199. At the doctor's office

Kiirettä, myöhästelyä, ajan hukkaan heittämistä ja postauksien aloitus hankaluuksia. Tässä sitä taas ollaan, melkein kuukausi postauksessa kerrottavan päivän ajankohdasta myöhässä. Uutta? Ei.

Todella moni spitzin omistaja tietää tämän rodun hampaiden vaihdon niinsanotuista ongelmista. Puhun nyt kulmureista, kun ne eivät vaan millään irtoa. Todella suurella prosentilla on tämä ongelma ja niin on meidän perheemme jokaiselta spitziltä jouduttu poistamaan kulmurit eläinlääkärissä. Tämä ongelma kohtasi myös Hippien.

Näinkin hienosti pysyvät hampaat tulla tupsahtivat ja maito kulmurit eivät sitten liikahtaneetkaan. Yksi yläetu hampaistakin oli hyvin tiukasti kiinni kunnes sekin lähti onneksi pois juuri ennen eläinlääkäriin soittoa. Minä olen laittanut talteen kaikki löytämäni irto hampaat myöhempää käyttöä varten, jospa niistä korun saisi! Puffen kulmahampaista tehtiin minulle ja Mammalle korvakorut aikoinaan.

Maitohampaiden lähtö on hyvin tärkeää ja jos ne eivät näytä liikahtavan ja pysyvät hampaat kasvavat vääriin asentoihin voi se aiheuttaa myöhemmällä iällä ongelmia syömisen kanssa, myöskin purenta on tietysti hassun näköinen. Tupla hampaista tuli naapuristakin kommenttia, että ne näyttävät hurjalta ja pakko se oli myöntää, että pikku torahampaista oli oitis päästävä eroon.

Yllä näette ensimmäisessä kuvassa vielä tietämättömän korvaeläimen, että mitä sinä päivänä tapahtuisikaan. Seuraavassa kuvassa olimme odottelemassa omaa vuoroamme klinikan pihassa, itse hieman jännittyneenä itku kurkussa.
Niin kovasti olisin halunnut viedä Hippien hammasspesialistin hoiviin Oiva Eläinklinikalle, mutta heillä oli todella pitkät jonot ja itse lähtin hoitamaan tätä asiaa hieman myöhässä, joten soitimme Lempäälän pieneläinklinikalle jonne pääsimme hyvinkin nopeasti.

Klinikalla minua jännitti todella paljon, sillä tämä oli ensimmäinen ihan oman koiran hammas operaatio ja olin aivan yksin ilman minkäänalista tukea. Olin varmistanut Mammalta, että jos paniikki iskee voisin osittaa hänelle operaation aikana. Onneksi ei tarvinnut.
Odotus aikana kävimme pihalla, jotta Hippie saisi tehdä asiansa ennen toienpidettä. Täytimme myös hoitajan kanssa tietomme järjestelmään ja pääsimme toimenpide huoneeseen hyvin nopeasti.
Normaliin tapaan mitattiin paino ja lääkäri kuunteli keuhkot sekä sydämen. Kaikki oli hyvin, joten Hippie sai rauhoitus piikin ja kysyin lääkäriltä, että saisinko minäkin rauhoittavan koska jännitti niin paljon tämä tilanne. Onneksi lääkäri oli mukava ja tajusi huumorini ja nauroi.
Melkein välittömästi lattialle päästyään ja lääkärin lähdettyä huoneesta, alkoi pientä hirveästi unettamaan. Se kapusi syliini ja muuttui veltoksi mistä itselleni iski jonkinsortin paniikin laukeamis reaktio ja kyllä, itkin hieman. Samalla kun pentu nukahti, se murahti pidemmän matalan murahduksen mikä oli mielestäni hassua. Mutta katsokaa nyt miten pihalla voi pieni eläin olla..

Lääkäri palasi noin kymmenen minuutin kuluttua katsomaan meitä ja nosti Hippien pöydälle sylistäni, jotta pääsisi aloittamaan hampaiden poiston.
Klinikalla oli todella ihana henkilökunta ja olin todella kiitollinen kun minulta kysyttiin, että saako tassukarvoja ajaa että he saisivat kanyylin paremmin paikoilleen. Kerroin, että olemme menossa näyttelyihin, joten he eivät ajaneet karvoja jotta näyttelyssä ajeltu tassu ei aiheuttaisi suurempia katseita.

