138. Aye

Hulabaloo! Näin voisin tämän kuulumis postauksen aloittaa. Muutto hässäkkä on ohitse ja voimme palata taas blogin ääreen. Kuukauden päivät oli niinsanottua lomaa, se virkisti, mutta pakko sanoa että tätä oli ikävä.

Muutto Jyväskylästä takaisin Kuopioon kävi helpommin kuin toiseen suuntaan, ehkä hommaa helpotti suurimmilta osin että muutimme kerrostalon alimpaan kerrokseen. Meillä on nyt hieman isompi asunto missä on lasitettu parveke, viileä sisäilma aiheutti flunssa kierteen ja sekin pitkitti blogin ääreen palaamista. Nyt on muuttolaatikot purettu, parannuttu ja pienen järjestelyn jälkeen tätä voi sanoa jo kodiksi.

Ruusu protestoi viikon täällä asumisen jälkeen pissimällä ulko-oven eteen yöllä ja kerran keskellä päivää sängyn viereen. Tilanne on rauhoittunut ja neiti on jaksanut olla hienosti myös itsekseen kotona vaikka kaikki käytävän äänet kuuluvat liiankin hyvin asuntoon, mikä edesauttaa eroahdistusta. Onneksi sitä on auttamassa aina puruluu ja aktiivipallo.

Vaikka asumme junaradan vieressä, möly ei ylety asuntoon, tuskin huomaakaan että juna menee ohitse. Pururadalle päästään heti ulko-ovesta. Paikalliset lenkkipolut ovat mielenkiintoisia, kauniita ja aivan kiven heiton päässä on lampi missä olemme käyneet jo kahlaamassa, tai siis Ruusu on käynyt. Polkuja löytyy tuhottomasti, emme ainakaan Ruusun kanssa rupsahda ja kunto pysyy mummokoiralla hyvänä.

Kissat ovat asettuneet hyvin ja pitävät parvekkeesta. Ruusu taas hädän tullen yrittää parvekkeen ovella näyttää, että olisi hätä. Onneksi se osaa pyytää, mutta miksi sitten täytyy välillä tehdä sisälle? Virtsatulehdus on poissuljettu,  jotkut sanovat ettei koira osaa protestoida tai hävetä, minä voisin sanoa toisin.

Sää on ollut sateinen ja syksyn värit alkavat kukoistaa. Lapaset ja pipo ovat jo hattuhyllyllä, Ruusun villapaita ja tossut odottavat lipastossa pakkasia jos neiti ei jaksa tänäkään vuonna kasvattaa kunnon turkkia. Jospa syksy ei olisi kamalan kurainen, tämä neiti ei halua lähteä ulos kurapuvussa ja kantaa puolet polkujen hiekasta mukanaan sisälle. Onneksi R osaa olla nätisti suihkussa joten se on helppo pestä, mutta jatkuva kastelu ei tee turkille hyvää. Etsimme vielä ratkaisua ongelmaan.

Muutama postaus idea on muhimassa arkistossa joita alamme Ruusun kanssa tekemään, tulossa mm. taas muutama videopostaus.

72. Mietteet Jyväskylästä -Asuinympäristö

Hei vaan jengi! Ruusu täällä näpyttelee taas. Niinkuin varmaan tiedätte, että ollaan muutettu uuteen paikkaan ja nyt olisi kuullemma tuon tytön mukaan aika kirjoittaa hieman kuulumisia ja mielipiteitä uudesta paikasta.

Aloitetaan tästä meidän ympäristöstä joka on syrjemmässä kaupungista pienellä omakoti talo alueella. Emme kuitenkaan asu omakotitalossa vaan kolmi kerroksisessa kerrostalossa, ylimmässä kerroksessa. Rappuset ovat hieman hankalat, mutta kyllä minä niistä selviän, sylikyydillä nimittäin. Ei tarvitse itse niitä kävellä, hyppiä ja pomppia ylös ja alas. Ihaninta tässä on se, että emme asu enää asfaltti viidakossa, täällä on enemmän hajuja ja pissi paikkoja, jippii!

Etupihaltamme löytyy ala-aste ja siihen kuuluvat herkut eli iloiset lapset(lue; rapsuttajat) sekä jalkapallokenttä missä pääsemme treenaamaan temppuja ja minä saan juosta vapaana, kunhan pysyn tytön lähellä ja näköpiirissä. Isoimmat tiet ovat kauempana joten autoista ei tarvitse pahemmin huolehtia ja aivan talomme vierestä lähtee mukavat lenkkipolut metsään ja ympäri ämpäri aluetta. Siellä käymme aina lenkillä mikä on todella rentouttavaa kun ei tarvitse kävellä kovalla asfaltilla vaan pehmeällä hiekalla. Sillointällöin pääsen aina lenkkeilemään irti ja emännällä on herkkupussi taskussaan jos korvani karkaavat, koska se on kuullemma yleistä.

