oli se pakkas tai suojalunta. Hirveä pyöriminen aina kun mahdollista!

Kamerana minulla on tuttu Canon EOS M  ja 18-55mm objektiivi. Meiltä löytyy nyt siis myös Denver ACT-5002 action kamera joka oli paremmassa testikäytössä. Denveri ei ole ihan yhtä hyvä kuin esim. GoPro, mutta olen tyytyväinen sen laatuun, on kiva päästä kokeilemaan kuvailun puolesta jotain uutta!

(linkki videoon)

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

Kerro kommentteihin mielipiteesi videosta ja mikä oli lempikuvasi!

67. En vois väittää, ettetkö onnellinen ois

Heti Sawo shown jälkeen pakkasimme laukkumme ja lähdimme automatkalle kohti Rantasalmea. Olimme menossa juhlimaan perheenjäsenen 40v juhlia heidän mökillensä erääseen saareen ja koirat olivat tervetulleita mukaan. Matka kävi leppoisissa merkeissä, Elli ja Ruusu torkkuivat koko matkan välillä katsellen hetken maisemia ja läähättäen kuumuudesta. Pysähdyimme hetkeksi Matkukseen hakemaan päivällistä subwaysta ja matkamme jatkui siitä ilman muita pysähdyksiä.
Kun olimme perillä järvenrannalla meitä odotti venematka saareen. Hakijamme oli saapunut juuri meitä vastaan joten heitimme kamppeemme veneeseen ja minä nostin koirat sylissäni mukaan. Molemmat koirat olivat ihmeissään veneestä, mutta matka taittui onneksi ongelmitta.

Saareen päästyämme veimme tavaramme mökkiin ja päästimme koirat irti. Ensin seurasi juoksuhepulit pitkin pihaa ja Ruusu ennätti ensimmäisenä kastelemaan tassujaan hiekkapohjaiseen rantaveteen. Elli ei uskaltanut mennä veteen kunnes minä hetkenpäästä nostin sen varovasti rantaan. Ihmeissään pentu tuijotti minua avelevasti. Se ei osannut liikuttaa niveltäkään. Järkyttynyt neiti sai Ruususta pian seuraa kun se hyppäsi Ellin viereen yrittäen rohkaista tätä liikkumaan, mutta ei hän vaan uskaltanut liikkua, ei sitten mihinkään päin. Minä kun napasin valjaista kiinni ja kannustin hyppäämään rantaan niin sitten se pinkaisi ja rivakasti kuivalle maalle josta seurasi hepuli. Elli juoksi Ruusu kannoillaan ympyrää muristen ja äristen pian kuitenkin rauhoittuen.

Ilta meni rattoisasti seuraten koiria pihalla ja välillä niiden kanssa peuhaten. Paikanpäällä oli muutama muukin karvakorva joiden kanssa Ruusu ja Elli tekivät tuttavuutta. Ruusulle nämä koirat olivat jo jokseenkin tuttuja ennestään, mutta Ellillä täysin uudia tuttavuuksia. Oli hassua katsoa kun Elli yritti pyytää 14vuotiasta jo kuuroa narttua leikkiin ja sai aikaiseksi vain murinaa ja hampaiden väläyttelyä. Näinkin innokkaalla koiralla pitäisi olla leikkikaveri, mutta kukaan ei innostunut leikkimään räähkän kanssa.

Seuraavana päivänä Nuusku niminen 11vuotias narttu hieman jo uskalsi yhtyä leikkimään Ellin kanssa kun päästimme koirat aamu tarpeilleen mikä oli hauskaa katsottavaa. Otimme Lauantaina myös Ellistä palkintokuvat saunan terassilla niin, että kaunis järvimaisema olisi takana.
Ruusu nautti sillävälin rannan antimista ja tassutteli innoissaan vedessä ja maisteli välillä viileää vettä. Mummokoiruus oli onnensa kukkuloilla ja minua harmitti ajatus viedä se takaisin kaupunkiin kun sillä oli niin mukavaa täällä, mutten sitä voinut tännekkään jättää. Koirat kuitenkin pääsivät nauttimaan vapaudesta hyvän ajan. Palasimme kaupunkiin jo lauantai-päivänä.

Venematka pois saaresta oli huvittava kun matkustimme eri veneellä ja koirat pääsivät keulaan tutkimaan matkan kulkua. Minun piti olla tarkkana jos koirat olisivat yrittäneet hypätä pois kyydistä, mutta onneksi näin ei käynyt. Tiedä miten paniikissa olisin ollut kun etenimme moottoriveneellä ja koira olisi jäänyt potkurin alle. Pelastusliivit olisivat olleet hyvät mutta sellaisia ei ole tullut hankittua kun emme ole paljoa koirien kanssa veneilleet.
Itse en ole varma koirien mielipiteestä veneilyyn. Oliko se mukavaa vai pahin juttu koko maailmassa. Ilmeistä voimme päätellä kaikenlaista. Hienosti matka kuitenkin meni ja heti rantaan hypättyään neidit ravistelivat tuulettuneet turkkinsa ja köpöttelivät tyytyväisinä perässämme autoon ja kotimatkamme alkoi.