Vasemmalla näette uneliaan eläimen valmiina operaatioon, täysin tietämättömänä ja pihalla kaikesta tapahtuneesta ja tapahtuvasta.
Lääkäri kurkki suuhun ja sanoi aika arvioksi puolisen tuntia ja että voisin jäädä katsomaan tai mennä vaikka kahville. Päätin katsoa kanyylin laiton, sekä nukutuksen ja lähteä sitten hetkeksi toisaalle sillä en kamalasti halua nähdä kun eläintäni ronkitaan ja kun itselläni on niin huonot hampaat, tuli hieman huono olo ja muistoja hammaslääkäristä.
Kävin odotellessani pikaisesti kaupassa ostamassa koirille uuden tassupyyhkeen ja kun palasin klinikalle, ei mennyt aikaakaan kun pääsin katsomaan heräilevää pentua.
Laskua maksaessani keskustelimme lääkärin kanssa kipulääkityksestä, koska Hippien veljellä oli tullut ruiskusta allerginen reaktio, antoi lääkäri mukaamme vaan tabletteja. Ostin klinikalta myös lisää betadineä Norjan reissuamme ajatellen.
Kun pentu kuuli ääneni käytävästä se lähti horjuen kävelemään minua kohti hoitajan luota rauhoittuen paikoilleen, lysähtäen maahan kun tulin sen luokse. Odottelimme jonkun aikaa klinikalla, että Hippie heräilisi tähän maailmaan, jonka jälkeen pääsimme lähtemään kotiin. Rapsuttelin pentua jonkun tovin toimenpidehuoneen lattialla ja välillä se jaksoi nostaa päätänsä. Kun käytävästä kuului hoitajan ääni, nosti pentu päätänsä ja murisi.

Yllä kuva kotimatkasta autossa, sekä hyvin utelias kissa ystävä ihmettelemässä, että mitä duracell kaverille on käynyt. Hippiekin jaksoi hetken pitää päätä ylhäällä ja tervehtiä kissa ystäväänsä kunnes se vaipui takaisin uneen tuhisten omiaan.
Ruusu oli aivan ihmeissään tilanteesta ja kun tulimme kotiin, päästin sen pihalle, Hippie vielä sylissäni. Ruusu ei malttanut tehdä muuta, kun hyppiä vasten minua inisten ja ihmetellen pennun olotilaa. Menin kyykkyyn ja näytin Hippietä Ruusulle jotta he saisivat haistella, koska Hippiekin hieman havahtui toisen huolestuneesta ininästä. Ruusu nuoli pennun naamaa häntä heiluen, korvat luimussa.
Menimme sisälle, laskin Hippien olohuoneen lattialle ja mummokoira oli niinkin huolissaan, ettei päästänyt pentua silmistään vaan kyttäsi tilannetta ensin kauempaa kunnes meni hoitamaan pentua aivan sen viereen. Ihana Nuu-Nuu!

Yllä pahamaiset maitohampaat. Yksi hammas oli tiukemmassa kuin muut, johtuen sulamattomasta, pidemmästä juuresta. Onneksi hampaat lähtivät kuitenkin todella nätisti, niin lääkäri ainakin sanoi. Neljä kulmuria, kaikki muut hampaat olivat vaihtuneet. Röntgeniä ei tälläkertaa tarvittu ja säästyimme röntgen maksusta.
Muutaman tunnin jälkeen operaatiosta Hippie jaksoi jo kävellä omatoimisesti vesikupille joten annoin sille pientä välipalaa, koska se ei saanut aamulla aamuruokaa mikä oli taas niin väärin kun kaikki muut söivät mutta hän ei. Voi sitä huutoa ja ravaamista ympäri asuntoa.
Illemmalla kävimme ulkona pidemmän aikaa ja vaikka Hippie olikin vielä hyvin väsynyt, jaksoi se tehdä asiansa ja sisälle tultaessa se käpertyi nukkumaan aivan minuun kiinni, tuhisten.

Hammas operaation hinnaksi tuli 154,40€ sisältäen klinikkamaksun, tarvikkeet, toimenpiteen sekä lääkkeet. Betadine pullosta tuli vielä loppusummaan +10€, eli koko lasku oli 164,40€ mikä ei ollut todellakaan paha hinta.
Spesialistilla hinta olisi ollut satasen tai pari enemmän, mutta ei ainakaan harmita, koska toimenpide sujui hyvin, asiakaspalvelu oli mitä ihanin ja mikä tärkeintä, Hippie voi hyvin. Hampaat etsivät vielä paikkaansa, yläkulmurit ovat todella nätisti jo purennassa, mutta alahampaat iskevät vielä vähän yläikeneen ja toivon, että ne asettuvat pian paikoilleen.

Tähän loppuun vielä video kooste uneliaasta Hippiestä, sekä huolehtivasta Ruususta jonka kokosin puhelimen klipeistä jos joku nyt haluaa velton pennun nähdä.

(linkki videoon)