179. Pentu arkea

Hippi, Hippiäinen, Hippi-duudeli, kakara, terminaattori,(jne.) on asunut taloudessamme nyt kaksi viikkoa. Mitä enemmän tutustun tähän pentuun, tuntuu se juuri sellaiselta mitä tulevalta pennulta odotin. Aktiivinen, sosiaalinen, rohkea ja nokkela. Pieni ja suloinen mutta pippurinen tapaus jonka takia käteni ovat pienillä hammas viiruilla.

Mitä olemme tehneet?
Olemme lähinnä ajaneet pissarallia, mutta pikkuhiljaa siirrämme lammikot sisältä ulos. Eilen tuli vain kaksi pissiä sisälle, loput ulos, jes!
Hippi totuttelee taluttimessa kulkemiseen lähinnä ulkona, mutta olen siirtänyt remmi treenejä myös sisälle. Neiti kävelee jo todella hienosti meidän kanssa pikkulenkkejä ihan itse.Välillä istahdetaan lepäämään tai jos on liian jännittävää, tullaan jalkojen juureen tapittamaan; ''Pääsenkö sylliin äiskä?''.

Nimensä se tuntee jo sisätiloissa. Ulkona tarvitaan hieman toistamista. Klikkeri on tullut tutuksi ja hirmu kivaksi jutuksi. Heti kun klikkeri on kädessä, aletaan pyörimään ympyrää malttamattomina, että tehdään jo jotain!

Ahne pentu on hyvin oppinut käskyn ''jätä'', tai välillä tähän reagoidaan liiankin radikaalisti kääntämällä takapuoli herkun suuntaan ja möllötetään silmäkulmasta pää alhaalla. Hassua, mutta osittain liian voimakas reaktio voi joskus koitua ongelmaksi, sheippaamme tätä vielä jatkossa. Olemme liittäneet ''jätä'' käskyn myös arkeen sanan ''ei'' lisäksi. Jos Hippi esimerkiksi kiusaa kissaa liian ahkerasti sanomme ei. Jos hän järsii jotain väärää, kaivaa kissan hiekkalaatikon kaapin nurkkaa sanomme jätä. Vahvistamme oikeaa tekemistä kehumalla ja leluilla.

Istuminen tulee Hippiäiseltä jo automaattisesti ruoka-aikaan kun kupin ottaa käteen. Ruokaa laittaessa on kamala kiljunta, haukunta ja ärinä, mutta se osittain kuuluu pentujen juttuihin. En anna ruokaa sen eteen jos neljä tassua eivät ole maassa, sama koskee Ruusua. Kiljunta on viikossa vähentynyt huomattavasti.

Sanaa ''istu'' en voi sanoa, että se tietäisi mitä pyydetään, koska se on automaattinen. Olen yhdistänyt ''seiso'' sanan harjoituksiin ja tällä pääsemme treenaamaan istu-seiso-istu siirtymisiä. Myös sanalle ''istu'' tulee pikkuhiljaa oikea tarkoitus.
Luokse tuleminen on ollut haastavaa, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa onnistua toistuvasti ja häntä heiluen tullaan pussailemaan kysyen; ''teinkö oikein?''.

Jokaisesta hassusta pennun tavasta voidaan tehdä temppu. Seuraava perus juttu meillä on odottaminen kun istuminen tulee pyynnöstä, eikä vahingossa vaikka vahinko tapauksissakin odottamista voidaan tietty lähteä harjoittelemaan.

Suurimman osan päivästä Hippi tietysti nukkuu, mikä on isännän mieleen ettei pikku terminaattori riko jokaista paikkaa viidessä minuutissa. Villitys ja leikki hetki ovat mielestäni hassuimpia mutta samalla heiman ärsyttäviä, koska Hippi on todella kova hammastelemaan. Hyvin hän on oppinut että kun sanotaan ''ei'' tai ''auts'' pitää päästää irti, joskus taas purraan kovempaa tai aletaan riuhtomaan. Yritämme päästä pois tästä pahasta tavasta jättämällä pentu huomioimatta kun hän puree ja odotamme rauhoittumista kunnes taas jatkamme leikkiä.

Belfie alá Hippi

176. Ruusuke kuvia

Hei vaan taas! Olemme tällä hetkellä Levillä lomalla koirien kanssa viikon verran ja kun muut laskettelevat, minä työstän blogia ja yritän maltilla olla kertomatta salaisuuksia tulevasta.
Olen ollut hidas ja huono ottamaan palkintokuvia vaikka niitä ei tällähetkellä paljoa ole ollut. Edellisestä mätsäristä missä kävimme marraskuussa en tainnut edes minnekkään kirjoittaa. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa ruusuke kuvat kerralla tähän!