Nämä lenkkipolut ovat todella mukavissa maisemissa, ympärillä on metsää ja sillointällöin rivi- tai omakotitaloja. Polut haarautuvat hyvin usein ja välillä on mietittävä, että minne suuntaan täytyy kääntyä, mutta olemme yleisesti kyllä löytäneet kotiin. Isommista poluista kääntyy välillä pienempiä polkuja jotka vievät meidät aina uusiin seikkailuihin.
Lähellämme on myös järvi missä emme ole vielä käyneet, koska emäntä kertoo, että en jaksaisi kävellä sinne ja takaisin, mutta pian käymme sielläkin kuulemani mukaan tutkimassa rantaa ja ympäristöä. Saatan päästä jopa kastelemaan tassuni!

Takapihallamme on lasten leikkikenttä mistä löytyy hiekkalaatikot ja liukumäet. Aikuisille löytyy grillivehkeet ja vanhemmille ihmisille oma keinu. Vaikka piha ei ole pieni ja sitä saartaa kolme kerrostaloa on se kuitenkin viihtyisä. Siellä olemme käyneet yhdessä kissan kanssa ulkoilemassa.
Takapihalta lähtee myös pieniä polkuja metsikköön ja asfaltti tien ylittäessämme pääsemme suuntaamaan taas uusille poluille.


Äidin ja isin mielestä on myös mukavaa kun lähellämme on paljon harrastus paikkoja kuten jääkiekkokaukalo, skeittaus puisto ja se jalkapallo kenttä minkä jo mainitsinkin. Isi sanoi, että hän alkaa lenkkeilemään tai hankkii maastopyörän, toivottavasti minä pääsen lenkeille mukaan tai pyörän koriin matkustamaan, minä niin tykkään siitä.

Äiti alkoi käymään taas hevostallilla minne on matkaa puolisen tuntia. Minä tietty pääsen aina mukaan, mutta joudun olemaan isin kanssa autossa tai odottelemassa muualla sillävälin kun äiti käy ratsastamassa. Ihmettelen aina kun äiti vain häviää tai ei ota minua mukaansa. Isin kanssa on kyllä mukavaa, mutta iloitsen aina kun äiti palaa luoksemme ja siitä tietää, että lähdemme pian kotiin.

Tässä kivenheiton päässä on myös lähikauppa, tuossa koulun takana mistä isi ja äiti käyvät välillä illalla hakemassa jotain mitä unohtivat kauppareissullaan ostaa. Joskus minäkin saan sieltä herkkuja tuliaisiksi. Joudun kuitenkin jäämään aina kotiin kissojen kanssa jos he käyvät siellä, koska äiti ei halua jättää minua kaupan ulkopuolelle. Muille kauppareissuille pääsen joskus mukaan autoon odottamaan jos heillä ei mene kauaa tai jos käymme Musti & Mirri myymälässä minne saan mennä ihan sisälle liikkeeseen.

Sellainen on meidän uusi ympäristö ja minä viihdyn täällä tosi hyvin. Jaksan pidempiä lenkkejä ja olen onnellisempi äidinkin mielestä. Kuopiossa minua vaivannut virtsatulehdus on poissaan ja olen malttanut olla pissimättä laminaattilattioille yöllä tai jos jään yksin kotiin.

Ensikerralla voisin kertoa teille meidän asunnostamme. Pyydän vain äitiä ottamaan kuvia esittelykierroksesta. Saan ehkä senkin postauksen kirjoittaa itse.

Nyt sanon teille hyvää päivänjatkoa, minä lähden äidin kanssa ulos.
~Ruusu

69. Pohdintaa uudesta jäsenestä

On tullut aika blogiinkin jo kirjoittaa haaveestamme vaikka se ei ole ajankohtainen vielä hetkeen. Olemme keskustelleet, harkinneet, laskeskelleet ja tuumineet uuden jäsenen liittämistä talouteemme. Mammalla kun on Puffe ja Elli toisillensa kavereina ja meillä vain Ruusu, josta on nyt huomattu, että kyllä neiti ystävän tarvitsee. Kissat eivät ole koiria ja ne eivät täytä vanhan neidin vaatimuksia.