Lyhyt mökkiloma oli mukavaa vaihtelua Ruusun kaupunkielämään. Kyllä koirasta aina huomaa milloin se nauttii. Elliä en osaa lukea niin hyvin että oliko se enempää tyytyväisempi kuin tullessaan maalta Mamman luota meidän tykö. Onnellinenhan tuo oli, muuta en väitä.
Meidän kaupunki elämä on alkanut hyvin, Mamma pelotteli meitä, että Elli pissii yöllä sisälle tai ulos lähtiessä alkaa jo kykkiä uko-ovella, mutta mitään ei ole tähänmennessä sattunut tai tapahtunut. Koira on ollut koira ja Ruusu ollut hyvin tyytyväisen oloinen saadessaan karvaisen ystävän.

65. Kuka kysyy ja mitä kysyy?

Olen tässä pohtinut, että mikä on se hyvä ja oikea ajankohta blogin ensimmäiselle kysymyspostaukselle. En ole löytänyt vastausta joten ajattelin vastata itselleni ja asettaa tuon postauksen juuri tähän ajankohtaan. Juuri sopivasti ennen koulujen ja opintojen alkua, että saisimme edes muutaman kysymyksen loppukesän kiireiltänne.

Kuka saa kysyä?
Kuka vaan, blogin lukija taikka ihan vaan ristiretkellään tänne eksynyt kulkija.

Mitä saa kysyä?
Sitä sun tätä summamutikassa. Mielikuvitus on rajana. Hävyttömyydet jos kuitenkin jätettäisiin jonnekkin muualle. Saatte kysyä myös koirilta itseltään jos haluatte, ne vastaavat mielellään!

Aikarajaa en tälle laita. Vastaamme kysymyksiinne erillisessä postauksessa.

Muistathan linkittää oman blogisi! Oli se sitten koira-, lifestyle- tai hevosblogi.

56. F.B.I

Pitkästäaikaa taas kuvia koko poppoosta, yhdessä sekä myös erikseen. Poppoon piti kokoontua viime viikonloppuna(16.04.2016) mätsäröimään, mutta suunnitelmat muuttuu ja taas yksi match show jäi välistä, mutta mitäpäs niistä, kyllä niihin aina kerkeää tulevaisuudessakin. Ruusun kanssa käytiin koirapuistossa tuona lauantaina piristymässä kun olin luvannut että Elli ja Puffe saapuvat kylään mutta niin ei sitten käynytkään. Tuntui että olin mummolle velkaa.

Mamma matkusti siis Puffen ja Ellin kanssa taas minun ja Ruusun tykö Kuopioon. Kahviteltiin, leikeltiin hiukset toisiltamme ja kuvattiin koirat mikä ei ollut helppoa. Saatiin nyt ainakin kuvia ja kuvaaja kokeilla valkoisen tausta käyttöä ja ai juku kun se oli hankalaa kun ei ole kunnon valoja, mutta kyllä nämä harjoituksesta kelpuutan. Paljon editointi nämä kuitenkin vaati ja tarkka silmäpari huomaa virheeni mitä en vain enää jaksanut alkaa hiomaan hienommaksi.

Elli on luontainen poseeraaja kun taas Puffea ei kiinnosta pätkääkään ja se otti hatkatkin pariin otteeseen tuosta taustakankaalta. Ruusu on vähän lapanen jos sitä alkaa asettelemaan tai pyytää esim. maahan. Korvat tippuvat taakse ja ilme on ''voi ei mitä ihmettä nyt apua'' meiningeissä mutta aika hyvin saatiin pari kuvaa kokoon mitkä sitten editoitiin koneella näihin tuloksiin mitä nyt näette. Ylin kuva on paras koko poppoosta mutta olisi ollut super jos koiruuksien katse olisi ollut alempana eikä taivaissa. Alempi kuva on otettu ylemmästä perspektiivistä mikä toi katseita kameraan mutta laatu meni huonoksi editointi vaiheessa koska valo karkasi.
Yksittäiskuvat koirista onnistuivat melko hyvin, jokaisesta otimme rakennekuvan mutta vain Puffen kuva pääsi tähän tälläkertaa. Ellin ja Ruusun makuukuviin olen melko tyytyväinen, Ruusun kuvaa olisi voinut kääntää vähän pois sinisestä minkä teen ehkä myöhemmin.

Sitten vielä vaihteluksi Elli esittelee teille FBI hupparinsa minkä tilasin Ruusulle, mutta se olikin aivan liian pieni! Ellillekkin nuttu on nafti joten nyt mietitään että mitä tällä tehdään. Joko räätälöidään kissalle taikka tämä voitaisiin vaikka arpoakkin. Tai jos poppoo kasvaakin yhdellä jäsenellä sen voisi säilyttää. Mikä nyt olisikaan paras vaihtoehto. Ehkä tämmöinen collari nuttu olisi parempi vähemmän karvattomalle koiralle, tämä kolmen kopla kun tarvitsisi vain viilennys takkeja tulevaan kesään.

