136. Dinosauruksia

''Hei, tulethan mukaamme maailmaan kauniiseen, saniaisten sekä dinosaurusten retkeen ihmeelliseen?''

Tutkijat Kira Mittelspitz sekä Ruusu Kleinspitz olivat tavallisella päivä kävelyllään huomattuaan ihmeellisen maailman saniaisten seasta, ruohonjuuri tasolla. Tai ainakin dinosaurusten kokoon katsottuna. Pienet dinojen varvashikiöttiäiset; ihmettelijät, olivat hyvin kiinnostuneita kaikesta, varsinkin partion vanhempi leidi Ruusu, mutta Kira nuorimmaisena lähti komentelemaan nykypäiväisen vaistonsa kanssa ja kertoi, että ei missään mitään ihmeellistä ollut.

Pörröiset tutkijamme kävelivät sekä ihmettelivät polkujen pituutta sekä määrää. Niin monta tietä, mihin päin sitä lähtisi seuraavaksi? Ruusu veti partion peräköillä alkumatkasta ihmetellen ja filosofoiden, mutta puolivälissä hän pomppasi eteen kun haistoi jotain esihistoriallista.

Siis ihan oikeesti aito dinosaurusten uima-allas. Aivan varmasti. Kira ampaisi tutkimuskepin perässä veteen ollen ensimmäinen tuleva tunnettu nimi tässä historiallisessa tapahtumassa.

''Vesi on lämmintä sekä sumeaa, pohja hiekkaa..''

Kira kirjasi muistiinpanojaan ylös. Tässä oli hyvä vilvoitella kuumalla päivällä, otaksumme että dinosauruksetkin tekivät niin,
Kira alkoi jo ihmetellä, kun Ruusua ei kuulunut veteen, hän vain tutki rantaa ja maisteli heiniä, teki ilmeisesti lannoite tutkimusta. Pian vanhempikin osapuoli liittyi viileään veteen tehden omat muistiinpanonsa löydöksistään. Käpyjä. Niitä riitti ja kävyt olivat kimmoisia vedestä. Kaivoi Ruusu ehkä jonkun esihistoriallisenkin kävyn vesilätäkön pohjasta. Kira keskittyi keppi tutkimuksiin ja tutkimaan selustaa, jotta nykypäivän dinosaurukset eivät kävisi kimppuun.

Matka jatkui pian ja löytyi lisää ihmeellisiä asioita. Mutta hui! Kuka tuleekaan polulla vastaan;

Kira - ''Äkkiä piiloon Ruusu! Tuonne saniaisiin, onkohan ne dinosauruksia!?''  

Ruusu - ''Hss, ollaan hiljaa, ihan hiljaa.''

Kuva; Lotta @Kirputtaja

Matkan varrelle oli eksynyt kaksi karvaista norsua;

''Mammutteja!''

Kira höpisi innoissaan.

''Hss, ne kuulivat! Nyt ne tulevat tänne, ei takaa tulee T-Rex!''

Ruusu peloissaan haukkui, yritti uhmata petoeläimiä. Vaaleampi yksilö olikin lempeää sorttia, tai siltä hän vaikutti. Tummempi, ilmeisemmin sukulainen oli samaa linjaa, mutta hieman päällekäyvämpi. Ehkäpä tietämyksemme edellisestä ajasta onkin aivan väärää? Ken tietää. T-Rex oli neandertalilainen kaksijalkainen, ihmisten esi-isä. Hän tervehti meitä.
Kira, joukkiomme nuorempi epäröi tätä paksukalloista yksilöä joka tunki kätensä suoraan naamaan.

''Mäne siitä matkoihisi.''

Kira tuhisi ärtyneesti. Partio katseli Neanderthalilaisen perään joka paimensi ilmeisesti näitä kahta mammuttia. Kummaa porukkaa. Olimme matkanneet löydöksiemme sekä havaintojemme kanssa aikakaudesta toiseen.

Matka jatkui, partio alkoi jo väsyä, tai ainakin se vanhempi osapuoli. Mokomakin Ruusu hidasti matkaa kyyhöttämällä porukan perällä. Oli sitä välillä pakko hätyytellä eteenpäin. Kira jaksoi viedä letkaa eteenpäin rohkeana tutkien ympäristöä, kuin alfa susi konsanaan.

Ylemmät kuvat; Lotta @Kirputtaja

Retken suurin löytö tehtiin hieman jo väsyneenä. Meidän partio näki, koski sekä haisteli ihka oikeeta dinosauruksen kylkiluuta! Siis ihan oikeasti. Ette usko niin ette usko, luuta se on. Löysimme muutamankin kappaleen, luultavasti ihan oikeen brontosauruksen jäännöksiä. Aivan huikeeta. Tähän väliin oli pakko nappasta muutama retkikuva ja oikeesti poseerata, tuo Kira osaa nämä hommat niin hyvin. Sen pitäs alkaa malliksi, vai mitä?

Luut oli niin herkullisia että oli niitä pakko vähän maistellakkin, taisivat hävitä parempiin suihin. Turha käydä niitä etsimässä enää, ei ne siellä ole. Otettiimpahan kuvat muistoksi sekä todisteeksi teille, jotta tiedätte että ei me huijattu.
 Polut loppuivat ja saavuimme nykyajan, moderniin ympäristöön. Asfalttia, pyh. Peltilehmä kuljetti meidät kotiin todella tapahtumarikkaan ja ihmeellisen retken päätteeksi. On se hienoa kun on oma tutkimus partio.

Lähdethän uudestaankin meidän matkaan?

-Terkuin; Kira M. & Ruusu K.