12.11.2017
Match Show Kuopiossa Ruusun ja Ellin voimin. Ruusu pärjäsi todella hyvin pitkästä aikaa josta yllätyin, vaikka neiti laukkasi ja askel oli ajoittain epäpuhdas, mutta mielenkiinto oli super. Elli toimi todella hyvin, niinkuin aina mutta mamma oli taas ruokkinut neitiä liikaa ja noh, olihan se lihava pakko myöntää.
Ruusu pääsi veteraani kehässä sinisten ykköseksi ja sieltä tietty best in show kehään jossa sijoituimme yhdeksänneksi. Elli oli pienten aikuisten sinisen nauhan saaneista neljäs. Mukaan hyvä mieli, kaksi ruusuketta ja pokaalia + muuta pientä kivaa.

Ruusu VET SIN 1 BIS 9

Elli PA SIN 4

Seuraavat palkinto kuvat ovat vuoden 2018 ensimmäisistä mätsäreistä mistä löytyy videopostaus.

Elli PA PUN 1 BIS 9

Ruusu VET SIN 4

Ja loppuun todelliset edustus kuvat meistä. Ruusun kanssa meillä synkkaa, olemme samalla aaltopituudella. Elli on aina niin hieno ja joskus jopa maltillinen kun remmistä päästetään irti pönötys kuvaa ottaessa.

169. Lumiaurat

 Ihan oikea talvi, vihdoin. Lunta sekä pakkasta, lumisia koiria ja jäätä. Koirat ovat nauttineet pakkaslumesta auraten sitä nenällään ja naamat ovat aina sen mukaiset. Pakkasta on ollut viime päivinä rapiat -15. Omasta mielestäni pakkanen voisi pysytellä siellä -10 asteessa, mutta koirat ovat tuskin samaa mieltä.
Ruusun pakkas raja täytyy olla juuri tässä -15, sillä jos ulkona ollaan pidempään ja se pömpii lumessa, alkaa tärinä. Meillä on onneksi neidille tossut sekä villapaita, mutta ne jäivät matkasta kun neidit lähtivät lomailemaan Mamman luokse. Elli oli meillä taas hoidossa muutaman viikon ajan ja kun veimme sen takaisin kotiin viime perjantaina, jäi Ruusukin maalais lomalle.

Kun Elli oli meillä hoidossa kävimme pidemmillä lenkeillä, mutta kameran ulkoilutus jäi todella vähäiselle huonompien säiden takia. Joko tuli räntää taikka lunta taivaan täydeltä jolloin ei miellytä napata kameraa ulos kastumaan. Vihdoin kun saapui paremmat kelit, en aamupäivällä töiden jälkeen jaksanut ottaa kameraa matkaan vaan kävimme lenkin ja menin päiväunille. Blogikin on ollut hiljainen jaksamisen takia, työviikot ovat olleet rankempia mitä olin ajatellut ja vaikka kuinka yritän aloittaa postausta, en vain mitenkään jaksa avata edes konetta.

Olen pikkuhiljaa tottunut työtahtiin ja jaksan taas panostaa tähän osaan elämästäni. Kuvia sekä videoita on muokattavana läjäpäin. Olen suunnitellut että tekisin jonkinmoisen kooste videon taas johonkin väliin, mutta musiikin valinta on se suurin ongelma. Jospa joku kipale osuisi korviin oikealla tavalla ja saisin videon pätkät yhteen.

Kävimme viime torstaina(18.1.) hallilla hieman tokoilemassa neitien kanssa ja päivällä ennen sitä kävimme myös jäällä, vihdoin kameran kanssa ulkona mistä postauksen kuvatkin ovat peräisin. Nikon kamera on vielä hakusessa joten kuvat eivät ole parhaimmasta päästä, mutta ovatpahan kumminkin ja olen niistä ehkä jopa ylpeäkin. Alan pikkuhiljaa tajuamaan tuota mörkö kameraa ja nappuloita, mutta olen vielä keltanokka.

Hallilla käynnistä tulee toivottavasti oma postauksensa, jos saan videon pätkät toimimaan yhteen hiileen editointi ohjelmani kanssa sekä läppärin, joka toimii viikon viiveellä. Tämä kirjoittaminenkin käy muutaman sekuntin viiveellä ja auta armias kun täytyy avata jokin raskaampi ohjelma. Jospa saan läppärinikin kuntoon tässä lähipäivinä niin saan loput postaukset pihalle vähemmällä vaivalla.