Mitä tykkäsitte kuvista? Olisiko tämmöiset jatkossakin kivoja aina johonkin väliin. Taustakankaita löytyy valkoinen, musta sekä vaalea ja tumma tiiliseinä. Näin tarkemmin ajatellen Puffen olisi voinut kuvata mustaa taustaa vasten, mutta ehkä ensikerralla sitten.
Nyt vaan katsellaan ja kärsitään järjettömästä karvanlähdöstä. Meillä on Ruusulta jo pieni hedelmäpussillinen harjattu villaa pois ja lisää tippuu. Nyt on materiaalia uuteen harrastukseeni ainakin, nimittäin neula huovutukseen. Olen yhden harjoitustyönkin jo tehnyt mitä en kehtaa kuitenkaan näyttää. Uuden kokeilun tehtyäni taidan sitten vilautella mitä teen.

PS. Blogin uusi ulkoasu on tulossa pian. Pyrin pitämään sen simppelinä niinkuin tähänkin mennessä, mutta kuitenkin jos saisin toteutettua pari pikku niksiä mitä olen toivonut oppivani, olisi se aivan super.

51. Hyvää ystävänpäivää

Hyvä on ymmärtää pienintäkin ystävää. Rohkaista ja opastaa taipaleella kulkijaa.

23. Konkkaronkka kasassa

Tassujen konkkaronkka oli taas pitkästäaikaa koossa vanhimmasta nuorimpaan ja iloinen jälleen näkeminen tapahtui 12. päivä eli viime perjantaina. Kun automme saapui mökkitien päähän kuului jo Puffen sekä Ellin kaikuvat tervehdykset joihin Ruusu vastasi kysyvällä murinalla.
Kun astuimme autosta ulos alkoi haistelu ja ihmetys:

''Äiti!? Tulix taas vierailulle? Ihanaa! Moi, moi, moi, moi!!'' Taisi Elli tokaista innoissaan kun se hääräsi Ruusun vierellä ja antoi pusuja toisen nenälle häntä hirveästi vipattaen ja hieman inahdellen ilosta.

''Jahas, keitäs tontille nyt tuli? Hei tyttö! Moi! Ihana nähdä'' Puffella oli taas maltillinen tarkastus, että ketkä autosta astuvatkaan ulos. Ensin moikattiin mamma ja istten se tajusikin että minä tulin autosta ja tuli morjestamaan hyvin asiallisesti hieman hyppien vasten ja häntäänsä heiluttaen.

Polku salaiseen maahan

 Tähän viikonloppuun mahtui huisketta ja vilinää. Lauantaina käytiin sukuloimassa ja kuulemassa isoveljeni pojan nimi joka on muuten aika söpö ilmestys! Koiruudet eivät päässeet mukaan juhliin, mutta ne juhlivat sitten myöhemmin ulkoilemalla ja saaden illalla kodassa paistettua makkaraa.

Päivät olivat sateisia ja hieman värittömiä auringon leikkiessä piilosta, mutta onneksi on tämmöinen ihana ja rakas koiralauma joka piristää niitä harmaitakin päiviä. Suunnitelmissamme oli suunnata Juankosken mätsäreihin 14.päivä sunnuntaina, mutta päätimme kuitenkin olla lähtemättä ajamaan parin tunnin matkaa per. suunta, kun tässä lähempänäkin on näitä tapahtumia ihan riittämiin kuitenkin ennen meidän ensimmäistä ''IIK'' koitosta!
Elli on nimittäin ilmoitettu Iisalmen KV'hen 02.08 jota jännitetään jo nyt kovasti sillä neiti on vieläkin arka pöydällä ja toivonmukaan ei sitten ala makaamaan tai murisemaan tuomarillemme.

Kun emme lähteneet mätsäilemään oli hyvin aikaa touhuta kolmikon kanssa ja napsia kuviakin siinä sivussa. Pakko myöntää, että minulla oli kamera kokoajan käsissäni eli kuvailu ei ollut niin vähäistä vaan oikeastaan aika aktiivista, mutta en kuitenkaan kokoaikaa keskittynyt käsittelemään kameraa vaan kävimme koirien kanssa kävelyillä, tehtiin temppuja ja harjoiteltiin vaikkapa mitä.
Jokainen koira sai myös 'kauneushoidon' harjan sekä kynsileikkurin kera vaikkei tämä operaatio kamalasti tuottanut tulosta, turkit menivät heti kikkuralle kostean sään takia, mutta lähtipä ainakin Puffelta pohjavillaa pois jos ei muuta!
Hoitojen jälkeen tassuttelijoilla oli sitten taas virtaa juosta ja riekkua, minä kameran kanssa perässä.

 

Pakko huomauttaa, että Ellille on kasvanut aivan ihana turkki. Pörröinen, runsas sekä erittäin miellyttävän hieno! Turkki on melkein kuin Puffella, mutta ei niin pehmoinen, Ellillä on nyt aika karkea turkki mutta sekin kyllä vielä muuttuu ja väri saattaa tummua vielä entisestään. Neidin otsaan on ilmestynyt söpö tumma merkki joka tekee pennusta aika veikeän katseltavan ja ei että kun tuo pää on niin pienen näköinen!