78. Lauletaan, kovempaa kun pitäs olla hiljaa

LAPIN REISSU Mitä muuta siitä voisikaan odottaa kun poroja, luonnon rauhaa omalla mökillä ja kalaa? Ehkäpä koirakin osasi jopa nauttia tilanteesta pitkän automatkan jälkeen.

Perjantai 14. päivä Lokakuuta alkoi aamulla varhain Ruusun aamulenkin merkeissä. Tänään olisi lähdettävä ajamaan ensimmäinen väli kohti Sodankylää, ensin oli kuitenkin siivottava asunto ja tehtävä loppu pakkaukset. Oliko mukana kalavehkeet, vaihtovaatteet, toppahousut sekä takki? Entäpä oliko mukana Ruusun ruoat, namit, mantteli, valopanta sekä harja?
Matkaan lähdimme myöhemmin kuin suunnittelimme sillä isännällä oli työvuoro kokeilu aamulla ja itse kävin vielä vuokrahevoseni liikuttamassa ennen matkaa. Jyväskylä-Leppävirta väli taittui uljaalla Micrallamme parissa tunnissa ja saavuimme Mamman luokse ilta kahdeksan aikoihin. Tarkoitus oli lähteä jo aamusta, että pääsisimme valoisan aikaan kuvaamaan vielä Puffea ja Elliä, mutta toisin kävi.
Mamman luota suuntasimme vielä isoveljen luokse yöksi että pääsisimme mahdollisimman aikaisin lähtemään kohti Sodankylää.

Lauantaina herätyskello soi 10:30 ja heräsimme aamukahville. Isoveljeni teki päivällistä meille matkalaisille vielä ennen lähtöä ja reseptinä oli rakkaan ukkimme kalapata.
Olimme lähdössä lappiin ruoan jälkeen isäni ja tämän perheen kanssa, yhdellä autolla. Auto pakattiin aivan täyteen ja koko matkan ajan olisi ahdasta, olihan meitä viisi matkustajaa plus koira.
Onneksi Ruusu on hyvä matkustaja ja se mahtuu tarvittaessa jalkatilaan nukkumaan. Alkumatkan se matkusti kuitenkin äitipuoleni sylissä takapenkillä minun ja pikkuveljeni kanssa. Riku ajoi ja isäni oli rupattelemassa hänelle kaikenmaailman asioita etupenkillä odottaen omaa ajovuoroansa.
Ensilumen peittämään mökki pihaan saavuimme kahdeksan ajotunnin jälkeen ja kello paukutteli ilta yhdeksää. Oli pimeää ja viileä keli. Äkkiä tavarat mökkiin, sängyt valmiiksi ja iltapalaa huuleen jokaiselle, myös tietty Ruusulle joka oli urheasti jaksanut nukkua koko matkan.

Sunnuntai aamu valkeni ja normaaliin tapaan aamukahvin jälkeen lähdettiin ulos nauttimaan lapin antimista. Pakkasesta ei ollut tietoakaan, lämpöasteita huimat +2 ja ensilumi komeili maassa hentona peitoksena valaisten maisemaa. Ruusu rähisi, ärisi ja kieri onnessaan lumessa sekä juoksenteli pitkin pihaa. Onnea on, vapaus.
Isä oli käynyt jo ani varhain virvelöimässä ja saanut hauen koukkuunsa. Me lähdimme Rikun kanssa isän matkaan virvelit mukanamme aamupalan jälkeen ja Ruusu jäi toistaiseksi nuolemaan näppejään mökkiin pikkuveljeni ja äitipuoleni kanssa.
Kalaa emme saaneet ja isänikin ihmetteli miten näin voi käydä. Syynä ehkä kylmä vesi johon kalat eivät olleet vielä tottuneet, ken tietää?
Päivään ei mahtunut paljoa muuta kun veneessä istumista sekä muutaman kuvan räpsimistä Ruusu valokeilassa. Ilta hämärtyi nopeasti, aivan kuin iso hirviö olisi ahmaissut auringon kitaansa. Oli aika lämmittää sauna.