Ruusu palaa viikonloppuna kotiin ja onhan sitä jo kova ikävä vaikka lauantaina sen Mammalle jätimme. Olen huokaissut onnestakin kun Ruusu jäi lomalle, tulin nimittäin sunnuntaina kipeäksi ja maanantaina kuume lukemat olivat 37.8, joten koiran hoito olisi ollut erittäin epämukavaa ja lenkillä olisin luultavimmin kuukahtanut hankeen. Olisi tuo isäntä sitä toki hoitanut jos neiti olisi kotona.

Seuraavia suunnitelmia koira rintamalla on Ystävänpäivä mätsärit 18. päivä helmikuuta täällä Kuopiossa. Jos Mamma antaa Ellin meille hieman ennen sitä hoitoon, käymme taas hallilla. Ruusulle olen varaamassa seniori tarkastusta, tai vähintään verikokeet. Ellin polvet kummittelevat vielä, mutta kunhan lähistöllä on joukkutarkkia, suuntaamme neidin kanssa sinne.

Koiranpentu suunnitelmat siirtyivät taas, mutta vain sentakia ettei emä tullut kantavaksi edellisestä astutuksesta joten syksyllä uudestaan. Saattaa tietty olla, että löydän samanlaisen yhdistelmän jostain muualta ja nappaan sieltä uuden ystävän kotiin. Silmät ja korvat tarkkana tarkastelen pentusuunnitelmia.

138. Aye

Hulabaloo! Näin voisin tämän kuulumis postauksen aloittaa. Muutto hässäkkä on ohitse ja voimme palata taas blogin ääreen. Kuukauden päivät oli niinsanottua lomaa, se virkisti, mutta pakko sanoa että tätä oli ikävä.

Muutto Jyväskylästä takaisin Kuopioon kävi helpommin kuin toiseen suuntaan, ehkä hommaa helpotti suurimmilta osin että muutimme kerrostalon alimpaan kerrokseen. Meillä on nyt hieman isompi asunto missä on lasitettu parveke, viileä sisäilma aiheutti flunssa kierteen ja sekin pitkitti blogin ääreen palaamista. Nyt on muuttolaatikot purettu, parannuttu ja pienen järjestelyn jälkeen tätä voi sanoa jo kodiksi.

Ruusu protestoi viikon täällä asumisen jälkeen pissimällä ulko-oven eteen yöllä ja kerran keskellä päivää sängyn viereen. Tilanne on rauhoittunut ja neiti on jaksanut olla hienosti myös itsekseen kotona vaikka kaikki käytävän äänet kuuluvat liiankin hyvin asuntoon, mikä edesauttaa eroahdistusta. Onneksi sitä on auttamassa aina puruluu ja aktiivipallo.

Vaikka asumme junaradan vieressä, möly ei ylety asuntoon, tuskin huomaakaan että juna menee ohitse. Pururadalle päästään heti ulko-ovesta. Paikalliset lenkkipolut ovat mielenkiintoisia, kauniita ja aivan kiven heiton päässä on lampi missä olemme käyneet jo kahlaamassa, tai siis Ruusu on käynyt. Polkuja löytyy tuhottomasti, emme ainakaan Ruusun kanssa rupsahda ja kunto pysyy mummokoiralla hyvänä.

Kissat ovat asettuneet hyvin ja pitävät parvekkeesta. Ruusu taas hädän tullen yrittää parvekkeen ovella näyttää, että olisi hätä. Onneksi se osaa pyytää, mutta miksi sitten täytyy välillä tehdä sisälle? Virtsatulehdus on poissuljettu,  jotkut sanovat ettei koira osaa protestoida tai hävetä, minä voisin sanoa toisin.

Sää on ollut sateinen ja syksyn värit alkavat kukoistaa. Lapaset ja pipo ovat jo hattuhyllyllä, Ruusun villapaita ja tossut odottavat lipastossa pakkasia jos neiti ei jaksa tänäkään vuonna kasvattaa kunnon turkkia. Jospa syksy ei olisi kamalan kurainen, tämä neiti ei halua lähteä ulos kurapuvussa ja kantaa puolet polkujen hiekasta mukanaan sisälle. Onneksi R osaa olla nätisti suihkussa joten se on helppo pestä, mutta jatkuva kastelu ei tee turkille hyvää. Etsimme vielä ratkaisua ongelmaan.

Muutama postaus idea on muhimassa arkistossa joita alamme Ruusun kanssa tekemään, tulossa mm. taas muutama videopostaus.