Elli on tuonut kotiimme iloa ja uusia puolia Ruusussa. Pian on pikkuneidin kuitenkin palattava suorittamaan ystävän virkaansa omaan kotiin Puffen ja Mamman tykö.
Tässä olemme miettineet jo pidemmänkin aikaa hankkivamme uuden ystävän, tai siis minä olen ollut lähinnä se, joka ajattelee.
Itselläni on ollut pikkuisesta asti haaveena oma harrastekoira ja nimenomaan bordercollie. Taloudessani on kuitenkin toinen, hyvin vaikuttava mies henkilö jonka tunteet täytyy myös ottaa laskuihin mukaan. Hänen mielestään koiran ei tulisi olla liian iso eli yli polvitaipeen. Pöh, sanon minä, mutta olemme asiallisesti keskustelleet asiasta ja hän on hyvin suostuvainen näihin viimeisiin vaihtoehtoihin mitä meillä on mietinnässä. Vielä emme ole päätöstä tehneet, joten ajattelin tulla kysymään ihan teiltä koira ihmisiltä, että minkä te valitsisitte meidän tilanteessa.

Ajankohtaa ei vielä hankinnallemme ole ja sen kanssa otamme rauhallisesti. Olemme nyt muuttamassa Jyväskylään täältä Kuopiosta isännän opintojen takia. Itse kuljen tyhjänpanttina siis vielä mukana. Töihin olen menossa heti jos vain jonkun paikan saan. Ruusua unohtamatta jatkamme neidin kanssa kaikkea mieltä virkistävää. Muutamme nyt syrjemmäs kaupungista mikä piristää varmasti mummo koiraamme. Hankaloittamaan asiaa, uusi kotimme on kerrostalo ja kolmas kerros hissittömästä talosta, joten Ruusua joutuu nyt kantamaan rappusia ylös ja alas.(Polvien takia)
Uudelle tulokkaallemme tulisi sopia tämä tilanne ainakin hetken, riippuen milloinka hankinta on ajankohtainen. Meillä on vuoden sopimus uudesta asunnostamme 01.09.2016 alkaen.

Riippumatta ajankohdasta tulisi tietää mitä haluaa uuden koiran kanssa tehdä ja hakea rotua, mikä soveltuu juuri sinulle. Itse haluan harrastaa uuden ystäväni kanssa ainakin agilitya sekä tokoa. Plussaa olisi tietty näyttelyt, mutta mätsärit riittäisivät jos koiran ulkomuoto ei sopisi näyttelyihin, arvostelevan silmän alle. Koiran tulisi olla siis aktiivinen, mutta kuitenkin hyppysissä pysyvä. Tietysti koulutus on tässä suuri avain, että millainen tämä karvakorva tulee olemaan myöhemmin.

Olemme nyt isännän kanssa neljän rodun vaiheilla, jos kleinspitziä ei lasketa mukaan. Rotujen välimaasto on vaihteleva, mutta näihin finalisteihin olemme päätyneet. Muutamalle kasvattajallekkin olemme puhuneet alustavassa miettimis mietinnässä.

Tässä finalistimme ja hieman selitystä, että miksi juuri tämä rotu on listallamme;

Kuva lainattu netistä LINK

Welsh Corgi
Pieni ja söpö, isokorvainen sekä persoonallinen otus jonka kanssa voisi harrastaa melkeimpä mitä vain agilitysta näyttelyihin. Riippuen tietysti koiran terveyden tilasta vaikka corgi luokitellaankin pitkäikäiseksi roduksi on niilläkin terveysongelmia.
Corgia olen itse miettinyt Suonenjoella asuessani ja olin jo kasvattajien puheilla, mutta kävi mitä kävi. Ihanne corgi olisi pitkäkarvainen pembroke uros.
Isännän mielestä tämä olisi paras vaihtoehto, mutta häntä myös epäilyttää, että se ei riittäisi minulle pidemmällä kaavalla koska haluan isomman harrastekoiran.

Kuva lainattu netistä LINK

Shetlanninlammaskoira
Mukava, melkein yhtä ihana kuin kleinspitz, mutta hieman isompi ja kuitenkin hyvin erilainen. Yksi Suomen suosituimmista koiraroduista jotenkin vain päätyi listallemme. Pitkäikäinen ja suht. terve rotu joka on miellyttämishauinen. Harrastamis mielessä ei tältä koiralta potentiaalia loppuisi, lista on loputon.
Isännän mielipide tästä on ''Ihan kiva..''
Ihanne shelttiä ei sinäänsä ole, mutta unelmia löytyy. Blue merle uros olisi aivan täydellinen, mutta ei se koiran valinta ole karvoihin katsomista vaan siihen luonteeseen ja mistä yhdistelmistä se on jalostettu.

Kuva lainattu netistä LINK

Bordercollie
Voih, tämä ikiaikainen unelma. Innokas, valpas ja älykäs rotu. Isompi kuin aiemmin mainitut rodut ja ulkomuodoltaan omaan silmääni juuri nappi suoritus. Ei liian pieni eikä iso. Energiatasoltaan bc on kuitenkin hyvin vaativaa sorttia, se tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteettiä. Sopisi hyvin meille sillä pidämme liikunnasta ja minä haluan harrastaa.
Isännän mielestä se söisi meidät perikatoon, koska se on aivan liian iso. Sopivan kokoisia omasta mielestäni, mutta hieman Ruusun osuus mietityttää että jäisikö se jalkoihin lenkeillä tai jopa kotona. Mummo-koiralla riittää virtaa, mutta vanhuus astuu kuitenkin eteen.
Se ihanne bc olisi tietysti tässäkin rodussa uros. Karvoihin jos aletaan katsoa niin blue merle tai musta valkoinen. Päälajeina olisi agility, toko ja ehkä vetohiihto.

Kuva lainattu netistä LINK

Suomenlapinkoira
Se isännälle mieluinen. Minulla itselläni on positiivisia kokemuksia lapinkoirista sillä meillä oli perheessä lapinkoiria aina lapsesta asti. Puffen kaverina oli Nekku-neiti joka oli lapinkoiran ja pystykorvan sekoitus. Aivan ihana yksilö.
Lapinkoiran kanssa voi myös harrastaa kaikenlaista ja se soveltuu hyvin myös kotikoiraksi. Rohkea, älykäs ja rauhallinen rotu. Potentiaalia näillä riittää ja turkki on helppohoitoinen.






Jotain tietysti aina puuttuu. jostain puhun yli-innokkaasti ja toisesta en paljoakaan. Nämä ovat finalistimme. Vielä on elämä aikaa miettiä, mutta haluaisin Ruusulle mahdollisimman nopeasti kuitenkin ystävän sillä Elli ja Puffe tulevat olemaan muuton jälkeen kauempana ja täten harvemmin tavattavissa. Katsokaapa vain niin hommaan kuitenkin toisen kleinspitzin. Niitä ei vaan voi olla liikaa, mutta haluaisin kokemustenkin puolesta päästä toisen rodun saloihin.

Tässä on pähkäilymme. Tiivistettynä ja sekalaisena.

Nyt kysyn teiltä, mistä koirasta haaveilet ja miksi?

Mitä rotua suosittelisit meille?

43. Muutto: Onko se jotain syötävää?

Me siis niiiin muutetaan! Mitä ihmettä tuo mamma oikein häärää noiden laatikoiden kanssa? Tunkee tavaraa niihin..ja hei! mihis hävisi minun lempipallo ja mato? Ihme tyyppi? Pittäiskö vähän neuvoo ja järsii vaikka näpistä ja tehä pedikyyri..josko hää siitä rauhoittuis?
Olen minä käynyt siellä jossain.. Kurjalaksi mamma sitä sanoo. Iso piha ja hiiveesti ötököitä ja heinee. Se edellinen asukki oli kuulema luomu. Ei ajellu nurmikoita tms. viljeli yrttejä ja nyppi ittestään punkkeja mitä tarttui pitkästä heinikosta. Minun mamma kyllä pittää nurmen lyhyenä ja kampoo joka ilta punkit pois. Sehän tässä vähän ihmettää kun ensimmäinen muutto..mitä se on?
Ee ookee peenipiä ynmärrä? Kaeppa tuo seleviää...

Tuo mamma on aenakii intopinkeenä ja se on kai hyvä se? On meillä kaks kammarrii ja kaks sohvoo missee hillua..nii se väettää..katotaa mitä tuleman pittää.. Tulpa aenakii ekalla kertoo tutkittua tuvan joka nurkka ja pihamuata mittailtua. Aij'an meinoo mamma heilauttoo siihe, ettei myö Puhven kanssa tiellä juostais. Kaippa se hyvä on nii? Nuapurissa on kuulema koirakavereita. Isoja mutta kilttejä. Tiijäsitte..?
Minä vuan ihmettelen ja en ou syönä kahtee päivää ku tuo mamma hylykäs meijät ja män laittamaa uutta paikkoo kuntoo. Ol' mummo ja eno kyllä hoitamassa muttamutta nyt se onneks tul takas' ja saikii ryöpytyksen tullessaa! Olin mukaäkänenjavihanejanärkästyny mokomalle mammalle. Ilopissi kuitennii lurahti ko nähtii ja pitihä sitä pussatta ja somasti.

tv.Elli