perjantai 6. huhtikuuta 2018

183. Kevättä rinnassa

Aurinko ja lämpö saapuivat. Kevät on täällä! Kävimme Ruusun ja Hipin kanssa ensimmäistä kertaa metsän poluilla juoksentelemassa perjantaina 23. maaliskuuta kun lämpöasteita oli muutama, aurinko paistoi ja pääsin aikaisin töistä.

Hippiäisen on aika tutustua paikallisiin metsiin ja polkuihin ja täten kiipeämisellä sekä juurien seassa rymyämisellä kehittää lihaksistoaan. Ruusu oli aivan innoissaan kun sekään ei ole hetkeen päässyt metsään. Käymme mummeliinin kanssa myös yksin lenkillä, aivan kuin Hipinkin, mutta metsään emme ole hetkeen menneet.

Napsaisin Ruusun remmin pois ja heti kysyvä katse valtasi tämän pienen mustan koiran naaman, ''saako jo mennä?''.
Annoin luvan; ''vapaa.'' ja sinne se hävisi kinosten väliin polkuja pitkin juoksemaan, innoissaan haukkuen. Hippi ihmetteli menoa ja meinasi pinkaista Ruusun perään, mutta pidin sitä vielä hetken lähelläni.



Päästin Hipin taluttimesta irti, en uskaltanut päästä sitä vielä kokonaan vapaaksi, vaikka namit taskussa houkuttelisivat sen varmasti luokseni. Harjoittelimme tänään kuitenkin luokse tulemista sekä lähellä pysymistä, odottamista. Hippi osasi hienosti kävellä polulla eteen, pyydettäessä jättäytyä taakseni ja tulla myös luokseni. Odottaminen oli hankalaa kun Ruusu pomppi eteenpäin hurjaa vauhtia. Keksin sitten pyytää Ruusun odottamaan ja Hippi luonnollisesti jäi sen viereen tai juoksi luokseni.

Hippie käyttäytyi lenkillä todella hyvin ja väsyi nopeasti. Olimme yli puolitoista tuntia pihalla ja pian viereisellä ladulla hiihtävät hiihtäjät alkoivat hieman jännittämään, oli aika päästä hetkeksi syliin turvaan ja vähän murisemaan paremmasta paikasta.



Olemme käyneet nyt muutamia kertoja metsässä ja pidemmillä lenkeillä. Huomaa heti jos olemme tehneet enemmän kuin normaalisti, Hippi tietysti väsyy ja nukkuu täten enemmän. Kerran, hyvin pienen hetken pikku neiti pääsi jo vapaasti juoksemaan Ruusun kanssa jäälle kun isäntäkin oli matkassa. En ole ottanut sen enempää riskejä tämän kanssa, heti kun se varmasti osaa tulla luokse ja pysyä vierellä, se on ansainnut vapautensa niin kuin Ruusu.

Kävimme ensirokotuksessa ja en yllättynyt yhtään siitä, ettei Hippi huomannut piikkiä laisinkaan, sensijaan suuren huomion vei makupalat pöydällä ja sinne pöydälle haluttiin uudestaan kun sieltä sai niitä herkkuja. Hipin rokotti luotto eläinlääkärimme Paavo, Rakki & Katti pieneläinvastaanotolta.
Seuraava pistos onkin Vapun aikaan ja siitä alkaa se koiran elämä, pääsemme varoajan jälkeen tutustumaan uusiin ystäviin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti