64. Viininmarjapensaan alla Ruusulla koti oli kultainen

Pikaiset kuulumiset ennen Sawo Showta. Ennen taas seuraavia näyttelyitä Ellin kanssa, on mielestäni hyvä tehdä pieni kuulumis postaus. Tietää itsekkin, että missä mennään ja mitenpäin.

Hellettä ja ukkosta on ollut nyt paljon liikkeellä ja sen huomaa jo seniori ikäisestä koirastakin, että on hankala olla. Lenkit ovat olleet Ruusun kanssa lyhyitä ja illan viileydessä taas hieman pidempiä. Viilennys manttelimmekaan ei kamalasti auta porottavassa auringossa ja hiostavassa ukkos säässä. Olemme saaneet myös kaatosateen niskaan kesken lenkin. En kuitenkaan valita sillä onhan tämä kesä aika mukava ollut tähän mennessä. Ruusulle se on ollut hieman erilainen. Leikkaus ja polvi episodi ovat kuluttaneet neidistä virrat pois.

Tyytyväinen neiti hän on kuitenkin ja varsinkin kun pääsi uimaan ja maalaismaisemiin taas viikonloppuna rentoutumaan ja hengittämään raikasta ilmaa. Paikanpäällä oli myös 9kk corgin pentu Sergei jonka kanssa neiti R hieman tutustui. Ensin meinasi pentu ottaa nenilleen kun ärsytti vanhaa rouvaa pyörimällä takapuolessa kiinni, mutta sitten alkoi löytyä yhteinen sävel ja Ruusu meinasi lähteä myös Sergein seurueen mukaan kun he lähtivät kotiin ennen meitä sunnuntaina.

Ruususta huomasi miten se nautti vapaudesta ja sai kulkea oman tahdon mukaan isolla pihalla hieman välillä kissoja ahdistellen ja pallolla leikkien. Uimassa neiti kävi kerran ja pariin otteeseen myös kahlailemassa. Viinimarjapensaan ala oksatkin hieman tyhjentyivät kun neiti pääsi vauhtiin. Piti olla jo komentamassa jottei maha mene sekaisin. Pensas antoi myös hyvin auringolta suojaa kuumana päivänä.

Nyt olemme taas kotona ja Ruusulta oli lirahtanut ykkös hätä olohuoneen lattialle yöllä. Tätä on jatkunut leikkauksen jälkeen melkein jokainen yö. Sohvalle oli myös pissitty kaksi kertaa melkein peräkkäin ennenkuin aloimme nostamaan sohvatyynyt kulkureitin eteen jottei laiskanlinnamme mene pilalle. Tapausta selvitellään yhä, että onko tämä pidätysvaikeutta mikä johtuu leikkauksesta vai onko neidillä virtsainfektio. Asia selvinee pian kun lähdemme eläinlääkärimme vastaanotolle.

Elli on tulossa Kuopioon torstaina ja jää meidän seuraksemme kokonaiseksi kuukaudeksi. Perjantaina on meillä Sawo Showssa näyttelypäivä ja sitten ensi maanantaina(8.8) alkaakin agilityn alkeiskurssi. Saas nähdä miten meillä alkaa yhteistyö räähkän kanssa sujua ja miten Elli piristää Ruusun elämää.

~Nähdään taas pian!

51. Hyvää ystävänpäivää

Hyvä on ymmärtää pienintäkin ystävää. Rohkaista ja opastaa taipaleella kulkijaa.