Maanantai oli päivä jona näimme ensimmäiset porot kun lähdimme käymään Sodankylän keskustassa. Naapurin pellolle oli ilmestynyt porolauma mitä jäimme hetkeksi ihmettelmään kunnes jatkoimme matkaa. Minä menin pikkuveljeni ja äitipuoleni kanssa ihanaan pieneen kahvilaan nimeltä Cafe nasta missä odottelimme isäni ja Rikun autokauppojen hoitamista. Nappasimme kahvit ja latailimme läppäreitä ja puhelimiamme kunnes oli aika lähteä. Minä lähdin keskustasta Rikun ja uuden auton kyydillä takaisin mökille ja matkalla saimme taas ihastella poroja, tälläkertaa kylläkin keskellä tietä, mutta minä en harmitellut vaan ampaisin rauhallisesti ulos autosta kameran kanssa ja nappasin pari kuvaa.
Mökille päästyämme Ruusu odotti oven takana vinkuen ja haukkuen. Päästimme sen pihalle ja minä lähdin muokkaamaan kuvia läppärilleni siksi aikaa kun isäni perheineen saapuisi kaupasta ja pääsisimme tekemään päivällistä. Päivä meni taas hurjan nopeasti, mutta erittäin mukavasti.

Tiistai meni melko samaisissa merkeissä sunnuntain kanssa, mutta lumi suli pikkuhiljaa pois kunnes siitä ei ollut tietoakaan. Lomaamme se ei kuitenkaan pilannut. Ruusu oli todella onnellinen kun se sai olla vapaana ja välillä herkutella herkkuruoilla, kuten saksanhirven lihalla. Kuppi tyhjeni aina vain nopeammin ja nopeammin mitä ikinä sinne laitoitkaan. Sitten juostiin ja pingottiin tuhatta ja sataa pikin marjapuskia ja sammalmättäitä.
Kun ilta hämärtyi päätimme lähteä isäni kanssa kokeilemaan tuulastusta joelle. Välineitä enemmän kokeilemaan, että näkyykö lampuillame joen pohja ja mitä voisi parantaa seuraavaan kertaan. Meillä oli kaikilla otsalamput ja tuulastukseen käytimme traktorin lisälamppua millä näimme veden alle. Kaikki oli todella mielenkiintoista vaikkemme mitään vielä tälläkertaa saaneet kiinni. Seuraavalle päivälle isä lupasi tehdä paremmin toimivat vehkeet jotta päästäisiin tositoimiin.
Viileän ja sateisen vene illan jälkeen pääsimme onneksi saunaan, minä ainakin tärisin kylmästä. Ruusu liittyi mukaamme ylälauteille mistä se ei halunnut lähteä pois vaikka kuuma olikin. Viimeiseen pintaan se makoili lauteilla välissämme ja tarjosimme sille välillä vettä kunnes lähdimme koiran takia aikaisemmin pois jottei se läkähtyisi. Kelosaunasta ei kamalan kovia löylyjä tule, mutta Ruusu taitaa vaan tykätä senverran saunomisesta, että se vain nautti tilanteesta.

Keskiviikko oli taas työn täytteinen päivä. Heti aamupalan jälkeen lähdimme kunnostamaan lähipuroamme mikä oli kasvanut umpeen ja lahoja puita oli kaatunut veden esteeksi. Isä ja pikkuveljeni olivat edellisenä vuonna käyneet jo kunnostamassa hyvän pätkän ja me jatkoimme siitä mihin he olivat jääneet. Porukalla saimme paljon aikaan, mutta vaikean maaston takia jouduimme Ruusun kanssa jättämään leikin lyhyeen sillä neiti ei olisi päässyt kulkemaan eteenpäin ja en halunnut ottaa sitä riskiä, että se lähtisi jonnekkin valetamaan tylsistyttyään kun se kököttäisi vain samassa paikassa odottamassa meitä. Kävimme nappaamassa tuvasta kameran ja otin neidistä sitten taas kuvia sillävälin kun miehet olivat puron kimpussa. Ruusulla oli tällä reissulla punainen mantteli päällään ettei se häviäisi silmistäni niin nopeasti.