55. Viljaton

Hei kaikki ystävät, Ruusu tässä. Sain emännältä luvan tulla kirjottaan teille ihan ite postauksen. Eiks oo hienoo!? Saan kuullemma kertoa teille mysteeripussista jonka tuo kiikutti ovesta sisään tossa muutama päivä sitten. Se kerto lähtiessään kun mulle luun antoi tekemiseksi että on menossa Musti&Mirri myymälään ja tulis kohta takasin. Minäpä kilttinä tyttönä järsin luutani ja odottelin sit sitä takas ja sit se tuli oikeesti takas! En ois voinu uskoa että tuli. Oli aivan kauheeta taas olla yksin, tai siis noiden kissojen kanssa. Sit kun ovi kävi niin menin kysymään emännältä että missä ihmeessä se kuppas ja että oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Sit tajusin ton ison rapisevan pussin joka tuoksu kivasti nenukissa. Oliskohan siellä herkkuja!? Aattelin ja emäntä tokaisi mulle ensin jotta oisin hiljaa ja en pälpättäs niin kovasti. Sit se otti mut hetkeks syliin ja rapsutti kivasti kutiavaa hännäntyveä minne en itse yltä. Olen kuullemma lihava. Pah!
Pian emäntä alkoi sit kaivaa räpsimislaitettaan ja asetteli mut siihen pussin viereen. Oottelin nätisti ja vesikielellä mietin että mitä herkkuja se mulle on tuonut. Saisko jo heti jotain jooko nams?

Pussista löyty sit tommoset. Joku uus ruokapussi josta emäntä selitti että se on hyväks mulle ja kokeillaan nyt ainakin jos alkas linjat kavenemaan. Minkäs teet jos oot mummolassa hoidossa ja saat herkkuja häh? Ei oo kohteliasta kieltäytyä, eihän? No mutta kuiteski, tuossa on mulle evästä jossa ei oo viljaa ollenkaan ja rasvaorosenttikin on vaan 14rosenttia. Kuullemma emännälle annettiin hyvä myyntipuhe siellä liikkeessä ja tää kuulosti parhaimmalle. Mulle kun ei oo oikeen viimeaikoina maistunut nuo Nutron light nappulat niin se päätti että vaihdetaan erilaiseen. Tätä löytyy mun ruokakiposta sit kai niinku päivittäin ja jos tulee merkittäviä eroja niin tässä pysyttäis. Hyvää se ainakin on niin puurona kun rapeanakin, maistuu! Tästä otetaan kuullemma kuvia ja myöhemmin ihmetellään että mikä on muuttunut.
Sit mua ihmetytti tosi paljon kun sain lisää ihania vinkuvia palloja! Mä siis niin rakastan palloja. Ne on ihania ja niitä on kiva vinguttaa ja noutaa ja pureskella ja nukkua niiden vieressä. Rakastan. Kiva kiva kiva! Emäntä avas heti nuo pallot ja leikkikin mun kanssa vähäsen mikä oli musta hirveen hauskaa ja en malttanu rauhottua vaikka meinasin läkähtyäkkin kun tuli kuuma.
Emäntä kaiveli pussista noille mun kissakavereille jonkun raapimis tötterön ja nekin sai jonkun keppi naru lelun mikä muakin kiinnosti aika paljon ensin mut sit otin oman palloni. Hetken sain vingutella yhtä palloa mun uudessa ihanassa pedissä mistä kans tykkään paljon. Paljon! Käytiin pitkä lenkki ulkonakin. Miksiköhän se nyt mua niin hemmottelee tuo kaksjalkanen kun saan lahjoja ja olla paljon ulkona?

Tsuh~ Meidät löytää myös Instagramista tai jostai sellasesta ja ihan oman nimen alta eli @tassujentaikaa ! Teidän kuullemma pitäs käydä painelemassa jotain nappuloita että pysytte kärryillä meidän jutuista myös siellä.

Oli kiva käydä kirjottamassa teille! Tosi kiva kiva! Nähdään taas pian, TSUH~

54. Oli kesä-kesä-kesä ja pesä-pesä-pesä

Ei ehkä vielä ihan kesässä olla, mutta sinnepäin mennään. Lumi sulaa, ilma lämpenee ja linnut laulaa. Ainakin täällä kaupungissa lumi on alkanut sulamaan vaikka sitä välillä vielä sateleekin. Ilma on tuulinen mutta voi jo ajatella hupparin jättämistä narikkaan taikka kevyemmän ulkotakin vaihtamista.
Koirat ovat olleet vilkkaita, Puffe kuullemma on alkanut hyppiä mamman piha-aidan ylitse yhden lumikinoksen kautta joten se on nyt ollut kiinni remmissä pihalla. Ruusu ja Elli eivät ole tätä vielä tajunneet onneksi, muuten mamma varmaan soittelisi hätäpäissään että nyt ne kaikki hävis.
Ruusu on tosiaan olut nyt mamman tykönä hoidossa jonkun aikaa ihan vaan senkin takia kun ei ole ollut rahaa neitiä kuskata takaisin kotiin. Tämä on yksi syy miksei postauksiakaan ole tullut esim. arki elämästä taikka koulutusten muodossa. Mammalta olen saanut materiaalia koirien kepposista mutta mielummin antaisin hänen itse niistä sitten kirjoittaa kun eksyy koneen ääreen pidemmäksi aikaa. Olen myös miettinyt monesti kirjoittaa FCI rotuhaasteen, mutten kuitenkaan ole vielä sitä jaksanut tehdä. Postauksia on kertynyt puolipisteeseen arkistoon mitä pitäisi pikkuhiljaa valmistella ja julkaista.
Uusi ulkoasummekin on jäänyt puolitiehen kuvien puutteessa. On ollut tarkoitus käydä kuvaamassa kaikki kolme tupsuhäntää mutta taas ne raha-asiat on tulleet eteen. Nyt onkin suunnitelmissa lähteä mamman luokse maalle, napsia kuvat ja tulla Ruusun kanssa kotiin. Kaikki yhdellä iskulla!
Koiraton elämä on ollut aivan kamalaa. Ei ole se käh-käh siinä vieressä tapittamassa ja läähättämässä korvaan taikka pyytämässä ulos. Olen aina sanonut että olen koira ihminen ja vihaan kissoja. Silti kämpästäni löytyy kaksi ihanaa kissaa ja onneksi ne sentään on seuranani kun Ruusu lomailee landella Ellin ja Puffen kanssa.

Kaamosmasennus ilman koiraa teetti inspiraatiota ja väsäsin tuossa yksi ilta Ruusulle kauan kaipaaman pesän. Olen selaillut nettivalikoimaa sekä käynyt eläinkaupoissa katsomassa neidille petiä, kivan punaista mutten ikinä löytänyt sellaista kivaa joten kävin ostamassa punaista fleeceä eurokankaasta. Ompelukoneeni pamahti joten tästäkään ei tullut sen kivempi mutta ompahan nyt edes jotain ja jos tämä neidille kelpaa teen vielä toisen ja juuri sellaisen kun haluan.
Tässä on tosiaan käytetty fleeceä, vaahtomuovia ja kuumaliimaa. Pystyin ommella tyynyn koneella kunnes se pamahti ja loput nypläsin käsillä. Pedin runko kangas onkin kuumaliimalla pistetty paikoilleen, mutta kuitenkin niin ettei liimaa ole paikoissa minne koira pääsee päänsä tunkemaan. Pohjassa on palanen tummaa farkkukangasta mutten siitä kehdannut ottaa kuvaa koska kädenjälki on kamalaa. Ompelijana osaa arvostella omia töitään ja tämä on aivan kamala, mutta meille kuitenkin sopiva.

Muutoksena kuviin on pedissä ''Le Dog'' kirjailu edessä pienellä kangaspalalla jonka ompelin nopeasti isoilla tikkauksilla kiinni että sen saa joskus vielä irti jos pedille tulee toinen tarkoitus.
Jos Ruusu ei innostu tästä kun se tulee takaisin kotiin muokkaan tästä vaikka iglun kissoille sillä nuorempi kissimirri näytti kiinnostuvan siitä. Mutta jos neiti tykästyy niin teen varmasti toisen version ja siitä meinasin tässä tehdä vaikka DIY postauksen. Siitä tulee sitten hieman parempi, näin lupasin itselleni. Ehkäpä brodeerauksine päivineen jos saan ompelukoneeni kuntoon siihen mennessä.

Niin ja HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! :)

52. Tuusniemi

Lauantaina Elli matkasi Leppävirralta mamman hoivista Kuopioon sunnuntain koitosta varten. Suuntasimme nimittäin Koillis sawo showhun Tuusniemelle minne kasvattaja oli neidin ilmoittanut.
Lauantaina oli siis kynsien leikkausta ja seisomis harjoituksia muistutus mielessä.

Lähdimme Ellin kanssa aamulla Ruusun kasvattajan kyydissä Kuopiosta kohti Tuusniemeä. Matka meni hyvin ja neiti nukkui takapenkillä kokomatkan, matkanvarrelta napattiin myös Ellin kasvattaja yhden karvaturrin kanssa mukaan kyytiin.
Paikanpäällä oli tietysti paljon väkeä ja sillä sekasopassa kävimme viemässä tavarat kehän viereen ja siitä tallustimme kohti ilmoittautumis pistettä missä Elliltä tarkistettiin ensimmäistä kertaa myös siru. Rasti paperiin ja eikun odottamaan kehän viereen. Odotellessa neidin korvakarvoja leikeltiin ja koko koira harjattiin muutamaan otteeseen, treenattiin kehässä pyörimistä ja tietysti rapsuteltiin ja ihmeteltiin toisia karvakorvia.
Muunvärisiä junnu narttuja oli peräti yksi meidän lisäksi paikalla ja kehä meni nopeasti. Meille napsahti ERI ja päästiin kilpailuluokkaan jossa sijoituimme toiseksi. Muuta ei tälläkertaa saatu matkaan, mutta hyvän arvostelun kanssa jatketaan hymyssäsuin. Neitiä pitää hieman ehkä laihdutella seuraavaa näyttelyä varten koska tuli kommenttia tukevasta rungosta.

''1v 4kk liikkuessaan hyvin mallikas juniori. Hyvät mittasuhteet, hyvä pää, korvat & purenta. Pyöreät keskiruskeat silmät. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Tukeva runko, sopivasti kulmautunut takaa. Hyvä häntä, hyvälaatuinen karvapeite. Liikkuu hyvin sivusta, hieman löysästi edestä & ahtaasti takaa. Esiintyy ja esitetään hyvin.''

Ellin asenne koko hommaan oli vähän hukassa, mutta neiti käyttäytyi kuitenkin todella mallikaasti ja toimi hyvin vaikka tuomarin lähestyminen olikin ensin vähän arveluttavaa hommaa. Pöydällä seisottiin hyvin eikä muristu. Kävelyttäminen oli hieman haastavaa aina kun lähdettiin liikkeelle sillä neiti nosti laukalle ja oli innoissaan, tietty. Piti vähän hyssytellä ettei koko homma mene leikin puolelle ja heti kun Elli rauhoittui ja otti raviaskelia lisättiin siitä hieman tempoa ja askelta toisen eteen. Seisottaminen oli hieman ehkä hukassa siinä mielessä, että en itse voinut tarkistaa missä asennossa neiti seisoo kun koira lähti samalla liikkeelle sivuaskelia kun minä yritin kuikuilla tassuja. Noh, kaikki meni kuitenkin hyvin ja kotimatka alkoi.
Kotona otimme Ellin kanssa päiväunet vierekkäin ennenkuin tuli veljeltä puhelua jotta ottavat neidin kyytiin Leppävirtaa kohti kotiin mamman luokse missä Ruusu & Puffe odottelivat lajitoveriaan.

36. Match Show, Kuopio 19.07.2015

Punainen päivä, siis hyvällä tavalla! Saa olla taas koirista ylpeä ja mielissään kun kaikki saivat punaisen tittelin kehissään. Palkinnoille ei päästy, mutta eipä se juuri harmitakkaan niinkuin ei pidäkkään. Mätsäreihin mennään hyvällä fiiliksellä ja Ellille kaikki harjoitus on hyvästä, sillä ensiviikon... ENSIVIIKON sunnuntaina on eka KV! Ai kamala kun aika lentää!
Olemme ainakin varautuneet ja 26.päivä olisi Joroisissa vielä yhdet mätsärit joihin olemme menossa ja toivonmukaan minä nyt pääsen mukaan, sillä kyyditykset ovat hieman hakusessa ja täytyy kysellä hevosille hoitaja lauantai-illaksi ja su-aamuksi.

Tässä paremmat kuvat meidän kopasta. HUIKEEN HINEE?

Palataampa nyt vielä sinne viime sunnuntaihin ja Kuopion mätsäri fiiliksiin. Saavuin paikanpäälle Ruusun ja Ellin kanssa ystävän kyydissä ja näimme parkkeeratessamme mamman joka oli juuri itsekkin tullut paikanpäälle. Kurvautimme mamman auton viereen ja kävimme ilmoittamassa doget.
Ilmoittautumisten jälkeen koirat pisulle ennen kehiä. Kun Ellin päästi autosta ulos se ryntäsi heti vinkuen ilosta mamman syliin. Ihmekkös kun oli yli viikon hänestä erossa. Voi sitä ihanaa ilon määrää!

Jonkun aikaa jouduimme odottelemaan kehiämme mikä hieman ärsytti ja minulla oli kamala pelko että kehät ovat päällekkäin. Elli oli PP12(pp=pienet pennut), Ruusu PA16(pa=pienet aikuiset) ja Puffe PA17!
Pentujen ja pienten aikuisten kehät kulkivat tiuhaan ja mikä pahinta, samaa rataa! Onni onnettomuudessa kun kerkesin näyttämään Ellin kuitenkin ensin rauhassa ja siitä juostiin kolmos kehän viereen odottamaan Ruusun ja Puffen vuoroa. Minä nimittäin esitin kaikki kolme tälläkertaa yksin joten kiirettä piti, huhhuh.

Ellin kehä meni hyvin vaikka ihan muutama laukka-askel tulikin, mutta se pöytä.. Voi että miten HIENOSTI se meni. Hieman neitiä jännitti minkä näki suoraan, mutta taas sanoin tuomarille, että ronskisti vaan hampaat kun on ollut kammokausi. Hampaat näytettiin ja rakenne tutkittiin eikä yhtään murinaa tai vikinää. Sitten vielä seisottiinkin hienosti pöydällä katsellen namipalaa sormissani.

Katselimme hetken, että meneekö pentujen punaisten kehä Ruusun ja Puffen kehien päälle mutta taas kerkesin esittämään Elli-neidin ensin ja siitä juoksujalkaa taas kolmoskehään ja lennossa Ruusun kanssa näytille.

Ruusu ei ole ollut nyt oikein kiinnostunut näistä hommista minkä ymmärtää kun on kuitenkin jo 6vuotta näitä harrastanut niin alkaa jo kiinnostuskiikarit hautautua sinne takapihan puolelle. Hienosti mummeliini kuitenkin minun mielikseni jaksoi vaikka välillä istahdettiinkin.

Ruusun jälkeen olikin sitten Puhvelin vuoro ja puuhkapylly oli sitä mieltä että NOUP.

Kamala häslä ja vain ehkä sekuntin murto-osan se malttoi seistä sekä ravata ilman ongelmia. En voi koiraa syyttääkään, se on vain sen luonne ja hermostunuthan se on kun on paljon koiria ympärillä ja inhottava naru kaulassa.

Puffelle tulisi ostaa leveämpi remmi jotta se toimisi paremmin. Ohut nirharemmi ei ole pojan mieleen. Oli herra kuitenkin punaisen tittelin arvoinen!

Tähän loppuun vielä videota päivästä:

linkki videoon

15. Kun äiti astui kehään

Oltiin taas mätsäröimässä koko karvakorva porukalla, mutta tälläkertaa ei satanut joten saatiin kameralla kuviakin muistoksi. Äitikin päätti ryhtyä handlaajaksi ja esitteli hienosti Puffen & Ellin kehässä. Hieman jännitystä huomattavissa äidissä oli ennen kehää kun oli todella hiljainen ja mietteliään näköinen ja koirat pomppivat ympäriinsä jaloissa. Hyvin on äiti ottanut mallia muista ja varmaan minustakin kehässä kun osasi hyvin käsitellä ja ohjata koiria.
Hyvä aloitus oli äidille hieman pienemmät mätsärit kun paikalla oli ehkä maximissaan 50koirakkoa? Mätsärit olivat tiistaina Rautalammella vanhan koulun pihassa kahden kehän varoissa. Hyvin järkätyt ja hyvä vauhti kehien etenemisessä, ei tarvittu odotella kauaa missään vaiheessa mikä oli hyvä Ellinkin puolesta joka oli ihan rättiväsynyt kun lähdimme pois.

Luonnollisesti meidän koirista ensimmäisenä kuontaloaan pääsi esittelemään Elli joka sai sinisen nauhan koitoksestaan. Punaisen nauhan olisi saanut jos tuomarin tarkastus olisi mennyt paremmin, mutta jotenkin neiti on alkanut hirveästi jännittämään tuomarien kosketus ja lähellä olo. Häntä alhaalla ei meinattu mennä tuomarin luokse vaikka kuinka yritettiin olla mukavia. Varmaankin se hampaiden tarkastus ja vieraan ihmisen kosketus on syypäänä tähän kun Ellillä oli yläkulmurien poisto tosiaan ja senjälkeen on hampaita jumpattu päivittäin ja suuhun katsomisesta on tullut inhottava kokemus. Aiemmissa mätsäreissä ennen hampaidenpoistoa Elli käyttäytyi mallikkaasti ja antoi vilkaista rakennetta ja hampaita ehkä hieman murahtaen, mutta nyt siitä on tullut säikky ja epäluuloinen.

Jännitys iski

On mielestäni hyvä vain harjoitella tarmokkaasti vieraan ihmisen kosketusta sekä läsnäoloa positiivisin merkein eikä vain ainoastaan mätsäreissä, mutta äitikin saa mökilleen harvemmin vieraita jotka voisivat koiria näprätä. Näyttelyharjoituksiin tässä joudutaan pian jos neidin asenne ei muutu jos virallisiin näyttelyihin meinataan lähteä. Pentuhan se teitysti on ja siltä ei voi odottaa tai pyytää liikaa ettei neiti turhaudu ja siitä tulisi ilkeä vieraita kohtaan. Treeniä, treeniä & treeniä!

Ellin esityksien jälkeen olikin jännät paikat kun Puffe ja Ruusu olivat vastakkain kehässä. Nappasin kameran poikaystävälleni joka tuli mukaan marisemaan tylsyydestä ja kertomaan miten haluaa mäyräkoiran jostain kumman syystä kun ympärillä pyöri ainakin 5kyseistä rotua.
Puffe esittäytyi mallikkaasti äidin kanssa vaikka harjoitukset kehän ulkopuolella tuottivat paljon istuntaa ja turhautumista. Saa olla Puffesta erittäin ylpeä kun se on oppinut kolmen mätsäröinnin ohessa jo tavoille!
Ruusun kanssa me pidettiin vaan hauskaa ja tehtiin mitä pyydettiin. Pidin katsekontakia kokoajan neidin kanssa ja kehuin sitä äänellä paljon ja jätin makupalat vasta loppuun vaikka Ruusu ei makupaloja tarvitsisi kehässä ollenkaan, onhan se senverran kokenut yksilö. Tuomarin annettiin koskea ja tutkia hienosti ja sitten käveltiin ympyrää hetken kunnes mentiin odottamaan sivummalle seisomaan kun oli Puffen vuoro olla tuomaroitavana.

Pölyhuiskat

Puffe osasi kyllä seistä hienosti ja kulkea äidin vieressä ilman hätäilyjä. Tuomarin kosketus hieman jänskätti mutta annettiin tutkia hyvin ja katsoa hampaat sun muut jonkajälkeen kaksikko lähti kävelemään ja taas huomasi miten hyvin äidillä ja Puffella homma toimii yhdessä. Minun kanssa Puffe etsii vain äitiä ja on hätähousu, mutta ymmärtäähän tuon kun herralla sattuu olemaan aika paha eroahdistus.
Tuomari lykkäsi minulle ja Ruusulle punaisen nauhan ja Puffelle sinisen, mutta täällä mätsäreissä sillä ei ollut suurempaa merkitystä koska punaiset ja siniset olivat loppujenlopuksi samassa kehässä vielä kertaalleen josta valittiin parhaat. Koirakkoja ei ollut niin paljon niin tämä ratkaisu oli sinäänsä hyvä ja palkintojakaan ei tainnut olla tarpeeksi palkita erikseen punaisia ja sinisiä.

Nauhakehässä meitä seisotettiin aluksi siihen asti että kaikki olivat saapuneet kehään ja sitten vain kierrettiin ympyrää josta meidän nakattiin Ruusun kanssa ensin seisotukseen ja siitä sitten meidän taakse kolme muuta ja sittempä vasta tajusin, että me olimmekin ykkösiä kun saimme ruusukkeen käteen, meitä kehuttiin ja onniteltiin ykkössijasta sekä käskettiin vielä BIS kehään.
BIS kehä alkoi sitten heti kun isot aikuiset olivat valmiita ja tälläkertaa kehässä ei ollut kuin kolme koiraa koska yksi koira oli ykkönen JH(Junior handler) sekä isoissa aikuisissa. Minua & Ruusua ''vastassa'' oli siis kaksi ykköspalkintoa saanut Suomenpystykorva sekä Shetlanninlammaskoiran pentu.

Best In Show

 Normaaliin tapaan seisottiin ja kierrettiin kehää ympäri kerran josta sitten taas seisottiin ja odotettiin mitä tuomarit päättävät. Yllätykseksi olimme oikeassa järjestyksessä ilmestyneet kehään eli suomenpystykorva tuli ykköseksi, me toiseksi ja pentu kolmanneksi.
Tuomarit perustelivat valintansa näin:
Hyvä nuoret käsittelijät ja hyvin käyttäytyvät koirat joista oli vaikea valita. Kriteereinä ensimmäiselle sijalle oli kaksi ykkössijaa joka vei voiton Ruusu kleinistä.
Tämänpäivän 'saalis' oli hyvä kaikinpuolin ja tulokset on lisätty taas koirien omille välisivuille. Puffe on kehittynyt huimasti sekä tietysti Elli, mutta neidin kanssa täytyy harjoitella käsittelyä ja Puffen kanssa hieman vielä malttia jotta homma olisi niinsanotusti täydellistä.

Ruusu PUN1 - BIS2

Seuraavaksi suuntaamme Kuopioon kevät mätsäreihin ensi lauantaina(09.05)