50. Pop-pop-poppoo!

Mitäkö kuuluu?
Noh, kaikkea mahdollista. Poppoo on taas koossa mamman luona. Kuvaus sessioita uuteen ulkoasuun emme vielä voineet toteuttaa surkeiden sattumusten takia. Kyytini nukkui koko päivän!
Mutta tosiaan, minä olen nyt Ruusun ja kissojen kanssa muuttamassa Kuopioon ja Ruusu meni muuton ajaksi taas mamman hoiviin ja veimme sen sinne 23päivä. Neiti tulee takaisin kotiin kunhan tavarat ovat paikoillaan suurimmalta osin.
Puffen iki aikainen korvatulehdus on hellittämässä ja keskustelimme mamman kanssa, että aloitamme tosiaankin Puffelle ja Ruusulle jonkinmoisen nivelille hyvän lisän ruokintaan. Vielä emme ole päättäneet, että mitä mutta eiköhän sekin selviä pian kun laitamme päämme yhteen ja nappaamme mielestämme parhaimman vaihtoehdon tai sitten molemmille erilaista ja katsotaan tuloksia. Ruusulle listan kärjessä on vahvasti Chia De Gracian MSM jauhe. Pitänee mammalle ehdotella näitä erilaisia vaihtoehtoja jotta hän saa valita sen parhaan Puffelle, mutta pojullekkin suosittelen vahvasti samaa tuotetta.

Ruusun hoitoon vienti ei jäänyt pelkäksi koiran luovutukseksi taikka kahvitteluksi. Mamma pisti minut töihin ja puhdistin Ellin ja Puffen korvat sekä leikkasin Ellin kynnet kondikseen. Sekä harjasin kakkaisen takamuksen selväksi. Voi kiitos mamma! Koirille hoitojen jälkeen namipalaset ja itselle kahvia naamaan ja sittempä taas menoksi. Ruusu jäi katsomaan ovea kun lähdin pois ja kamala ikävä iski tuota ihanaa, hassua koiraa kohtaan. Kyllä se pärjää ja saa hyvää hoitoa. On se vaan kurjaa vaikka näin teen sentakia ettei neiti stressaantuisi tai olisi jaloissa muuttolaatikoita kantaessa.

Elli nakupetteri on alkanut kasvattaa taas turkkiaan pikkuhiljaa ja voimme alkaa miettiä näyttelyitä ja sertien metsästystä. Mammalle terkkuja, että neidiltä kaulapantaa pois että kauluskarva suapi kasvaa rauhassa.
Suunnitelmina sekä haaveina Koillis Sawo Show 2016 Tuusniemellä nyt helmikuussa ja maaliskuussa Lappeenranta Dog Show. Korvan takana myös Oulu KV, Kuopion ryhmänäyttely, Kuopio sawo show yms. Katsellaan minne päästään tulemaan!

Olen tässä miettinyt tehdä kysymyspostauksen jonnekkin väliin, mutta päätinkin jättää sen vähän myöhemmälle. Yritän saada koulutus postauksia valmiiksi tässä kunhan taas kerkeää niitä viimeistelemään ja lisäämään materiaalia. Agility postauksiakin alkaa toivonmukaan pian tulemaan kunhan liityn KPSH'hn eli Kuopion Palvelus- ja seurakoira harrastajiin ja Elli tulee kyläilemään reenien merkeissä.

08. Palloilua

Löysimme Ellin kanssa mökin pihasta pienen oranssin pallon kun olimme ulkoilemassa ja Elli rakastui palloon heti, tai ainakin hetkellisesti. Ylpeänä neiti kanteli palloa ympäriinsä ja toi sen välillä minun luokseni, että heittäisin sen uudestaan kauemmas. Oli huvittavan näköistä kun se könysi pallon kanssa ja ei aina saanut sitä suuhunsa vaikka kuinka yritti. Pallon mokoma vaan vieri karkuun ja tomera neiti sen perässä vähän muristen.
Onni oli, että minulle sattui kamera mukaan juuri tällähetkellä kun löysimme Ellin kanssa uuden ilon aiheen. Vaikka tuona hetkenä napsin kuvia yli 50kpl onnistui niistä vain nämä kaksi, kun neiti juoksi ympäriinsä ja kameran kanssa ei kerennyt mukaan touhuun.

Onneksi sitten tajusin ottaa videonpätkää touhusta ja videon näette alhaalta. Ja jos video ei jostainsyystä toimi löytyy siihen linkki sen alta joka vie teidät YouTubeen.

Linkki videoon

06. Maalaiselämää

''Moni haaveilee muutosta maalle, mutta arki kaukana kaupoista ja harrastusmahdollisuuksista saattaa pelottaa. Maallemuuttaja saa kuitenkin vaihdossa jotain, mitä ei kaupungista löydä.''

''Maalla asuminen on kuin paratiisissa.''

''Rauha ja hiljaisuus ystäviämme''

Maalla on kivaa varmasti koirankin mielestä. Sen näkee ilmeestä, eleistä ja kun tietää että koira on onnellinen, on sitä itsekkin. Puffe & Elli asuvat äitini, Kirsin kanssa maalaismaisemissa, meidän mökissämme ja koirat saavat luuhottavat irti ulkona sillä ne ovat iloisempia ja täällä on turvallista olla irti sillä isommille teille on matkaa. Naapurit varovat koiria ja hidastavat aina kun tietävät 'vaaravyöhykkeen' lähestyvän.
Kun asuimme äidin kanssa vielä kimpassa Puffen sekä jo edesmenneen lapinkoiran Nekun kanssa kaupungissa huomasi, että Puffe oli iloinen, mutta se muuttui täysin kun pääsi asumaan maalaismaisemiin. Ensin asuimme Polvijärven puolella omakotitalossa ja sieltä äiti muutti pieneen piilopirttiin minun ja poikaystäväni muutettua omilleni. Koirat iloitsivat aina kun saivat olla vapaana ja tehdä omia tutkimusretkiään. Nyt äiti asuu tutussa ja turvallisessa mökissä missä minun ukkini ja mummoni asuivat eli äitini vanhemmat. Ihana paikka ja täynnä muistoja sekä tilaa koirien juosta!

Kesä 2012, Puffe & Nekku mökillä

 Maalaismaisemat ovat kaikille hyvää terapiaa, jos olet asunut koko ikäsi kaupungissa et välttämättä tiedä mitä rauha ja hiljaisuus ovat. Itse kaipaan tänne rakkaaseen ja tuttuun ympäristöön kaupungista. Onneksi en asu enää Helsingin hälinässä vaan pienemmässä kylässä Suonejoella ja sielläkin hieman syrjemmässä sillä itseäni ahdistaa kaupungit.

''Niih! Ei niistä kuapungeista ole mihinkään. Ettäs tiiätte!''

''Maalla on mukavaa. Täällä saa olla mitenpäin vaan ja missä vaan! No okei, ehkä naapurin pihassa ei saa olla mutta sinne on kiva käydä pissimässä. Täällä on paljon koirakavereita joiden kanssa touhuta ja juosta. Nyt kun äiskä hommas ton pienen karvapallon jota sanoo Elliksi on sen kanssa ihan mukavaa käydä retkellä, mutta se on ärsyttävä kun se on mun kimpussa jatkuvasti.''

''Joskus lähden aina omille teilleni ja jätän Ellin pihaan että saan omaa rauhaa. Tytön kanssa on kiva käydä aina hevostalleilla haistelemassa uusia hajuja ja juosta sen kanssa minne se nyt meneekin. Saan vähän lomaa Ellistäkin kun lähden tytön mukaan ja pentu on jossain muualla. Laatuaikaa ihan kahdestaan! Mutta noista hevosista en oikein välitä ja niille pitää näyttää että mulle ei kannata ryppyillä, muuten saa köniin. Joskus taas ihmettelen kun tyttö kipuaa tollasen elukan selkään ja sitten siellä hommailee jotain.''

Rakastan juoksemista! Se on elämää!

''Tulkaa ihmeessä kokeilemaan maalaiselämää sieltä haisevasta kaupungista. Tää on ihanaa! Itse masennun jos joudun kauan olemaan kaupungin hälskeessä, on siellä hyvätkin puolensa tietty. Pääsee nuuhkimaan toisten kavereiden jättämiä viestejä metallisten tolppien juurilta ja tietää mikä koira, milloin ja miksi.''

''Mutta tätä elämää en vaihtaisi pois. En ikinä. Täällä on kivaa asua äiskän ja ehkä vähän ton pennunkin kanssa. Kunhan se kasvaa niin opetan sille kaiken mitä tiedän. Se on mun tehtäväni.''