Torstaina nukuimme pitkään. Isäni päästi toki Ruusun aamulla pihalle kun hän itse heräsi lämmittämään mökkiä. Meillä oli määränä suunnata ruoan jälkeen hakemaan yksi pahka veneellä vähän matkan päästä mökkiämme. Pahka sijaitsi todella kauniin puron vieressä ja kyseisestä purosta kulki vesi meidän mökkiimme. Isäni pyysi minut kameran kanssa mukaan jotta ottaisin videolle kun isä kaataisi koivun missä pahka oli. Tämä siis tapahtui ja nappasin matkalla muutamia kuvia myös satumaisen kauniista purosta minne myös samalla matkalla kompastuin ja pelasti mielummin kamerani kuin oman nahkani. Vasen jalkani oli polveen asti purossa ja kumisaapas täynnä vettä, ihanaa. Märjän jalan kanssa vaan takaisin mökille ja sukat vaihtoon. Ruusu ihmetteli ja haisteli jalkaani kun otin välihousuja pois. Tämän reissun jälkeen jatkoin taas kuvien muokkaamista hetken koneellani ja rapsuttelin Ruusua joka makoili vieressäni. Otimme myös pienet päiväunet sillävälin kun Riku kävi vielä narraamassa kaloja.

Kävimme torstai iltana vielä tuulastamassa, kunnolla. Isä oli rakentanut valoille kepit että saimme ne veden alle jolloin näkyvyys oli paljon parempi kuin edellisen kerran. Myös atraimeen laitoimme himmeämmän valon kiinni. Tuulastus on mielestäni todella mukava harrastus. Pimeällä näet kalojen valtakunnan kauneimmillaan valojen avulla. Heinät, kivet ja pohja kasvillisuus luovat todella kauniin maiseman. Joskus voisin vaikka toivoa itse olevani kala.
Illan aikana näimme harjuksia, haukia ja tuhottoman määrän pikkukaloja parvessa. Saimme yhden hauen ylös ja iskimme muutamaa mutta ne tippuivat juuri nostettaessa veneeseen. Minä olin ainoa joka sai kalan veneeseen. Taas samanlainen reissu kuin aiemmin, vain  minä saan kalaa. Hah!
Mökille päästyämme sytytimme kotaan tulet ja savustimme muutaman harjuksen sekä verkoista saadun siian. Ruusu pääsi aterioimaan kalojen pyrstöillä kun palasimme saunasta ja suuntasimme iltapalalle.

Perjantai oli päätetty lähtöpäiväksi. Heräsimme aamulla aikaisin, pakkasimme tavaramme ja söimme aamupalan ennen kuin aloitimme mökin siivouksen. Ruusu oli hyvin ihmeissään tästä hässäkästä ja yritti pysytellä poissa tieltä. Päästin Ruusun pihalle kun aloimme ottamaan mattoja ulos ja imuroimaan. Siinävälissä koira yhtäkkiä vain katosi. Sydän pompahti kurkkuun, huutelimme ja etsimmä tätä pientä mustaa, mutta mistään ei kuulunut tuhinaa ja kukaan ei tullut pihaan. Sitten tajusimme, että auton ovet olivat olleet auki kun pakkasimme autoa ja kun avasimme takaoven Ruusu kökötti peräkontissa muutaman laukun päällä. Takakontin avatessani Ruusu heilutti häntäänsä ja haukotteli. Pyysin sitä hyppäämään vielä ulos, mutta se ei olisi halunnut. Suurilla silmillään se tuijotti minua kuin kysyen ''Ettehän te jätä minua?''. Nostin neidin autosta alas ja se meni murjottamaan mökin terassille loppusiivouksen ja pakkauksen ajaksi kunnes sitten intoa täynnä se hyppäsi autoon kun olimme lähdössä. Kuului tuhahdus ja tyytyväinen inahdus kun neiti istahti auton jalkatilaan.
Pääsimme lähtemään mökin pihasta tasan kello 10:00. Leppävirralla olimme noin kello 19:45 aikaan josta lähdimme vielä ajamaan kohti Jyväskylää ja kotia.

Kotiin pääsimme ilta kymmenen aikoihin kun käännyimme vielä kauppaan ostamaan jääkaapin täytettä. Kun suljimme kotioven oli matka ohi.
Ruusu ryntäsi suoraan nuuskimaan kissoja ja alkoi tepsutella onnellisena ympäriinsä tutkien tuttua kotia, että olisiko kaikki paikoillaan. Purimme pyykit pois laukuista, söimme iltapalaa ja menimme nukkumaan. Ruusu nukkui pitkästä aikaa meidän jaloissamme, koko yön.