131. Harjuksia lapista

Ruusu hyppäsi autoon pilke silmäkulmassa, mihin me tällä kertaa menemme? Ajosää oli paahtava Ruusulle, mutta siedettävä meille. Musta turkki ei ole paras mahdollinen väri lämpimään autoon missä aurinko paistaa suoraan takapenkille ja hattuhyllylle missä neiti tykkää matkustaa. Pysähdyimme muutaman tunnin ajomatkan jälkeen käyttämään Ruusua pihalla sillä välin kun isäntä kävi hakemassa evästä ja vettä. Sitten jatkettiin taas auringon täytteistä matkaa. Onneksi loppumatkasta sää muuttui viileämmäksi ja muutamaan otteeseen saimme nauttia sateen ropinasta.

7 tunnin ajomatka on puuduttavaa, mutta pihaan kurvauttaessa odotus palkitaan. Olimme perillä ilta kymmenen aikaan ja siellä sitä taas oltiin, Sodankylän mökillä Jeesiöjoen rannalla. Ihanaa!
Kävimme vielä samaisena iltana saunassa ja Ruusu tuli mukaamme istumaan lauteille hetkeksi kunnes pyysi ulos.

Seuraavana aamuna ilma oli kolkko ja kostea. Neiti R nautti pihan poluista, myyrien jättämistä hajujäljistä sekä tietty vapaudesta. Kävimme kokeilemassa saisiko padon luota kalaa jonne ajoimme autolla mutta totesimme porukalla että siinä ei vaan ollut mitään. Ruusu tutki ympäristöä ja sateinen keli antoi mummeliinille virtaa.
Sateinen sää piti itseni melkein koko päivän sisätiloissa, mutta Ruusu pinkoi ulkona ja isäntä narraamassa kaloja. Illalla kävimme normaaliin tapaan saunassa ja R hyppäsi taas lauteille kuivattelemaan turkkiaan.

Seuraava päivä oli hyvin samantapainen kuin ensimmäinen, sateinen. Päätimme kuitenkin lähteä porukalla harjus purolle josta saimme seitsemän hyvän kokoista harjusta päivän ruoaksi jotka valmistimme kolmella eri tavalla. Kaksi harria savustimme, kolme paistettiin pannulla ja kaksi grillissä.
Iltapäivää kohden sää onneksi selkeni ja pääsimme vielä illalla veneellä joelle kalaan ihan vaan meidän perheen kesken. Ruusukin oli veneessä mukana ja ihmetteli isin samaa haukea joka päristeli veneen pohjalla.

''Sinne se uistin vaan tipahti! Tuleeko sieltä kala?''

''Väsyttävää hommaa tää kalastuksen valvojan työ''

Kolmantena päivänä ilma kirkastui sekä lämpeni. Mittari näytti yli 20 astetta auringossa, joten oli aika suunnata piha hommiin, eli kalaan!
Aamupäivän vietimme maltillisesti vielä mökkipihalla ja tutkimme kurnuttavia sammakoita Ruusun kanssa. Neiti oli hyvin kiivaasti yhden sammakon perässä joka yritti olla koiraa piilossa rannalta löytyvästä lätäköstä, mutta Ruusu kaiveli heinää ja työnsi kuonoansa vedenpinnan alle ja yritti haistella, missä sammakko onkaan piilossa ja samalla teki hassusti kuplia! Yhden kerran neiti vetäisi vahingossa vettä henkeen ja aivasteli seurauksena täysin ihmeissään, että miten tässä näin kävi.

''Meniköhän se sammakko takaisin jokeen?''

''Ei se kuitenkaan siellä ole''

''Tarkkaavaisena katselen kun isi kalastaa''

''Oi saku sammakko missä lienet?''

Iltapäivällä lähdimme käymään vielä harjus purolla kun sää oli mitä mukavin, tai ainakin meille. Ruusulla otti melko koville kuuma sää, mutta jaksoi hyvin mukana kun dippasimme sitä välillä viileässä joessa. Purolle tosiaan pääsee vain kävellen, auto on jätettävä hiekkatien levikkeelle ja patikoitava muutama sata metriä sammal metsän läpi.

Olimme purolla muutaman tunnin ja luovutimme kun harjus ei syönyt niin hyvin kuin olimme ajatelleet. Taisimme saapua juuri iltasyönnin loppuosille, sillä kalaa tuli vain ensimmäiseen tuntiin kolme joista kaksi laskimme takaisin kasvamaan. Isännällä oli perhossaan muutama kiinni, mutta ne pääsivät ennen rantaa irti. Päivän isoin harjus pääsi savustuspönttöön ja meidän iltaruoaksemme. Ruusu sai rapean pyrstön palkkioksi hyvästä valvonnasta.


Olimme lapissa 4.6.-8.6. eli neljä päivää joista kaksi meni tietty matkustamiseen.
Torstaina lähdimme ajamaan takaisin kotiin kahdentoista aikaan ja olimme kotona kymmeneltä kauppareissun jälkeen. paluumatka kesti pidempään kuin meno, koska pysähdyimme muutaman kerran enemmän sillä matka oli hyvin raskas auringon paistaessa suoraan autoon, koko matkan.
Jo Rovaniemen kohdilla koira näytti heikolta joten kastelimme pyyhkeen viileällä vedellä ja laitoimme sen loppumatkan ajaksi takapenkille missä neiti vietti suurimman osan ajasta.
Ikkunat olivat auki aina kun mahdollista. Meillekkin matka oli tajuton ja vaatevalinnat olivat huonoimmasta päästä, tummat farkut joihin aurinko porotti. Autossa lämpölukemat taisivat mennä yli 30 asteen ja sen huomasi koirasta.

Pääsimme kuitenkin kotiin ehjin nahoin ja olimme kaikki uupuneita. Ruusu on ollut matkan jälkeen todella väsynyt ja olemme antaneet sen nukkua, lenkit ovat olleet lyhyitä ja temppu treenit jääneet vähäiselle.

Seuraavaa reissua innolla odottaen!