54. Oli kesä-kesä-kesä ja pesä-pesä-pesä

Ei ehkä vielä ihan kesässä olla, mutta sinnepäin mennään. Lumi sulaa, ilma lämpenee ja linnut laulaa. Ainakin täällä kaupungissa lumi on alkanut sulamaan vaikka sitä välillä vielä sateleekin. Ilma on tuulinen mutta voi jo ajatella hupparin jättämistä narikkaan taikka kevyemmän ulkotakin vaihtamista.
Koirat ovat olleet vilkkaita, Puffe kuullemma on alkanut hyppiä mamman piha-aidan ylitse yhden lumikinoksen kautta joten se on nyt ollut kiinni remmissä pihalla. Ruusu ja Elli eivät ole tätä vielä tajunneet onneksi, muuten mamma varmaan soittelisi hätäpäissään että nyt ne kaikki hävis.
Ruusu on tosiaan olut nyt mamman tykönä hoidossa jonkun aikaa ihan vaan senkin takia kun ei ole ollut rahaa neitiä kuskata takaisin kotiin. Tämä on yksi syy miksei postauksiakaan ole tullut esim. arki elämästä taikka koulutusten muodossa. Mammalta olen saanut materiaalia koirien kepposista mutta mielummin antaisin hänen itse niistä sitten kirjoittaa kun eksyy koneen ääreen pidemmäksi aikaa. Olen myös miettinyt monesti kirjoittaa FCI rotuhaasteen, mutten kuitenkaan ole vielä sitä jaksanut tehdä. Postauksia on kertynyt puolipisteeseen arkistoon mitä pitäisi pikkuhiljaa valmistella ja julkaista.
Uusi ulkoasummekin on jäänyt puolitiehen kuvien puutteessa. On ollut tarkoitus käydä kuvaamassa kaikki kolme tupsuhäntää mutta taas ne raha-asiat on tulleet eteen. Nyt onkin suunnitelmissa lähteä mamman luokse maalle, napsia kuvat ja tulla Ruusun kanssa kotiin. Kaikki yhdellä iskulla!
Koiraton elämä on ollut aivan kamalaa. Ei ole se käh-käh siinä vieressä tapittamassa ja läähättämässä korvaan taikka pyytämässä ulos. Olen aina sanonut että olen koira ihminen ja vihaan kissoja. Silti kämpästäni löytyy kaksi ihanaa kissaa ja onneksi ne sentään on seuranani kun Ruusu lomailee landella Ellin ja Puffen kanssa.

Kaamosmasennus ilman koiraa teetti inspiraatiota ja väsäsin tuossa yksi ilta Ruusulle kauan kaipaaman pesän. Olen selaillut nettivalikoimaa sekä käynyt eläinkaupoissa katsomassa neidille petiä, kivan punaista mutten ikinä löytänyt sellaista kivaa joten kävin ostamassa punaista fleeceä eurokankaasta. Ompelukoneeni pamahti joten tästäkään ei tullut sen kivempi mutta ompahan nyt edes jotain ja jos tämä neidille kelpaa teen vielä toisen ja juuri sellaisen kun haluan.
Tässä on tosiaan käytetty fleeceä, vaahtomuovia ja kuumaliimaa. Pystyin ommella tyynyn koneella kunnes se pamahti ja loput nypläsin käsillä. Pedin runko kangas onkin kuumaliimalla pistetty paikoilleen, mutta kuitenkin niin ettei liimaa ole paikoissa minne koira pääsee päänsä tunkemaan. Pohjassa on palanen tummaa farkkukangasta mutten siitä kehdannut ottaa kuvaa koska kädenjälki on kamalaa. Ompelijana osaa arvostella omia töitään ja tämä on aivan kamala, mutta meille kuitenkin sopiva.

Muutoksena kuviin on pedissä ''Le Dog'' kirjailu edessä pienellä kangaspalalla jonka ompelin nopeasti isoilla tikkauksilla kiinni että sen saa joskus vielä irti jos pedille tulee toinen tarkoitus.
Jos Ruusu ei innostu tästä kun se tulee takaisin kotiin muokkaan tästä vaikka iglun kissoille sillä nuorempi kissimirri näytti kiinnostuvan siitä. Mutta jos neiti tykästyy niin teen varmasti toisen version ja siitä meinasin tässä tehdä vaikka DIY postauksen. Siitä tulee sitten hieman parempi, näin lupasin itselleni. Ehkäpä brodeerauksine päivineen jos saan ompelukoneeni kuntoon siihen mennessä.

Niin ja HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! :)

20. Kun Ruusu tuli taloon

Ruusunen on ollut meillä jo kuukauden ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä ihana dessukka on valloittanut meidän sydämet ihanalla luonteellaan ja olemuksellaan. Ruusu on hellyyttävä tapaus, rauhallinen, mutta samalla pirteä ja niin rakas jo nyt. En ihmettele josko naapuritkin ovat hymyilleet kun ollaan astuttu neidin kanssa ulos kun Ruusu on välillä haukahdellut terveiset.
Olemme kerenneet kuukaudessa tehdä Ruusun kanssa vaikka mitä! Tutustuimme todella nopeasti ja ensimmäiset päivät olivat tietty ihmettelyä ja kokeilemista mutta sitten pikkuhiljaa Ruusunen sopeutui ja on ollut hyvinkin tyytyväinen koiruus.

Tuntematonta koiraa ei voi tulkita täysin varmaksi, että mitä se ajattelee mistäkin, koska eihän se ole sama asia kuin pentuna hankittu ystävä johonka tutustuu sen elämänkaaren aikana. 6vuotias Ruusu on ollut meille kuin pentu, ensimmäisinä päivinä meillä oli sanomalehdet lattialla koska neiti oli tottunut pääsemään aamupissille jo neljältä aamulla, mutta lehdet unohdettiin neljäntenä päivänä kun Ruusu oli tottunut uuteen rytmiinsä joka on hieman vaihteleva, mutta koira käytetään ulkona heti herättyä ja kolmesti taikka neljästi päivässä.
Ruusu on nyt hevoseni muuton jäkeen päässyt kanssani tallille mukaan ja on nauttinut sielläkin kun saa olla vapaana ulkona. Neidistä on tullut siis aktiivinen tallikoira! Muotovaliosta tallivalioksi, niinkuin ihana ''talli-isäntämme'' Timppa sanoo.

Mitä tähän meidän ''kaikenlaiseen harrastamiseen'' tulee, teemme jokapäivästä hieman erilaisen, mutta rutiineja ovat ulkoilut, ruokailut, tallilla käymiset sekä pienet herkku hetket.
Herkulliset hetket ovat toisinaan aktiivipallon kanssa tuhisemista taikka klikkerin kanssa temppuilua. Erikoisemmat herkkusuu päivät ovat sitten näyttelyiden merkeissä ja joskus ulkoillessa olemme harjoitelleet myös hieman tokoilua.

Jos asuisin yksin ja Ruusu olisi vain minulla niin olisin ostanut sille kaikenmaailman ihanaa tavaraa varmasti kasoittain, mutta taloudessa mököttävä mies hieman on jarrutellut asian kanssa joten olen kerennyt kuukauden aikana ostaa Ruusulle yhden lelun joka on jo suolistettu eli rikottu/revitty/pureskeltu rikki. Parsinneula joutui töihin ja vinkuti viu viu lelu on ollut tikattavana ja Ruusu iloinen kun sai lelunsa takaisin käyttöön.
Olen myös muuttolaatikosta askarrellut neidille pienen pedin joka on aivan liian pieni, mutta hyvin se on neidille käynyt. Pieni askartelu vimma iski minuun keskellä yötä ja niin syntyi pieni väliaikainen peti neidille.

Linkki videoon

Olemme olleet hyvin iloisia kun Ruusu tuli perheeseemme vaikka välillä sitä epäilyttikin ottaa jo aikuinen koira kotiin, mutta ei se paljoa pennun adoptoimisesta eroa. Täytyy vain luottaa, että koira oppii uuden talouden tavoille sekä meidän omiin rytmeihimme joko nopeasti taikka hitaasti. Joidenkin koirien kohdalla sopeutuminen on hitaampaa ja minua ei olisi haitannut jos Ruusunkin kohdalla olisi näin käynyt. Meillä meni viikko ja Ruusu oli kuin kotonaan.
Nyt jos neiti jää keskenään kissojen kanssa kotiin kun minä ja mieheni lähdemme esim. kauppaan niin saamme iloisen vastaanoton heti ovella kun Ruusu hyökkää heiluttaen häntäänsä ja ilmoittaen, että on ihana nähdä. Nyt on mukava tulla kotiin kun tietää, että joku ihana, musta, pörröinen eläin odottaa innolla kotiinpaluuta. Ennen meitä odotti vain pöydällä maukuvat kissat jotka vaativat ruokaa maukuen ja tunkien päänsä ruokakassiin.